2.5.2024

Publication-X

"in tenebris moderni diei, solum bellum est"

Pohjuste WHO:sta, sopimuksesta ja sen pandemiavalmiutta koskevista suunnitelmista

11 min read
4 viikkoa ago Konrad KurzeX
Pohjuste WHO:sta, sopimuksesta ja sen pandemiavalmiutta koskevista suunnitelmista

Pikalinkki tähän artikkeliin: https://publication-x.com/dndd

Maailman terveysjärjestö (WHO), jonka perustuslaissa terveys määritellään ” fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi, ei pelkästään sairauden tai vamman puuttumiseksi “, on äskettäin järjestänyt merkittäviä käänteitä ihmisoikeuksissa, köyhyyden vähentämisessä, koulutuksessa, sekä fyysisen, henkisen ja sosiaalisen terveyden indeksit Covid-19-pandemiaan reagoimisen nimissä. 

WHO ehdottaa, että laajennetaan mekanismeja, jotka mahdollistivat tämän vastauksen ja ohjaavat ennennäkemättömät resurssit historian ja sairauksien kannalta harvinaisiin ja suhteellisen vähävaikutteisiin tapahtumiin. Tämä hyödyttää suuresti niitä, jotka myös selviytyivät hyvin Covid-19-epidemiasta, mutta sillä on erilaisia ​​vaikutuksia meihin muihin. Jotta voimme käsitellä sitä rauhallisesti ja järkevästi, meidän on ymmärrettävä se.

Uuden pandemiateollisuuden rakentaminen

Maailman terveysjärjestö (WHO) ja sen jäsenvaltiot yhdessä muiden kansainvälisten instituutioiden kanssa ehdottavat ja neuvottelevat parhaillaan kahdesta välineestä pandemioiden torjumiseksi ja maailmanlaajuisen kansanterveyden näkökohtien laaja-alaiseksi hallitsemiseksi. Molemmat laajentavat merkittävästi kansainvälistä byrokratiaa, joka on kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana pandemioihin varautumiseksi tai niihin vastaamiseksi, painottaen erityisesti rokotteiden kehittämistä ja käyttöä. 

Tämä byrokratia olisi vastuussa WHO:lle, järjestölle, joka puolestaan ​​on yhä enemmän vastuussa yksityishenkilöiden, yritysten ja suurten autoritaaristen valtioiden rahoituksen ja poliittisen vaikutuksen kautta.

Jos nämä ehdotetut säännöt ja rakenteet hyväksytään, ne muuttaisivat perusteellisesti kansainvälistä kansanterveyttä, siirtäisivät painopisteen tavallisista endeemisistä sairauksista suhteellisen harvinaisiin uusien patogeenien puhkeamiseen ja rakentaisivat sen ympärille teollisuuden, joka mahdollisesti jatkuu itsestään. 

Prosessissa se lisää ulkopuolista osallistumista päätöksenteon aloille, jotka useimmissa perustuslaillisissa demokratioissa ovat vaaleilla valitut hallitukset, jotka ovat vastuussa väestöstään.

WHO ei määrittele selvästi käsitteitä “pandemia” ja “kansanterveyskriisi”, joita näillä uusilla sopimuksilla, joilla on kansainvälisen oikeuden mukainen valta, pyritään käsittelemään. Täytäntöönpano riippuu yksittäisten henkilöiden – WHO:n pääjohtajan (PO), aluejohtajien ja neuvoa-antavan komitean – mielipiteestä, jota he voivat seurata tai jättää huomiotta. 

Koska “pandemia” WHO:n kielenkäytössä ei sisällä vaatimusta vakavuuden vaatimuksesta, vaan yksinkertaisesti laajasta leviämisestä – hengitystieviruksille yhteinen ominaisuus – tämä jättää pääosastolle paljon tilaa julistaa hätätilanteita ja laittaa pyörät liikkeelle toistamaan tällaista pandemiareaktioita, joita olemme nähneet kokeiltuina viimeisen kahden vuoden aikana. 

Reaktiot, jotka ovat olleet ennennäkemättömiä rauhanajan perusihmisoikeuksien poistamisessa ja joiden WHO, Unicef ​​ja muut Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) virastot ovat tunnustaneet aiheuttavan laajaa vahinkoa.

