Klaus Schwabin koulu Covid-diktaattoreille, suunnitelma

Taloustieteilijä Ernst Wolff uskoo, että poliittisten ja yritysjohtajien salattu liittouma käyttää pandemiaa hyväkseen tavoitteenaan romahduttaa kansantaloudet ja ottaa käyttöön maailmanlaajuinen digitaalinen valuutta.

Miten on mahdollista, että yli 190 hallitusta eri puolilta maailmaa päätyi käsittelemään COVID-19-pandemiaa lähes täsmälleen samalla tavalla, ja lukitukset, naamiointivelvoitteet ja rokotuskortit ovat nyt arkipäivää kaikkialla? Vastaus saattaa löytyä Young Global Leaders -koulusta, jonka perusti ja jota johti Maailman talousfoorumin johtaja Klaus Schwab ja jonka monet nykyisistä merkittävistä poliittisista ja liike-elämän johtajista ovat käyneet läpi matkallaan huipulle.

Saksalainen taloustieteilijä, toimittaja ja kirjailija Ernst Wolff on paljastanut Saksan Corona-komitean podcast-videossa joitakin Schwabin “Young Global Leaders” -koulusta kertovia seikkoja, jotka ovat merkityksellisiä maailman tapahtumien ymmärtämisen kannalta pandemian aikana. Wolff tunnetaan pääasiassa globalistisen rahoitusjärjestelmän kriitikkona, mutta viime aikoina hän on keskittynyt tuomaan esiin sen, mitä hän näkee piilossa olevan agendan, joka on eri puolilla maailmaa toteutettavien koronan vastaisten toimenpiteiden takana.

Salaperäinen alku

Tarina alkaa Maailman talousfoorumista (World Economic Forum, WEF), joka on kansalaisjärjestö, jonka saksalainen taloustieteilijä ja koneinsinööri Klaus Schwab perusti Sveitsissä vuonna 1971 ollessaan vasta 32-vuotias. WEF tunnetaan parhaiten Davosissa, Sveitsissä vuosittain tammikuussa järjestettävistä konferensseista, joiden tarkoituksena on tuoda yhteen poliittisia ja liike-elämän johtajia eri puolilta maailmaa keskustelemaan päivän ongelmista. Nykyään se on yksi maailman tärkeimmistä globalistisen valtaeliitin verkostoista, ja sitä rahoittaa noin tuhat monikansallista yritystä. WEF, jonka alkuperäinen nimi oli vuoteen 1987 asti European Management Forum, onnistui kokoamaan yhteen 440 johtajaa 31 maasta jo ensimmäiseen kokoukseensa helmikuussa 1971, mikä, kuten Wolff huomauttaa, oli odottamaton saavutus Schwabin kaltaiselle henkilölle, jolla ei ollut juuri lainkaan kansainvälistä tai ammatillista kokemusta tätä ennen. Wolff uskoo, että syynä saattoivat olla Schwabin yliopisto-opintojensa aikana solmimat yhteydet, joihin kuului opiskelu kenenkään muun kuin entisen kansallisen turvallisuuden neuvonantajan ja ulkoministerin Henry Kissingerin kanssa. Wolff huomauttaa myös, että Schwabin ollessa siellä Harvardin kauppakorkeakoulu oli ollut suunnittelemassa omaa johtamisfoorumia, ja on mahdollista, että Harvard päätyi lopulta delegoimaan järjestämistehtävän hänelle.

Foorumi kokosi aluksi vain talousalan ihmisiä, mutta ennen pitkää se alkoi houkutella paikalle poliitikkoja, näkyviä henkilöitä tiedotusvälineistä (muun muassa BBC:stä ja CNN:stä) ja jopa julkkiksia.

Schwabin nuoret globaalit johtajat: Suuren uudelleenkäynnistyksen hautomo?

Vuonna 1992 Schwab perusti rinnakkaisen instituution, Global Leaders for Tomorrow -koulun, joka perustettiin uudelleen nimellä Young Global Leaders vuonna 2004. Koulun osallistujien on haettava paikkaa, minkä jälkeen he käyvät läpi tiukan valintaprosessin. Jo koulun ensimmäiseen luokkaan vuonna 1992 kuului monia, joista tuli myöhemmin merkittäviä liberaalien poliittisia vaikuttajia, kuten Angela Merkel, Nicolas Sarkozy ja Tony Blair. Tällä hetkellä koulusta on valmistunut noin 1 300 oppilasta, ja alumniluettelossa on useita nimiä, joista on tullut oman maansa terveyslaitosten johtajia. Neljä heistä on Saksan entisiä ja nykyisiä terveysministereitä, mukaan lukien Jens Spahn, joka on toiminut liittovaltion terveysministerinä vuodesta 2018. Philipp Rösler, joka toimi terveysministerinä vuosina 2009-2011, nimitettiin Schwabin toimesta WEF:n toimitusjohtajaksi vuonna 2014.

