Soros halusi lähettää itäeurooppalaiset sotaan Venäjää vastaan jo vuonna 1993.
Yhdysvaltain johtama Nato käy parhaillaan sotaa “viimeiseen ukrainalaiseen asti” Venäjää vastaan. Jo vuonna 1993 George Soros kannatti itäeurooppalaisten käyttämistä tykinruoaksi, jotta vähemmän länsimaisia sotilaita kuolisi globalistien uuden maailmanjärjestyksen puolesta.
Vuonna 1993 julkaistiin artikkeli “Kohti uutta maailmanjärjestystä: The Future of NATO ” julkaistiin globalistimiljardööri George Sorosin verkkosivuilla. Siinä viitattiin siihen, mitä nyt todella tapahtuu – Ukrainan sotaan ja Yhdysvaltain johtaman Naton taisteluun Venäjää vastaan. Kuten näemme tänään, ainakin 100 000 ukrainalaista sotilasta on kuollut taisteluissa Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Todennäköisesti heitä on vielä enemmän, varsinkin kun Kiova pitää omat tappionsa suurelta osin salassa tai kaunistelee niitä. On arvioita, että jopa neljännesmiljoona ukrainalaissotilasta on menettänyt henkensä.
Mutta jo 30 vuotta sitten, vuonna 1993, Soros ja hänen Open Society Foundations -säätiönsä julistivat, että Nato voisi käyttää itäeurooppalaisia “työvoimana” (selkokielellä tykinruokana) tulevissa konflikteissa. Näin voitaisiin unkarilaissyntyisen humanistin mukaan vähentää länsimaiden uhrien määrää. Koska lännessä ei voitaisi poliittisesti sietää lukemattomien arkkujen paluuta, joissa olisi kaatuneita sotilaita. Ja niin hän kirjoitti (jo ennen kuin Naton itälaajentuminen oli edes virallisesti esityslistalla):
“Yhdysvaltoja ei ole kutsuttu maailmanpoliisiksi. Kun he toimivat, se tapahtuu yhteistyössä muiden kanssa. Lisäksi Itä-Euroopan työvoiman yhdistäminen Naton teknisiin valmiuksiin lisäisi huomattavasti kumppanuuden sotilaallista potentiaalia, koska se vähentäisi liittoutuneiden riskiä joutua ruumispusseihin, mikä on suurin rajoitus liittoutuneiden toimintavalmiudelle . Tämä on yksi toteuttamiskelpoinen vaihtoehto uhkaavalle maailman epäjärjestykselle.”
Juuri tätä näemme Ukrainassa tänään. Nato-maat toimittavat valtavat määrät aseita ja sotatarvikkeita, ja ukrainalaiset täyttävät ruumispussit. 100 000 kuollutta sotilasta alle vuodessa – ukrainalaiset sietävät sitä, samoin venäläiset. Entä amerikkalaiset? Vietnamin sodan 20 vuoden aikana vuosina 1955-1975 he menettivät hieman yli 58 000 sotilasta – keskimäärin hieman alle 3 000 sotilasta vuodessa. Tämä määrä riitti käynnistämään laajan sodanvastaisen liikkeen. Afganistanin 20-vuotisessa sodassa kuoli noin 2 300 sotilasta ja Irakin sodassa lähes 4 500. Suuria joukkojen menetyksiä he eivät voi hyväksyä. Eikä tilanne muissa Nato-maissa ole yhtään parempi tappioiden hyväksymisen suhteen. Soros tietää sen.
Siksi Soros vaati jo varhain Itä-Euroopan valtioiden ottamista Natoon “ennen kuin Venäjä toipuu”. Venäjä kuitenkin vastustaa, “ei siksi, että sillä olisi suunnitelmia entisen valtakuntansa suhteen, vaan siksi, että se ei näe mitään hyötyä suostumisesta”. Se on loukannut kansallista ylpeyttään ja on kyllästynyt tekemään myönnytyksiä ilman vastaavia etuja”, Soros sanoi. Hän näyttää unohtavan, että vain muutaman sadan kilometrin päässä Moskovasta sijaitsevia Yhdysvaltain ohjusasemia pidetään myös uhkana Venäjän kansalliselle turvallisuudelle.
Joka tapauksessa Sorosin kolmekymmentä vuotta vanha artikkeli osoittaa, että Washingtonissa (ja luultavasti yhtä vähän Lontoossa, Pariisissa tai Berliinissä) ei välitetä pätkääkään sadoista tuhansista kaatuneista ukrainalaisista sotilaista. Ukrainalaiset ovat vain keino päämäärän saavuttamiseksi. Halpaa tykinruokaa, joka on kyynisesti alistettu yleistavoitteelle luoda länsimaisten globalistien johtama “uusi maailmanjärjestys”.