Tämä voi olla siunaus Big Pharmalle ja heidän sijoittajilleen, jotka ovat menestyneet niin hyvin viimeisen kahden vuoden aikana, keskittäessään yksityistä varallisuutta samalla kun lisäävät kansallista velkaantumista ja kumoavat aiemman edistyksen köyhyyden vähentämisessä. 

Se ei kuitenkaan ole jotain, joka on juuri ilmestynyt, eikä se tee meistä orjia ennen kuin kuukausi on ohi. Jos aiomme käsitellä tätä ongelmaa ja palauttaa yhteiskunnan mielenterveyden ja kansanterveyden tasapainon, meidän on ymmärrettävä, mitä olemme tekemisissä.

Kansainvälisten terveyssäännösten (IHR) muutosehdotukset

Yhdysvaltojen ehdottamat IHR:n muutokset perustuvat olemassa oleviin IHR:iin, jotka otettiin käyttöön vuonna 2005 ja ovat kansainvälisen oikeuden mukaan sitovia. Vaikka monet eivät tiedä niiden olemassaolosta, IHR antaa jo nyt WHO:n pääosastolle mahdollisuuden julistaa kansanterveysalan hätätilanteet kansainvälisesti kiinnostaviksi ja suositella toimenpiteitä maiden eristämiseksi ja ihmisten liikkumisen rajoittamiseksi. Muutosluonnoksessa ehdotetaan seuraavaa:

  • Perustetaan “hätäkomitea” arvioimaan terveysuhkia ja taudinpurkauksia ja suosittelemaan vastauksia.
  • Perustetaan “Maatarkastelumekanismi”, jonka avulla arvioidaan, noudattavatko maat erilaisia ​​WHO:n suosituksia/vaatimuksia pandemiavalmiudesta, mukaan lukien valvonta- ja raportointitoimenpiteet. Tämä näyttää olevan mallia YK:n ihmisoikeusmaiden arviointimekanismista. Sen jälkeen maille asetetaan toisen sopimusvaltion (maan) pyynnöstä vaatimuksia niiden saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi, jos niiden sisäiset ohjelmat katsotaan riittämättömiksi.
  • Laajenna WHO:n pääosaston valtaa julistaa pandemioista ja terveydellisistä hätätilanteista ja suosittaa siksi rajojen sulkemista, matkustusoikeuksien keskeyttämistä ja poistamista sekä mahdollisesti sisäisiä “sulkuvaatimuksia” ja lähettää WHO:n henkilöstöryhmiä maihin tutkimaan taudinpurkauksia havainnoista riippumatta. hätäkomitealta ja ilman sen maan suostumusta, jossa tapaus kirjataan.
  • Lyhennä tavanomainen tarkastelujakso, jonka maat voivat keskustella sisäisesti ja kieltäytyä tällaisista mekanismeista, vain kuuteen kuukauteen (alkuperäisen IHR:n 18 kuukauden sijaan), ja pane ne sitten täytäntöön kuuden kuukauden irtisanomisajan jälkeen.
  • Valtuuta aluejohtajat, joita on kuusi, julistamaan alueellisia “kansanterveyshätätilanteita” pääosaston päätöksestä riippumatta.

Näistä muutoksista keskustellaan ja niistä äänestetään Maailman terveyskokouksessa 22.-28.5.2022. Ne edellyttävät vain läsnä olevien maiden yksinkertaista enemmistöä, että laki tulee voimaan WHO:n perustuslain 60 artiklan mukaisesti. Selvyyden vuoksi tämä tarkoittaa, että Niuen kaltaisilla mailla, joissa on 1 300 ihmistä, on sama painoarvo äänestyslattialla kuin Intialla, jossa on 1,3 miljardia ihmistä. Maiden on tämän jälkeen ilmoitettava aikomuksestaan ​​kieltäytyä uusista muutoksista kuuden kuukauden kuluessa.