Muita merkittäviä nimiä koulun nimilistalla ovat Uuden-Seelannin pääministeri Jacinda Ardern, jonka tiukkoja sulkutoimia maailmanlaajuiset terveysviranomaiset ovat ylistäneet, Ranskan presidentti Emmanuel Macron, Itävallan liittokanslerina viime aikoihin asti toiminut Sebastian Kurz ja Unkarin pääministeri Viktor Orbán; Luxemburgin entinen pääministeri ja Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker sekä Saksan vihreiden johtaja Annalena Baerbock, joka oli puolueen ensimmäinen liittokansleriehdokas tämän vuoden liittopäivävaaleissa ja joka on edelleen ehdolla Merkelin seuraajaksi. Listalla on myös Kalifornian kuvernööri Gavin Newsom, joka valittiin vuoden 2005 vuosikurssille, sekä entinen presidenttiehdokas ja nykyinen Yhdysvaltain liikenneministeri Peter Buttigieg, joka on hyvin tuore valmistuja, sillä hänet valittiin vuoden 2019 vuosikurssille. Kaikki nämä kahden viime vuoden aikana virassa olleet poliitikot ovat kannattaneet ankaria vastauksia COVID-19–pandemiaan, mikä sattui myös lisäämään huomattavasti heidän hallitustensa valtaa.

Koulun alumniluettelo ei kuitenkaan rajoitu pelkästään poliittisiin johtajiin. Sieltä löytyy myös monia yksityisen teollisuuden johtajia, kuten Microsoftin Bill Gates, Amazonin Jeff Bezos, Virginin Richard Branson ja Clinton-säätiön Chelsea Clinton. Kaikki hekin ilmaisivat tukensa pandemian maailmanlaajuiselle torjunnalle, ja monet heistä saivat huomattavia voittoja toimenpiteiden tuloksena.

Wolff uskoo, että WEF:n ja Global Leaders -koulun takana olevat ihmiset ovat ne, jotka todella päättävät, kenestä tulee poliittisia johtajia, vaikka hän painottaakin, ettei usko Schwabin itse tekevän näitä päätöksiä vaan olevan vain välittäjä. Hän huomauttaa myös, että koulun alumneihin kuuluu amerikkalaisten ja eurooppalaisten lisäksi ihmisiä Aasiasta, Afrikasta ja Etelä-Amerikasta, mikä osoittaa, että koulun vaikutusalue on todella maailmanlaajuinen.

Vuonna 2012 Schwab ja WEF perustivat vielä toisenkin instituution, “Global Shapers Community” -yhteisön, joka kokoaa yhteen alle 30-vuotiaita johtajapotentiaalia omaavia henkilöitä eri puolilta maailmaa. Ohjelman on tähän mennessä läpikäynyt noin 10 000 osallistujaa, ja he pitävät säännöllisesti kokouksia 400 kaupungissa. Wolff uskoo, että kyseessä on jälleen yksi kokeilualue, jossa tulevat poliittiset johtajat valitaan, tutkitaan ja valmistellaan ennen kuin heidät sijoitetaan maailman poliittiseen koneistoon.

Wolff huomauttaa, että vain harvat Global Leaders -koulusta valmistuneet mainitsevat sen ansioluettelossaan. Hän sanoo nähneensä sen vain yhdessä ansioluettelossa, nimittäin saksalaisen taloustieteilijän Richard Wernerin ansioluettelossa, joka on tunnettu instituution arvostelija. Wolff viittaa siihen, että koulu näyttää pitävän siitä, että myös järjestelmän arvostelijat kuuluvat sen jäseniin, sillä koulun valmistuneiden joukossa on myös Change.orgin saksalainen johtaja Gregor Hackmack, joka kuului koulun vuoden 2010 vuosikurssille. Wolff uskoo tämän johtuvan siitä, että järjestö haluaa esiintyä oikeudenmukaisena ja tasapainoisena, vaikka se haluaa myös varmistaa, että sen kriitikot ovat hallittua oppositiota.

