Transhumanien miljardien dollareiden pyrkimys kuolemattomuuteen

Altos Labsin Cambridgen tiedeinstituutin Altos Labsin puhtaassa sylinterimäisessä atriumissa, jättimäistä syklooppista silmää muistuttavan kattoikkunan alla, kysyn itsestäänselvän kysymyksen. Mitä yritys oikeastaan tekee? “Solujen nuorentamista”, vastaa laitosjohtaja. Ainakin jälkeenpäin olen melko varma, että hän sanoo niin. Tuolloin kuulin jotain hieman muuta: “Myymme nuorennusta.”

Altos Labs, jossa on yksi maailman suurimmista tieteellisistä lahjakkuuksista, pyrkii runsain rahoituksin selvittämään ikääntymisen salaisuuksia. Stanfordin ja Soho Housen yhdistävä sisustus osoittaa, että täällä terveys on rikkautta. Mutta jopa tunnetusti hyvin palkatulla biotekniikan alalla se erottuu edukseen. Viime vuonna Piilaakson yritys paljasti keränneensä sijoittajilta 3 miljardia dollaria, mikä tekee siitä yhden historian parhaiten rahoitetuista start-up-yrityksistä.

Sen tehtävä? Riippuu siitä, keneltä kysytään, mitä tahansa kroonisten sairauksien korjaamisesta ja vanhuuden avuttoman hämärän lykkäämisestä ikuisen nuoruuden avainten leikkaamiseen ja kuolemattomien ylimpien olentojen rodun luomiseen. Tähän tieteen uraan, joka herättää synnynnäistä ikääntymistä ja kuolemanpelkoa kohtaan tuntemamme ahdistuksen, on aina liittynyt suhteettomia kannustimia hypetykseen. Sitä eivät ole myöskään auttaneet varakkaat pakkomielteiset, jotka ovat viime vuosina hyvin julkisesti nostaneet oman ahdistuksensa makaaberiin korkeuksiin, kuten ohjelmistoyrittäjä Bryan Johnson, joka ruiskutti itseensä poikansa verta ja käyttää vuosittain 2 miljoonaa dollaria toivoen saavuttavansa 18-vuotiaan ruumiin.

Altosin johtajat kuitenkin hallitsevat odotuksia. Toimitusjohtaja Hans Bishop on sanonut, että hänen painopisteenään on pikemminkin lisätä “terveyttä” kuin elinikää ja että mahdollinen eliniän pidentyminen olisi “vahingossa tapahtuva seuraus”. Ajatuksena on, että keskittymällä solujen “uudelleenohjelmointiin” erilaisilla proteiineilla Altos voi löytää lääkkeitä, jotka hoitavat monia sairauksia kerralla kohdistamalla ne perimmäiseen ongelmaan: ikääntymiseen.

Bishop ja hänen perustajansa Rick Klausner ja Juri Milner ovat myöhäisiä tulokkaita ikääntymisen vastaisen tutkimuksen alalla. Calicon perusti kymmenen vuotta sitten Googlen toinen perustaja Larry Page, mutta se ei ole vielä julkistanut tuotetta. Muita toimijoita ovat Unity, BioAge, BioViva ja AgeX Therapeutics. Miljardöörit – kuten Milner itse, Page ja Paypalin perustaja Peter Thiel – vilahtavat säännöllisesti kulissien takana.

Mikä siis tekee Altosista erottuvan? Jälleen kerran, sotarahasto on valtava. Sen tiimi koostuu Nobel-palkinnon saajista, jotka on houkuteltu hallituksista ja huippuyliopistoista lupaamalla “urheilutähtien” palkkoja. Kuuluisia tukijoita on muun muassa Amazonin perustaja Jeff Bezos, jonka uskotaan olevan yksi Altosin sijoittajista. Kun huhut Bezosin osallisuudesta puhkesivat vuonna 2021, toinen miljardööri Elon Musk vitsaili: “Jos se ei toimi, hän haastaa kuoleman oikeuteen!” “Jos se ei toimi, hän haastaa kuoleman oikeuteen!”