Kun WHA on hyväksynyt nämä toimenpiteet, niistä tulee oikeudellisesti sitovia. Hallituksiin kohdistuu kova paine noudattaa WHO:n pääosaston ja organisaation muodostavien valitsemattomien byrokraattien käskyjä ja sitä kautta myös WHO:n päätöksentekoprosesseissa vaikuttavia ulkopuolisia toimijoita.

Ehdotettu WHO:n pandemiasopimus

WHO ehdottaa uutta “välinettä”, jonka avulla se voi hallita pandemioita kansainvälisen oikeuden mukaisen yleissopimuksen voimaantulolla. Asiasta on keskusteltu virallisesti WHO:ssa vuoden 2021 alusta lähtien, ja WHA:n erityisistunto marraskuussa 2021 suositteli sen siirtymistä tarkistusprosessiin, ja luonnos esitellään Maailman terveyskokouksen kokoukselle vuoden 2023 toisella neljänneksellä. 

Tämä ehdotettu sopimus antaisi WHO:lle valtuudet:

  • tutkia epidemioita maiden sisällä,
  • Suosittele tai jopa vaadi rajojen sulkemista,
  • Mahdollisesti suosittelemme matkustusrajoituksia henkilöille,
  • Asettaa käyttöön WHO:n suosittelemia toimenpiteitä, jotka Covid-19-kokemuksen perusteella voivat sisältää “sulkemisen”, työllistymisen ehkäisyn, perhe-elämän ja sisämatkailun häiritsemisen sekä pakolliset maskit ja rokotukset,
  • Ota valtiosta riippumattomat toimijat (esim. yksityiset yritykset) mukaan tiedonkeruuseen ja ennakoivaan mallinnukseen pandemiareaktioiden vaikuttamiseksi ja ohjaamiseksi; ja vastauksen toteuttamisessa, mukaan lukien hyödykkeiden tarjoaminen;
  • Sensuuria valvomalla tai rajoittamalla tietoja, joita WHO pitää “harhaanjohtavana informaationa” tai “disinformaationa”, mikä voi sisältää WHO:n määräämien toimenpiteiden kritiikkiä.

Erityisesti siinä suunnitellaan suuren yksikön perustamista WHO:hon tukemaan pysyvää henkilöstöä, jonka tehtävänä on toteuttaa ja panna täytäntöön edellä mainitut toimenpiteet. Tämä kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin “GERM”-kokonaisuus, jota ehdotti äskettäin herra Bill Gates, varakas yhdysvaltalainen ohjelmistokehittäjä, jolla on suuria lääkeinvestointeja. Hän on WHO:n toiseksi suurin rahoittaja ja yksi monista “miljardööreistä”, jotka ovat lisänneet henkilökohtaisia varallisuutta Covid-19-vastauksen aikana.

Ehdotettu sopimus asettaisi etusijalle vertikaaliset rakenteet ja farmaseuttiset lähestymistavat pandemioihin, mikä kuvastaisi Gavin ja CEPI:n, kahden viime vuosikymmenen aikana WHO:n rinnalla perustetun organisaation, lähestymistapaa. Se loisi pandemioita koskevan toisen byrokraattisen rakenteen, joka ei olisi suoraan vastuussa millekään veronmaksajapohjalle, mutta joka asettaa lisätukea, raportointia ja noudattamisvaatimuksia.

Prosessi, hyväksyminen ja toteutus

Näillä kahdella mekanismilla, joilla lisätään WHO:n suoraa pandemioiden valvontaa, on vahva tuki WHO:n yksityisen sektorin rahoittajilta ja monilta kansallisilta hallituksilta, alkaen länsimaisista halliuksista, jotka hyväksyivät Covidin ankaria toimenpiteitä. Jotta ne tulisivat käytännössä voimaan, WHA:n on hyväksyttävä ne ja sitten kansallisten hallitusten on hyväksyttävä tai ratifioitava ne. 

Ehdotetuilla IHR-muutoksilla muutetaan olemassa olevaa mekanismia. Yksinkertainen enemmistö WHA:ssa läsnä olevista valtioista, jotka äänestävät niitä vastaan ​​toukokuun 2022 kokouksessa, hylkäsi ne myös, mutta tämä vaikuttaa epätodennäköiseltä. Niiden soveltamisen estämiseksi riittävän yksittäisten maiden on ilmoitettava kieltäytymisestä tai varauksista tulevan WHA:n ja WHO:n pääosaston hyväksymisilmoituksen jälkeen, joten todennäköisesti ennen marraskuun 2022 loppua. 

