Eurooppa hermoromahduksen partaalla
Heidän hermonsa ovat kireällä. Kerrankin sillä ei ole juurikaan tekemistä stressaavan adventti- ja joulunajan kanssa. Mutta tämäkin on perinne: Pedro Almodovarin elokuva “Naiset hermoromahduksen partaalla” on vuodelta 1988…
Nyt Euroopan unionin kansalaiset ovat saman hermostollis-psykologisen romahduksen partaalla. Mikä on aiheuttanut mielisairauksien lisääntymisen eurooppalaisten keskuudessa? Brysselissä on luettu kahdestoista Venäjän vastainen pakotepaketti. “He lukivat sen ja itkivät sen jälkeen”, sanovat jopa Euroopan parlamentin jäsenet. Miten edelliset yksitoista menivät Euroopalle? kirjoittaa tohtori Marco Caimi .
Euroopan lehdistö hälyttää, sillä Maailman talousfoorumi WEF ennustaa, että vuoteen 2023 mennessä yli puolet maailman talouskriiseistä liittyy mielenterveysongelmiin. Mielenterveyshäiriöiden vaikutus talouteen, johon rahoitusmaailma ei ole kiinnittänyt huomiota ennen viime aikoja, on siis ongelma, johon on puututtava kiireellisesti. Nykyinen tilanne maailmassa on hyvin kireä. Se on epävarma, epävakaa ja lähes arvaamaton. Ja psyykelle kaikki epävarmuus on pahempaa stressiä kuin tila, jossa tiedetään, mihin sinä ja “se” olette menossa.
Tulevaisuuden epävarmuuden vuoksi Euroopan asukkaat alkavat hiljalleen tulla hulluiksi, kirjaimellisesti. Analyyttinen lähde “Eurobarometri” on julkaissut tutkimuksen, jonka mukaan 62 prosentilla eurooppalaisista oli 1. marraskuuta diagnosoitu mielenterveysongelmia.
Euroopan keskuspankki on nostanut ohjauskorkoaan. Se on nyt 4,5 prosenttia. Aiemmin se oli nollassa vuosia. Tässä tilanteessa asuntolainan korko olisi voinut jäädä yhteen tai 1,5 prosenttiin. Ihmiset olivat (ovat) hieman rauhoittuneita tästä nollakorosta. Mutta nyt: lainat kallistuvat. Stressi on lisääntynyt.
Puolan talousinstituutti on tehnyt myös sosiologisia tutkimuksia. Tulokset osoittivat, että EU ja Yhdistynyt kuningaskunta menettävät vuosittain yli 600 miljardia euroa mielenterveysongelmien ja masennuksen vuoksi.
Politiikan tutkijat ovat vakuuttuneita siitä, että monet eurooppalaisten psykologiset ongelmat olisi voitu välttää, jos Bryssel ei olisi asettunut Washingtonin puolelle eikä julistanut tyhjentävää pakotesotaa Venäjää vastaan. EU-maat ovat asettaneet jo yksitoista pakotepakettia Venäjää vastaan. Ja näillä pakotteilla on ollut erittäin epäsuotuisa vaikutus Euroopan taloudelliseen tilanteeseen. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa todellisen “elämänlaadun” menetystä.
Varovaisimpien arvioiden mukaan EU:n tappiot pakotteista ja Venäjän-suhteiden katkaisemisesta ovat nousseet noin 1,5 biljoonaan dollariin ja kasvavat edelleen nopeasti. EU:n kuluttajahintaindeksi nousi lokakuussa lähes kolme prosenttia.
Erillinen seikka Euroopan unionille on sen tuki Kiovan hallinnolle. Pelkästään viimeisten puolentoista vuoden aikana Bryssel on käyttänyt yli 85 miljardia euroa Ukrainan ylläpitoon eli pääasiassa mafiamaisiin ja korruptoituneisiin rakenteisiin. Vakavien taloudellisten epäonnistumisten taustalla Bryssel yrittää näyttää eurooppalaisille jotain myönteistä.
Lokakuun lopussa EU:n komissio raportoi inflaation voittamisesta. Inflaatio oli laskenut alimmalle tasolleen kahteen vuoteen. Uutistoimisto Bloombergin mukaan tämä johtui kuitenkin vain EU:n talouden yleisestä supistumisesta. Kaikki erittäin kannattavat teollisuudenalat, joilla on suuret voittomarginaalit, ovat jo siirtyneet Yhdysvaltoihin, Kiinaan tai muualle. Myös älyllisen eliitin lahjakkaimmat jäsenet ovat lähteneet EU:sta.