Altos on maailmanlaajuinen yritys, jolla on kaksi keskittymää Kaliforniassa, yksi Englannissa Cambridgen lähellä ja yksi Japanissa, jota johtaa kuuluisa kantasolututkija Shinya Yamanaka. Kun otetaan huomioon, että kaikki mielikuvitukselliset yritykseni visualisoida näitä nuoruuden kaivoksia päättyivät jättiläisaivoihin säiliöissä, olen kiinnostunut siitä, että rakennuksen omistajat tarjosivat minulle kierroksen Yhdistyneen kuningaskunnan keskukseen. Tavoitteeni on kurkistaa hieman lähemmäs hypen läpi ja nähdä, mitä 3 miljardilla dollarilla saa.

Cambridgen toimipisteen yläkerrassa minut viedään ohi upouusien laboratorioiden rivien ja tiedekeittiöksi nimetyn steriilin alueen ohi, jossa osa 160 tutkijasta valmistelee kokeita muun muassa hiirillä ja hedelmäkärpäsillä. (Saatat muistaa biologian tunneilta, että drosofilot ovat ihanteellisia tutkimuskohteita, koska niiden nopea elinkaari mahdollistaa useiden sukupolvien kasvattamisen yhden päivän aikana.)

Alakertaan rakennetaan parhaillaan eläimiä kasvattavaa ja pitävää vivariumia, mutta minua ei päästetä sisään, koska ympäristötestit ovat vielä kesken. Sisäministeriön on hyväksyttävä se, tilojen johtaja selittää. Miksi kaikista ministeriöistä juuri se? En saa vastausta.

Tiede on energiaintensiivinen yritys, mistä on osoituksena valtava ilmastointi- ja jäähdytysjärjestelmä takana, joka on lähes itse laboratorion kokoinen. Koko rakennusta pidetään varavoimalla, jotta Altos voi jatkaa teollisuuspakkasten pitämistä -70 °C:n lämpötilassa, jos kansallisessa sähköverkossa on katkos. Kun ohitamme näiden pakastimien huoneen, huomautan, että ne ovat kätevästi ihmisen kokoisia. “Onko Walt Disney tuossa?” Kysyn. Kukaan ei naura.

Scifi-elementin superlatiivi on kuitenkin “Ken’s Egg”: pohjakerroksessa sijaitseva puupaneeloitu 130 hengen luentosali, joka on nimetty yhden päätutkijan, tohtori Ken Rajin mukaan. “Minusta muna oli hyvä”, Raj sanoo. “Auditorio on sitä varten, että voimme tuoda ideoitamme esille, synnyttää elämää.”

Nämä ideat jatkavat etenemistään. Raj on yhdysvaltalaisen kollegansa Steve Horvathin ohella epigenetiikan asiantuntija, joka mittaa, miten metyyliryhmiksi kutsutut molekyylit kiinnittyvät DNA:han ikääntyessämme. Useimpien ihmisten DNA:n metylaatioikä vastaa tarkasti heidän kronologista ikäänsä, mutta Parkinsonin taudin kaltaisia sairauksia sairastavien epigeneettinen ikä on vanhempi.

Pari vuotta sitten suuri kysymys oli, ohjaavatko metyyliryhmät ikääntymisprosessia vai ovatko ne vain sen seuraus. Nyt tiedämme sen. “Näemme nyt, että kyllä, metylaatio on itse asiassa ajuri”, Raj kertoo minulle. “Kaikki genomissa tapahtuva metylaatio ei johda ikääntymiseen, mutta on metylaatiogenomeja, jotka itse asiassa ohjaavat ikääntymistä.”

Jotkin Altosissa harjoitettavan tieteen osa-alueet ovat kiistanalaisempia kuin toiset. Los Angelesissa sijaitsevan City of Hope -sairaalakeskuksen apulaisjohtaja Charles Brenner, joka on eliniän pidentämiseen tähtäävän tieteen äänekäs kriitikko, kertoo, että DNA:n metylaatioon liittyy “kärrynhevonen-ongelma”. “Tietääkseni ei ole mitään todisteita siitä, että [epigeneettisen kellon] muutos merkitsisi, että ihminen elää pidempään”, hän sanoo.