Mitä tulee ehdotettuun sopimukseen, sen hyväksymiseen tarvitaan vuoden 2023 WHA:n kahden kolmasosan enemmistö, minkä jälkeen se tulee kansallisen ratifioinnin alaisena prosesseilla, jotka vaihtelevat kansallisten normien ja perustuslakien mukaan. 

Molempia mekanismeja tukemaan ehdotettuun suureen byrokratian lisäykseen tarvitaan rahoitus – tämä voidaan osittain ohjata muilta tautialueilta, mutta se vaatii lähes varmasti uutta, säännöllistä rahoitusta. Muista rinnakkaisista mekanismeista keskustellaan jo, ja Maailmanpankkia ehdotetaan myös pandemiavalmiuden hallintaan vastaavalle byrokratialle, ja G20 pohtii omaa mekanismiaan. 

On epäselvää, sidottaisiinko nämä WHO:n ehdottamiin sopimuksiin ja IHR-mekanismeihin vai esitettäisiinkö ne “kilpailevana” lähestymistapana. Maailmanpankin ja WHO:n G20-työryhmä ehdottaa, että pandemiavalmiutta varten tarvitaan 10,5 miljardin dollarin vuosibudjetti. Kun tällainen mahdollinen rahoitus on tarjolla ja lupaus rakentaa tehokkaita instituutioita tämän pandemiavalmiusohjelman ympärille, tulee olemaan paljon innostusta ja vauhtia, ei vähiten laitosten henkilöstöltä ja maailmanlaajuiselta terveysyhteisöltä yleensä, jotka aistivat kannattavan työpaikan ja apurahat. mahdollisuudet.

Vaikka tämä kaikki riippuu rahan saatavuudesta, maiden kieltäytyminen rahoituksesta ei välttämättä riitä estämään sitä, koska sopimukseen ja siihen liittyviin ehdotuksiin liittyy huomattavaa yksityistä ja yritysten kiinnostusta. Samat tahot, jotka hyötyivät taloudellisesti voimakkaasti Covid-19-vastauksesta, hyötyvät myös samankaltaisten vastausten lisääntymisestä. 

Vaikka pandemiat ovat historiallisesti harvinaisia, niiden julistamisesta ja reagoinnista riippuvaisen suuren byrokratian olemassaolo yhdistettynä WHO:n vaikutusvaltaisten rahoittajien saavuttamiin selkeisiin hyötyihin nostaa suuren riskin, että hätätilanteiden julistaminen ja ihmisoikeusrajoitusten asettaminen estetään. osavaltioissa, on paljon pienempi kuin ennen.

Riippumattomat valtiot eivät kuitenkaan ole suoraan WHO:n alaisia, ja näiden muutosten ja sopimusten hyväksyminen ei automaattisesti salli WHO:n lähettää ryhmiä rajojen yli. Sopimukset on ratifioitava kansallisten prosessien ja perustuslakien mukaisesti. Jos WHA hyväksyy sen, yksittäisten valtioiden on kuitenkin vaikea välttää noudattamista, elleivät ne ole erityisen vaikuttavia WHO:hon itseensä.

Kansainväliset rahoituslaitokset, kuten IMF ja Maailmanpankki, voivat myös painostaa huomattavasti valtioita, jotka eivät noudata vaatimuksia, ja mahdollisesti sitovat lainat täytäntöönpanoon ja hyödykkeiden ostoon, kuten Maailmanpankki on tehnyt COVID-19-vastauksen yhteydessä. 

IHR-muutokset mahdollistavat myös pienille valtioille taloudellisesti erittäin haitallisia toimenpiteitä, kuten kansainvälisen matkustamisen keskeyttämisen, riippumatta siitä, mikä valtio antaa luvan. Voimakkaat valtiot, joilla on suuri vaikutus pääosaston vaaleissa, voivat myös käytännössä joutua eri täytäntöönpanotasoihin kuin pienemmät.

