BlackRockin kultakaivos: Ukrainan tuottoisa “jälleenrakennus”
BlackRock, JP Morgan ja McKinsey työskentelevät jo ahkerasti Ukrainan “uudelleenrakentamisprojektin” parissa. Se ei tietenkään ole todella epäitsekästä. Siellä missä on kriisejä, siellä on tietysti myös kriisien hyötyjiä. Big Finance on epäilemättä osa sitä. Voittoja on miljardeja.
Näyttämö on täydellisesti asetettu: Kun aseet vielä puhuvat Ukrainassa, finanssimaailman jättiläiset asettavat itsensä jo kolhitun kansan epäitsekkäiksi pelastajiksi. BlackRock, JP Morgan ja McKinsey esittävät itsensä oletettuina pelastajina, joilla on “jälleenrakennusrahasto” – hanke, jonka volyymi on huimaa jopa biljoona dollaria. Tämän merkittävän tuotannon koreografia tuskin voisi olla hienostuneempi. BlackRock, maailman suurin omaisuudenhoitaja, on “anteliaasti” suostunut hoitamaan rahastoa ilman palkkiota. Merkittävä ele – jos ei olisi sitä tosiasiaa, että sama yritys tienaa jo komeasti meneillään olevasta konfliktista tekemällä massiivisia investointeja aseteollisuuteen.
Näiden rahoitusjättiläisten sitoutuminen vaikuttaa erityisen räjähdysmäiseltä Ukrainan mustan maan taustalla, joka on yksi maailman arvokkaimmista maatalousmahdollisuuksista. Se mikä pinnallisesti näyttää jälleenrakennusaloitteelta, osoittautuu lähemmin tarkasteltuna strategiseksi sijoitukseksi taistelussa tuottoisista resursseista. “Ukrainan kehitysrahaston” arkkitehtuuri noudattaa “sekoitetun rahoituksen” periaatetta – julkisen ja yksityisen rahan yhdistelmää. Etusijalle tulisi asettaa infrastruktuurin, ilmastohankkeiden ja maatalouden tukeminen. Hyvältä kuulostava sanamuoto yksinkertaiselle tosiasialle: strategisesti tärkeiden talouden alojen systemaattiseen haltuunottoon.
JP Morgan, joka on aina ollut läheisesti sidoksissa kansainvälisten konfliktien rahoittamiseen , ja McKinsey, joka tunnetaan kyseenalaisesta yhteistyöstä autoritaaristen hallitusten kanssa , täydentävät tämän merkittävän liiton. Heidän asiantuntemuksensa rahoitusmarkkinaoperaatioista ja velanhoidosta on kuvattu jälleenrakennuksen kannalta oleelliseksi – fiksu keino legitimoida heidän avainrooliaan. Tämän konstellaation ironia piilee sen historiallisessa ulottuvuudessa: samat instituutiot, jotka rahoitusmarkkinatoiminnallaan myötävaikuttavat maailmanlaajuiseen epävakauteen, esittävät nyt itseään jälleenrakennuksen arkkitehteinä. “Katastrofikapitalismi” esitetään tässä puhtaimmassa muodossaan: ensin hyödyt tuhosta, sitten jälleenrakentamisesta.
Ukrainasta on siten tulossa uudenlaisen taloudellisen kolonisaation koekenttä. Kansainvälisissä konferensseissa korostetaan jälleenrakennuksen humanitaarista näkökulmaa, mutta rahoitusyhtiöt valmistautuvat jo ottamaan haltuunsa strategisia talouden sektoreita. Prosessi, joka avun varjolla vahvistaa maan taloudellista riippuvuutta länsimaisesta pääomasta. Ukrainan muuttuminen länsimaisten rahoitusyhtiöiden sijoituskohteeksi etenee huimaa vauhtia. Se, mitä myydään sodan runteleman maan tukena, on tulossa ennakkotapaukseksi modernille taloudelliselle imperialismille. Tämän kehityksen todelliset hyötyjät eivät ole Kiovassa, vaan New Yorkin ja Lontoon lasipalatseissa.