Brenner sanoo, että epigeneettinen nollaus “on todellista, ja siitä tulee varmasti todellista lääketiedettä”, esimerkiksi silloin, kun soluistasi luodaan kudosta, joka vastaa geneettisesti täsmälleen esimerkiksi vaurioitunutta maksaasi. In vivo “uudelleenohjelmointia” ei kuitenkaan hänen mielestään todennäköisesti koskaan testata ihmisillä, koska “kaikki, jotka työskentelevät näiden geenien parissa, tietävät, että ne tuottavat kasvaimia ja teratoomia tuottaessaan hyvin käyttäytyviä kantasoluja”.

Konferensseissa Brenner näyttää kuulijoilleen erään ikääntymisen vastaisen tutkijan kirjeen, jossa hän väittää: “Voimme hallita ikääntymistä mielijohteemme mukaan… se tulee mullistamaan kaiken.” Kirje on kirjoitettu vuonna 1990. “Sen olisi voinut sanoa kuka tahansa ikääntymisen vastainen biotekniikan asiantuntija viimeisten 33 vuoden aikana”, hän sanoo. “Ja he kaikki olivat väärässä.” Tästä huolimatta Brenner odottaa, että Altosin “erinomaiset tiedemiehet” löytävät edelleen “hyödyllisiä asioita”. Hän sanoo kuitenkin, että “minusta ei ole selvää, millaiset uudet teknologiat tekisivät ikääntymisprosessin lääkehoidon yhtäkkiä mahdolliseksi eliniän pidentämiseksi”. Epäilen, että osalle sijoittajista on myyty valheita.”

Altos Labsiin liittyvät poliittiset ja eettiset kysymykset ovat yhtä lailla epäselviä. Keskustelut ovat jo tuttuja. Kannattajat pitävät pitkäikäisyyden tavoittelua moraalisesti jalona ja väittävät, että se hyödyttää lopulta koko ihmiskuntaa. Vastustajat sanovat, ettei ole mitään todisteita siitä, että hyödyt valuisivat myös muille kuin miljardööreille.

Yhdistyneen kuningaskunnan kansainvälisen pitkäikäisyyskeskuksen toimitusjohtaja David Sinclair kertoo, että keskeisin haaste on auttaa meitä elämään paremmin nyt eikä pidempään, ja se on luultavasti yhtä lailla poliittinen kuin tieteellinen kysymys. Hänen mukaansa Altosin ja muiden vastaavien kyyninen näkemys on se, että “aika moni kolmekymppinen mies haluaa elää ikuisesti ja he käyttävät tähän paljon rahaa”. Mitä heidän 95-vuotiaat äitinsä sanoisivat, jos heiltä kysyttäisiin? Sanoisivatko he, että on paljon parempi varmistaa, että tekee sen hyvin, kuin elää pidempään?”

Sinclair uskoo, että Altos-ohjelmaan tehdyt investoinnit ovat hyödyllisiä, mutta katsoo, että poliittisten päättäjien on puututtava lisääntyneeseen epätasa-arvoon, joka saattaa johtua tieteestä. “Ensin sitä saavat käyttää ne ihmiset, jotka elävät jo nyt pidempään ja ovat varakkaampia”, hän sanoo. Samaan aikaan “kun on olemassa uusia lääkkeitä, jotka toimivat, hallitusten on hyvin vaikea olla tarjoamatta niitä”.

Voidaanko sanoa, että näillä yrityksillä on imago-ongelma? Skeptisyys on alalla luonnollista siitä lähtien, kun Herodotos valehteli (tai jos ollaan hyväntahtoisia, häntä huijattiin myytillä) nuoruuden lähteessä kylpevistä ihmisistä viidennellä vuosisadalla eaa. Minusta on myös huomionarvoista, että niin monet kulttuuriset kuvaukset ikuisesta elämästä ja kuolemattomuuden etsimisestä Gilgameshista Indiana Jonesiin ja tohtori Manhattaniin ovat varoittavia tarinoita.