Vaikuttaa siltä, ​​että kahden uuden mekanismin käyttöönoton estämiseksi on ainakin kaksi mahdollista skenaariota. 

Ensinnäkin demokraattisten avunantajavaltioiden väestö, joilla on eniten menetettävää autonomian, suvereniteetin ja ihmisoikeuksien osalta ja joiden verot tulevat pääasiassa rahoittamaan näitä instituutioita, voivat herättää avointa keskustelua, joka johtaa kansallisten hallitusten päätöksiin hylätä sopimus WHA:ssa. ja/tai muuten kieltäytyä ratifioimasta. 

Toiseksi suuret maiden ryhmät voivat kieltäytyä ratifioimasta tai myöhemmin noudattaa niitä, mikä tekisi sopimuksesta ja IHR:n muutoksista käyttökelvottomia. Jälkimmäinen on ajateltavissa, jos esimerkiksi Afrikan kansakunnat näkevät kaiken tämän uuskolonialismin muotona, jota on taisteltava itsenäisyyden nimissä.

Taustaa pandemiariskistä ja WHO:sta.

Mikä on pandemioiden riski?

WHO on kirjannut viisi pandemiaa viimeisen 120 vuoden aikana:

  • Espanjantauti (1918-19) tappoi 20-509 miljoonaa ihmistä. Suurin osa kuoli sekundaariseen bakteeri-infektioon, koska tämä tapahtui ennen nykyaikaisten antibioottien saatavuutta. 
  • Vuosien 1957-58 influenssaepidemiat, jotka tappoivat noin 1,1 miljoonaa ihmistä
  • Vuosien 1968-69 influenssaepidemia, joka myös tappoi noin 1,1 miljoonaa ihmistä
  • Sikainfluenssa tappoi vuosina 2009-2010 noin 120 000 – 230 000. 
  • Lopuksi, WHO on kirjannut COVID-19:n (2020-22) aiheuttavan useiden miljoonien kuoleman, mutta suurin osa vanhuudesta ja muista vakavista liitännäissairauksista, joten todellisia lukuja on vaikea arvioida. Kuten tämä osoittaa. 

Pandemiat ovat siis olleet harvinaisia ​​– kerran sukupolvessa. Asiayhteydessä syöpä tappaa länsimaissa paljon enemmän ihmisiä joka vuosi kuin Covid-19 huipussaan, tuberkuloosi tappaa 1,6 miljoonaa ihmistä vuosittain (paljon nuorempi kuin Covid-19) ja malaria tappaa yli puoli miljoonaa lasta vuosittain (COVID tuskin vaikuttaa -19). 

Koska WHO määrittelee pandemiat kuitenkin hyvin löyhästi, ei ole kohtuutonta olettaa, että suuri byrokratia, joka on riippuvainen pandemioista oman olemassaolonsa perustelemiseksi ja joka on investoinut voimakkaasti uusien viruskantojen valvontaan, löytää syyn julistaa paljon enemmän pandemioita tulevaisuus.

Pandemiavastaus

COVID-19 on ensimmäinen pandemia, jossa massasulkuja, mukaan lukien rajojen sulkeminen, työpaikkojen sulkeminen ja pitkittyneet koulujen sulkemiset, on käytetty laajasti. On syytä muistaa, että vuosi 1969 muistetaan Woodstockin musiikkifestivaaleista enemmän kuin Hongkongin flunssasta, pandemiasta, joka kohdistui nuoriin enemmän kuin Covid-19. Ihmisoikeudet ja taloudellinen terveys eivät kärsineet tällaisesta heikkenemisestä missään näistä aikaisemmista tapahtumista.

Nämä uudet lähestymistavat, joita käytetään Covid-19-vastauksessa, ovat johtaneet laajoihin häiriöihin toimituslinjoissa ja terveydenhuollon saatavuudessa, lisääntyneeseen varhaiseen avioliittoon / naisten orjuuttamiseen, lasten koulutuksen massiiviseen menettämiseen sekä nykyisen taloudellisen eriarvoisuuden ja koulutuksen lisääntymiseen (niin tulevaisuuteen). eriarvoisuutta. Monet matalan tulotason maat ovat lisänneet velkaa ja kokeneet taantuman, mikä lyhentää tulevaa elinajanodotetta, kun taas lapsikuolemat ovat lisääntyneet, mukaan lukien entiset prioriteettitaudit, kuten malaria. 