Yhteistä Global Leaders -ohjelmasta valmistuneille on myös se, että useimmilla heistä on hyvin niukka ansioluettelo lukuun ottamatta osallistumista ohjelmaan ennen valta-asemiin nousemista, mikä saattaa viitata siihen, että heidän yhteytensä Schwabin instituutioihin on ratkaiseva tekijä heidän uransa käynnistämisessä. Tämä käy selvimmin ilmi, kun koulun alumneilta kysytään julkisesti asioista, joista heitä ei ole ohjeistettu puhumaan etukäteen, ja heidän vaikeutensa keksiä vastauksia ovat usein varsin ilmeisiä. Wolff väittää, että heidän roolinsa on vain toimia suukappaleina niille puheenaiheille, joita heidän takanaan olevat varjossa olevat haluavat julkisessa keskustelussa käsiteltävän.

Schwabin kyllä-miehet toiminnassa

Kun otetaan huomioon kasvava tyytymättömyys koulusta valmistuneiden, nykyisin kansallisina johtajina toimivien henkilöiden toteuttamiin covidien vastaisiin toimenpiteisiin, Wolff uskoo, että on mahdollista, että nämä henkilöt valittiin, koska he ovat halukkaita tekemään mitä tahansa käsketään, ja että heidät on asetettu epäonnistumaan, jotta myöhemmin syntyvää vastareaktiota voidaan käyttää hyväksi uuden maailmanlaajuisen hallintomuodon perustelemiseksi. Wolff toteaakin, että poliitikoista, joilla on ainutlaatuinen persoonallisuus ja vahvat, omaperäiset näkemykset, on tullut harvinaisia ja että viimeisten 30 vuoden aikana kansallisten johtajien erityispiirre on ollut heidän nöyryytensä ja pitäytymisensä ylhäältä sanellussa tiukassa globalistisessa linjassa. Tämä on näkynyt erityisesti useimpien maiden reaktiossa pandemiaan, jossa poliitikot, jotka eivät tienneet mitään viruksista kaksi vuotta sitten, yhtäkkiä julistivat, että Covid on vakava terveyskriisi, joka oikeuttaa ihmisten sulkemisen koteihinsa, yritysten sulkemisen ja kokonaisten talouksien tuhoamisen.

Koulun tarkan toimintatavan selvittäminen on vaikeaa, mutta Wolff on onnistunut oppimaan siitä jotain. Koulun alkuvuosina kunkin luokan jäsenet kokoontuivat useita kertoja vuoden aikana, mukaan lukien kymmenen päivän “johtajakoulutus” Harvardin kauppakorkeakoulussa. Wolff uskoo, että tapaamalla luokkatovereitaan ja tulemalla osaksi laajempaa verkostoa valmistuneet luovat kontakteja, joihin he luottavat myöhemmällä urallaan. Nykyään koulun ohjelmaan kuuluu kursseja, joita järjestetään viiden vuoden ajan epäsäännöllisin väliajoin, mikä voi joissakin tapauksissa osua päällekkäin joidenkin osallistujien poliittisen tai ammatillisen uran alun kanssa – mikä tarkoittaa, että he vierailevat Davosissa säännöllisesti. Esimerkiksi Emmanuel Macron ja Peter Buttigieg valittiin kouluun alle viisi vuotta sitten, joten on mahdollista, että he ovat osallistuneet säännöllisesti Young Global Leaders -ohjelmiin poliittisten virkojensa aikana ja saattavat itse asiassa osallistua niihin vielä nykyäänkin.

Maailmanlaajuinen vaurauden ja vaikutusvallan verkosto

Young Global Leaders -koulusta ja sitä ennen Global Leaders for Tomorrow -koulusta valmistuneet ovat erittäin hyvässä asemassa, koska heillä on pääsy WEF:n kontaktiverkostoon. WEF:n nykyiseen johtokuntaan kuuluvat muun muassa Kansainvälisen valuuttarahaston entinen pääjohtaja ja Euroopan keskuspankin nykyinen pääjohtaja Christine Lagarde, Jordanian kuningatar Rania, jonka Forbes on luokitellut yhdeksi maailman sadasta vaikutusvaltaisimmasta naisesta, sekä Larry Fink, joka on kansainvälisesti suurimman, vuosittain noin 9 biljoonaa dollaria hallinnoivan sijoitusyhtiön BlackRockin toimitusjohtaja. Jäljittämällä koulusta valmistuneiden välisiä yhteyksiä Wolff väittää, että voi huomata, että he tukeutuvat edelleen toisiinsa aloitteidensa tukemisessa vielä pitkään sen jälkeen, kun he ovat osallistuneet Global Leaders -ohjelmiin.