Newcastlen yliopiston gerontologian laitoksen johtaja, professori Tom Kirkwood kertoo minulle, että ikääntymisen tutkimus “on varsin jännittävässä vaiheessa”, mutta joskus innostus innovatiivisiin hoitomuotoihin “ei ota riittävästi huomioon sitä, mitä jo tiedämme ikääntymisprosessin monimutkaisuudesta”. Loppujen lopuksi on paljon helpompaa muuttaa lyhytikäisten eläinten, kuten hedelmäkärpästen ja hiirien, elämänhistoriaa kuin muuttaa ihmisten elinikää. Kirkwood uskoo, että Altosilla on potentiaalia olla “hieman mullistava vaikutus”, mutta hän sanoo, että “en yllättyisi, jos osoittautuisi, että kaikista tehdyistä investoinneista huolimatta läpimurrot osoittautuvat vaikeasti saavutettaviksi”. Hän huomauttaa kuitenkin, että tutkijat esittävät jatkossakin rohkeita väitteitä saadakseen työnsä tunnustetuksi median oikullisen huomion avulla.

Myöskään Bay Arean hassu kiilto ei auta asiaa. Se tuo mieleen “transhumanistit”, kuten Zoltan Istvanin, joka pyrki Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 2016 lupaamalla voittaa kuoleman, ja filosofi Ingemar Patrick Lindenin, joka kutsuu “kauhistuttavaksi” ehdotusta, jonka mukaan kaikkien pitäisi kuolla luonnollisessa iässä. Superrikkaat sijoittajat eivät ehkä käytä tällaista kieltä, mutta heidän ajattelussaan on epäilemättä transhumanismin jyväsiä. Erotessaan Amazonin toimitusjohtajan tehtävästä vuonna 2021 Bezos kehotti osakkeenomistajia pysymään ketterinä ja siteerasi Richard Dawkinsia: “Kuoleman estäminen on asia, jonka eteen on tehtävä töitä… Jos elävät olennot eivät tee aktiivisesti töitä estääkseen sen, ne lopulta sulautuisivat ympäristöönsä ja lakkaisivat olemasta itsenäisinä olentoina.” Tämä ei kuitenkaan ole totta. Näin tapahtuu, kun ne kuolevat.”

Altosin tiedemiehet ovat ilmeisesti kaikki mukana. “Tätä maailma tarvitsee”, Raj sanoo. Bezos ja muut ovat luoneet näille lahjakkuuksille ylenpalttisia turvapaikkoja, joissa he voivat kukoistaa. Monet eivät näe siinä mitään väärää. On paljon huonompiakin tapoja olla miljardööri: katso Philip Green.

Kuitenkin se, miten salamyhkäisesti hän toimii (hänen sijoitusyhtiönsä Bezos Expeditions ei ole vieläkään kommentoinut Altosin raportteja), kertoo paljon hänen oman edun tavoittelustaan. On paljon yksinkertaisempiakin tapoja, joilla Bezos voisi parantaa muiden elämää. On selvää, että hän todella haluaa olla kuolematon. Enkä ole varma, onko siinä mitään jaloa.

Yllättävää kyllä, eräs Bezosin teknologiaviitoista esitti hyvin erilaisen filosofian ikääntymisestä. Vuonna 2005 Stanfordin yliopistosta valmistuneille pitämässään puheessa Steve Jobs pohti haimasyöpädiagnoosiaan ja antoi voimakkaan moitteen Piilaakson tyyliselle transhumanismille. “Kukaan ei halua kuolla. Edes ihmiset, jotka haluavat päästä taivaaseen, eivät halua kuolla päästäkseen sinne”, hän sanoi. “Kuolema on kuitenkin meidän kaikkien yhteinen määränpää. Kukaan ei ole koskaan paennut sitä.”

Mutta niinhän sen pitääkin olla, hän sanoi, koska “kuolema on hyvin todennäköisesti elämän paras yksittäinen keksintö. Se on elämän muutosagentti. Se raivaa vanhan pois tehdäkseen tilaa uudelle.”

Lähde: Technocracy.news