Mikä on WHO ja kuka omistaa tai johtaa sitä?

WHO (Maailman terveysjärjestö) perustettiin 1940-luvun lopulla koordinoimaan terveysstandardeja ja tiedon jakamista kansainvälisesti, mukaan lukien tuki pandemioiden torjuntaan. Se on Yhdistyneiden Kansakuntien järjestön (YK) tärkein terveysvirasto. Se tarjoaa jonkin verran tukea pienituloisille maiden terveydenhuoltojärjestelmille, joissa paikallinen tekninen asiantuntemus puuttuu. 

Sillä on maatoimistot useimmissa maissa, 6 aluetoimistoa ja maailmanlaajuinen toimisto Genevessä. Se on hierarkkinen organisaatio, jonka pääjohtaja (DG) johtaa. Sillä on muutama tuhat työntekijää (määritelmästä riippuen) ja sen budjetti on noin 3,5 miljardia dollaria vuodessa.

WHO:ta valvovat teoriassa jäsenmaat (useimmat YK:n jäsenet ja pari muuta) yksi maa-yksi ääni -periaatteella Maailman terveyskokouksen kautta, joka kokoontuu yleensä vuosittain. Esimerkiksi Intialla, jossa on 1,3 miljardia ihmistä, on sama valta äänestyslattialla kuin Nuiella, jossa on 1 300 ihmistä. WHA valitsee pääosaston neljän vuoden välein järjestettävällä äänestyksellä, johon liittyy usein voimakasta lobbausta suurten maiden taholta. 

WHO:n rahoitus oli alun perin peräisin lähes kokonaan jäsenmaista, jotka osallistuivat “perusbudjettiin”. WHO päättää sitten menojen painopisteistä WHA:n ohjaamana. Kahden viime vuosikymmenen aikana rahoituksessa on tapahtunut merkittävä muutos:

  1. Yksityisen rahoituksen nopea kasvu yksityishenkilöiltä ja yrityksiltä. Osa on suoria, osa epäsuoraa rinnakkaisten kansainvälisten terveysjärjestöjen (Gavi, Cepi) kautta, jotka ovat voimakkaasti yksityisesti rahoitettuja. Toiseksi suurin WHO:n budjetin rahoittaja on nyt yhdysvaltalainen yksityinen pariskunta, joka on investoinut voimakkaasti kansainväliseen lääkealaan ja ohjelmistoihin/digitointipalveluihin.
  2. Budjetti on siirtynyt pääosin perusrahoituksesta pääosin ”suunnalliseen” rahoitukseen, jossa rahoittaja määrittelee rahoituksen käyttöalueen ja joskus varsinaisen toiminnan. WHO:sta tulee näin ollen kanava, jolla heidän rahastonsa voivat toteuttaa suunniteltuja toimiaan. Molemmat maan yksityiset rahoittajat käyttävät voimakkaasti tätä suunnattua lähestymistapaa.

WHO on siis edelleen maiden yleiskokouksen hallinnassa, mutta päivittäisiä prioriteetteja ohjaavat yhä enemmän yksittäiset maat ja yksityiset intressit. Aiemmat tiukat säännöt yksityisen sektorin osallistumisesta eturistiriitaan ovat nykyään vähemmän ilmeisiä, kun WHO tekee tiiviimmin yhteistyötä yksityisen ja yrityssektorin toimijoiden kanssa. 

Viiteasiakirjat:


Julkaistu Creative Commons Attribution 4.0:n kansainvälisellä lisenssillä
Uusintapainosta varten aseta kanoninen linkki takaisin alkuperäiseen Brownstone Instituten artikkeliin ja kirjoittajaan.

A Primer on the WHO, the Treaty, and its Plans for Pandemic Preparedness ⋆ Brownstone Institute
A large bureaucracy dependent on pandemics to justify its own existence will find reason to declare far more pandemics in the future.