Osana laajempaa kampanjaa maailmanlaajuisen vaikutusvaltansa laajentamiseksi digitaalisella aikakaudella Euroopan unioni on esittänyt laajamittaisen kansainvälisen digitaalisen strategian, joka nojaa vahvasti keskitettyyn infrastruktuuriin, digitaalisiin identiteettijärjestelmiin ja sääntelykehyksiin, jotka herättävät merkittäviä kysymyksiä verkkovapauksista ja yksityisyydestä.
Aloitteesta ilmoittaessaan Euroopan komissio korosti aikovansa tehdä yhteistyötä ulkomaisten hallitusten kanssa useilla eri aloilla, joihin kuuluvat erityisesti digitaaliset identiteettijärjestelmät ja niin sanottu “digitaalinen julkinen infrastruktuuri”.
Näitä puitteita, jotka ovat saaneet laajaa tukea kansainvälisiltä instituutioilta, kuten Yhdistyneiltä Kansakunnilta ja Maailman talousfoorumilta, markkinoidaan välineinä, joilla sujuvoitetaan rajatylittävää kaupankäyntiä ja parannetaan liikkuvuutta.
Yksityisyydensuojan puolustajille strategia herättää kuitenkin epäilyksiä, koska siinä edistetään yhteentoimivia digitaalisia henkilöllisyystodistusohjelmia ja valvontaan tähtäävää hallintomallia tehokkuuden varjolla.
Strategian asiakirjojen mukaan yksi EU:n tavoitteista on edistää sähköisten luottamuspalvelujen, kuten digitaalisten henkilötunnusten, vastavuoroista tunnustamista kumppanuusmaissa, kuten Ukrainassa, Moldovassa ja useissa Balkanin ja Latinalaisen Amerikan maissa. Tämä on linjassa EU:n pyrkimysten kanssa levittää digitaalisen identiteetin lompakkomallia, joka on aloite, jonka tietosuojavaltuutetut varoittavat voivan lujittaa hallituksen määräysvaltaa henkilötietojen suhteen.
Strategiassa hahmotellaan myös toimenpiteitä yhteistyön syventämiseksi maailmanlaajuisen digitaalisen sääntelyn alalla, mukaan lukien verkkopuheita säätelevät lait.
Vaikka nämä toimet on muotoiltu “sananvapauden, demokratian ja kansalaisten yksityisyyden” edistämiseksi, ne ovat tiiviisti sidoksissa Digitaalipalvelulain (DSA) täytäntöönpanoon, sillä laki edellyttää alustojen laajaa vaatimustenmukaisuutta ja järjestelmäriskien seurantaa.
DSA:n soveltaminen sisältää lastensuojeluun liittyviä velvoitteita, jotka ovat usein käytetty peruste laajennetulle sisällön moderoinnille, ja tunnistamisvaatimuksia verkossa.
Strategian sivulla 11 EU sitoutuu tehostamaan taisteluaan niin sanottua Foreign Information Manipulation and Interference (FIMI) -nimistä toimintaa vastaan ja lupaa lisätä tällaisten toimien tunnistamista.
Tämä vahvistaa suuntausta kohti tiedonhallinnan institutionalisointia ja ulkomaisten narratiivien delegitimoimista häirinnän laajan määritelmän mukaisesti.
EU pyrkii myös vakiinnuttamaan digitaalisen hallinnon malliaan Intian, Brasilian, Egyptin ja Uruguayn kaltaisten maiden kanssa toteutettavilla yhdenmukaistamisohjelmilla erityisesti digitaalisten henkilöllisyystodistusten yhteentoimivuuden ja julkisen infrastruktuurin kehittämisen aloilla. Se ylistää YK:n Global Digital Compact -sopimusta, jonka tarkoituksena on muotoilla maailmanlaajuisia internetin sääntöjä, mukaan lukien digitaalisen identiteetin ja sisällön sääntely, tulevan digitaalisen järjestyksen yhteiseksi perustaksi.
Myös ikätodistusvaatimukset ovat osa EU:n toimia, erityisesti DSA:n edistämisen kautta. Strategiassa nimetään “alaikäisten suojelu ja vaikutusmahdollisuuksien lisääminen verkossa” maailmanlaajuiseksi painopistealueeksi. Vaikka tämä on ulkoisesti suojelevaa, se toimii usein tekosyynä vaatia tiukempia valvontamekanismeja ja foorumien moderointivälineitä.
EU:n strategiassa digitaalinen transformaatio määritellään sekä taloudelliseksi välttämättömyydeksi että turvallisuuteen liittyväksi huolenaiheeksi, ja näin vahvistetaan valtiovallan ja yritysten infrastruktuurin etujen lähentymistä. Kyseessä on visio digitaalisesta tulevaisuudesta, jossa henkilöllisyyden todentaminen, sääntelyn yhdenmukaistaminen ja maailmanlaajuiset kumppanuudet yhdistyvät tiukasti hallituksi ekosysteemiksi, joka saattaa jättää vain vähän tilaa merkitykselliselle yksityisyydelle ja anonyymille osallistumiselle verkossa.