Wolff uskoo, että monilla eliittiyliopistoilla on oma roolinsa WEF:n määrittelemässä prosessissa, eikä niiden pitäisi enää nähdä toimivan politiikan ja talouden ulkopuolella. Hän mainitsee esimerkkinä Harvardin kauppakorkeakoulun, joka saa vuosittain miljoonia dollareita lahjoittajilta, sekä Harvardin kansanterveyskoulun, joka nimettiin uudelleen Harvardin T. H. Chanin kansanterveyskouluksi sen jälkeen, kun se sai 350 miljoonaa dollaria hongkongilaissyntyiseltä miljardööriltä Gerald Chanilta. Sama pätee Johns Hopkinsin kansanterveyskouluun, josta tuli Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health sen jälkeen, kun mediamoguli Michael Bloomberg lahjoitti koululle 1,8 miljardia dollaria vuonna 2018.

Wolff toteaa, että WEF:n vaikutusvalta ulottuu kuitenkin paljon Global Leaders- ja Global Shapers -ohjelmien läpikäyneitä pidemmälle, sillä vuosittaisiin Davosin konferensseihin osallistuvien ihmisten määrä on paljon suurempi kuin monet epäilevät; hän mainitsee saaneensa tiedon, että noin 1 500 yksityiskonetta tuo vuosittain osallistujia tapahtumaan, mikä ylikuormittaa Sveitsin lentokentät.

Suuryritysten ja hallitusten liittouma

Wolff uskoo, että WEF:n toiminnan päätavoitteena on helpottaa ja edistää korkean tason yhteistyötä suurten yritysten ja kansallisten hallitusten välillä, mitä on jo nähtävissä. Viviane Fischer, toinen Corona-komitean podcastiin osallistunut henkilö, huomauttaa, että brittiläinen Serco-yritys käsittelee maahanmuuttajia Britannian hallitukselle ja hallinnoi myös vankiloita ympäri maailmaa monien muiden toimintojensa ohella. Myös lääketeollisuuden kansainvälinen ulottuvuus on huomattava: Wolff mainitsee, että esimerkiksi Global Leadersin alumni Bill Gates oli jo kauan ennen pandemian alkua tehnyt yhteistyötä Pfizerin kanssa, joka on yksi kiisteltyjen mRNA-rokotteiden päätuottajista, säätiönsä Afrikassa toteuttamien kansanterveysaloitteiden kautta. Ehkäpä Gatesista ei ole sattumaa, että hänestä on tullut yksi lukitusten ja Covid-rokotteiden tärkeimmistä puolestapuhujista sen jälkeen, kun ne tulivat saataville, ja The Wall Street Journal -lehti on raportoinut, että hänen säätiönsä oli saanut rokotteiden jakelusta noin 200 miljardin dollarin “yhteiskunnallisen hyödyn” jo ennen pandemian alkamista. Voi vain kuvitella, mitkä ovat sen rokotevoitot nykyään.

Digitaalinen teknologia, joka on nyt kaikkialla läsnä, on myös merkittävässä asemassa eliitin globaaleissa suunnitelmissa. Wolff korostaa, että BlackRock, jota johtaa Global Leadersin alumni Larry Fink, on tällä hetkellä maailman keskuspankkien suurin neuvonantaja ja on kerännyt tietoja maailman rahoitusjärjestelmästä jo yli 30 vuoden ajan, ja sillä on epäilemättä parempi käsitys siitä, miten järjestelmä toimii kuin keskuspankeilla itsellään.

Wolff uskoo, että yksi monien hallitusten harjoittaman nykyisen politiikan tavoitteista on tuhota pienten ja keskisuurten yrittäjien liiketoiminta, jotta Yhdysvalloissa ja Kiinassa toimivat monikansalliset yhtiöt voivat monopolisoida liiketoiminnan kaikkialla. Erityisesti Amazon, jota johti viime aikoihin asti Global Leadersin alumni Jeff Bezos, on tehnyt valtavia voittoja keskiluokkaa tuhonneiden lukitustoimenpiteiden seurauksena.

Wolff väittää, että suurten alustojen ylivallan perimmäisenä tavoitteena on digitaalisen pankkivaluutan käyttöönotto. Juuri viime kuukausina Kiinan kansainvälinen rahoitusfoorumi, joka on WEF:n kaltainen, ehdotti digitaalisen juanin käyttöönottoa, joka puolestaan voitaisiin kansainvälistää Diem-lohkoketjupohjaisen valuuttaverkoston avulla. Mielenkiintoista on, että Diem on Mark Zuckerbergin Facebookin ensimmäisenä julkistaman kryptovaluutan Libran seuraaja, mikä osoittaa, että parhaillaan keskustellaan globaalista valuutasta, joka ylittää joko dollarin tai juanin voiman ja jota hallinnoidaan kiinalaisten, eurooppalaisten ja amerikkalaisten liiketoimintaverkostojen yhteistyönä. Kansainvälisen rahoitusfoorumin hallintoneuvostoon kuuluvat muun muassa WEF:n Christine Lagarde, Euroopan keskuspankin entinen pääjohtaja Jean-Claude Trichet ja Kansainvälisen valuuttarahaston entinen johtaja Horst Köhler.

Wolff selittää lisäksi, että viimeisten kahden vuoden aikana eri puolilla maailmaa nähtyjen sulkemisten ja niitä seuranneiden pelastustoimien seurauksena monet valtiot joutuivat konkurssin partaalle. Välttääkseen taloudellisen katastrofin maailman hallitukset turvautuivat 650 miljardin erityisnosto-oikeuden eli SDR:n käyttöön, joka on Kansainvälisen valuuttarahaston hallinnoima valuuttavaranto. Kun ne lopulta erääntyvät, samat hallitukset joutuvat pahaan ahdinkoon, minkä vuoksi digitaalisen valuutan käyttöönotosta on ehkä tullut äkillinen prioriteetti – ja tämä on saattanut olla koko ajan ollut lukitusten piilotarkoitus.

Wolffin mukaan kaksi Euroopan maata on jo valmistautunut aloittamaan digitaalisen valuutan käytön: Ruotsi ja Sveitsi. Ehkä ei ole sattumaa, että Ruotsissa ei ole pandemian vuoksi käytännössä ollut lainkaan lukitusrajoituksia, ja Sveitsissä on toteutettu vain hyvin kevyitä toimenpiteitä. Wolff uskoo, että syynä tähän voi olla se, että näiden kahden maan ei tarvinnut romuttaa talouttaan lukitustoimenpiteillä, koska ne olivat jo valmiita aloittamaan digitaalisen valuutan käytön ennen pandemian alkamista. Hän väittää, että valmisteilla saattaa olla uusi lukitusten kierros, joka lopettaa maailman taloudet lopullisesti, johtaa massiiviseen työttömyyteen ja puolestaan universaalin perustulon käyttöönottoon ja keskuspankin hallinnoiman digitaalisen valuutan käyttöön. Tätä valuuttaa saatetaan rajoittaa sekä sen suhteen, mihin yksilöt voivat käyttää sitä, että sen suhteen, missä ajassa se on käytettävä.

Lisäksi Wolff toteaa, että tällä hetkellä maailmalla nähtävä inflaatio on väistämätön seuraus siitä, että kansalliset hallitukset ovat keskuspankkien lainojen ottamisen jälkeen tuoneet maailmantalouteen noin 20 biljoonaa dollaria alle kahdessa vuodessa. Kun aiemmat pelastuspaketit suunnattiin markkinoille, tämä viimeisin kierros on mennyt tavallisille ihmisille, mikä nostaa tavallisten ihmisten käyttämien tuotteiden, kuten elintarvikkeiden, hintoja.

Demokratia on peruttu

Viime kädessä tästä kaikesta on Wolffin mukaan tehtävä se johtopäätös, että demokratia sellaisena kuin me sen tunsimme, on hiljaisesti kumottu ja että vaikka demokraattisten prosessien vaikutelma säilyy maissamme, tosiasia on, että kun tarkastellaan, miten hallinto toimii nykyään kaikkialla maailmassa, käy ilmi, että superrikkaiden ja vaikutusvaltaisten yksilöiden eliitti valvoo tosiasiassa kaikkea, mitä politiikassa tapahtuu, mikä on käynyt ilmi erityisesti pandemian torjunnan yhteydessä.

Paras tapa torjua heidän suunnitelmiaan, Wolff sanoo, on yksinkertaisesti valistaa ihmisiä siitä, mitä on tapahtumassa, ja saada heidät ymmärtämään, että kertomus “supervaarallisesta viruksesta” on valhe, joka on suunniteltu manipuloimaan heitä hyväksymään asioita, jotka ovat vastoin heidän omia etujaan. Jos edes 10 prosenttia tavallisista kansalaisista tulee tietoiseksi tästä ja päättää ryhtyä toimiin, se voisi tehdä tyhjäksi eliitin suunnitelmat ja ehkä avata tavallisille kansalaisille ikkunan, jonka kautta he voisivat ottaa oman kohtalonsa takaisin hallintaansa.

Lähde