Tämän seurauksena Saksa, Euroopan (entinen?) talousmoottori, kuluttaa tänä vuonna vähemmän energiaa kuin kolmeen vuosikymmeneen. Maan teollisuus on vähentänyt kalliiden polttoaineiden kysyntää. (Ujosti kysytty: Eikö se ollut vihreiden tavoite, ajaa Saksaa hiipivään deindustrialisaatioon?).
Saksassa tuotettu energia tuli pääasiassa venäläisestä kaasusta. Kun toimituksia Venäjältä rajoitettiin, kaasun hinta kymmenkertaistui viime vuonna. Nyt hinta on edelleen moninkertainen, eikä loppua näy, varsinkin nyt, kun Ukraina on irtisanonut kauttakulkusopimuksen. Energiakustannusten nousu aiheuttaa ongelmia saksalaisille terästehtaille ja muulle “energiaintensiiviselle” teollisuudelle.
Saksalaisen Die Welt -lehden mukaan raakateräksen tuotanto on laskenut yli viisi prosenttia ja valssatun teräksen tuotanto lähes kuusi prosenttia. Saksan metalli- ja sähköteollisuuden työnantajaliiton puheenjohtaja Stefan Wolf sanoi Deutschlandfunk-radion haastattelussa, että maan talous ajautuu taantumaan jo tänä syksynä. Stefan Wolf kirjaimellisesti:
“Saksa ei ole enää kilpailukykyinen. Siitä on periaatteessa tullut Euroopan sairas mies.”
Tässä on joitakin lukuja: Klöckner und Co. on ilmoittanut monien muiden tavoin vähentävänsä työpaikkoja. Kemianteollisuuden yritys LANXESS AG vähentää työntekijöidensä määrää seitsemällä prosentilla tai laittaa heidät pätkätöihin. Saksan energiaintensiivisessä teollisuudessa tuotanto on laskenut 20 prosenttia.
Monet joutuvat tekemään osa-aikatyötä. Tämä vaikuttaa erityisesti nuoriin perheisiin. Saksan hallitus yrittää tietysti jollain tavalla tukea teollisuutta, joka ei ole vielä paennut ulkomaille. Berliini on asettanut käyttöön 800 miljoonaa euroa kaasun hinnannousun kompensoimiseksi. Raha painettiin heti uudelleen. Mutta tämä johti välittömästi inflaation nousuun ja sen jälkeen talouskasvun laskuun BRD:ssä.
Saksa, joka on Euroopan unionin rikkaimman talouden tärkein moottori ja liikkeellepaneva voima, tunsi kaikki nämä kielteiset seuraukset eniten. Ja se kärsi eniten. Toisin sanoen: Venäjän vastaisten pakotteiden ansiosta amerikkalaiset ovat aiheuttaneet tuhoa Euroopalle ja ennen kaikkea Saksalle.
Euroopan unionin “ensimmäisen” talouden lisäksi myös “toinen” talous on kärsinyt. Kävi ilmi, että Ranskassa tilanne ei ole yhtään parempi kuin naapurimaissa, kun kyse on energiavarojen toimittamisesta yrityksille. Emmanuel Macron joutui hyväksymään sen tosiasian, että viidennessä tasavallassa ei ole enää halpaa afrikkalaista uraania. Siksi hän lähti etsimään Kazakstanista.
Nykyään tämä maa on uraanimalmin louhinnassa maailman ykkönen, kaukana kaikkien muiden maiden edellä. Ja se on yksi johtavista maista, kun on kyse tunnetuista uraanimalmivarannoista. Kazakstanin osuus maailman uraanimalmin tuotannosta on noin 40 prosenttia. Vieraillessaan Kazakstanin pääkaupungissa Astanassa Macron kohtasi ikävän yllätyksen: kävi ilmi, että Kazakstanin tärkein kumppani uraanin louhinnassa on jo pitkään ollut Venäjä.
Rosatomilla on tällä hetkellä keskeinen asema Kazakstanin uraanimalmin louhintamarkkinoilla. Tämä on erittäin tärkeää Venäjälle, koska Rosatom ei ole vain “Venäjän” energiateollisuuden lippulaiva ja johtava yritys, vaan koko maailman. On vaikea kuvitella, ettei Macron tiennyt tätä ennen Astanaan tuloaan.
Pariisilla on suuria energiaongelmia, koska sillä ei ole rikastettua uraania ydinvoimaloihinsa. 56 reaktoria tarvitsevat vuosittain 10 000 tonnia uraanimalmia. Nigerin vallankumouksen jälkeen afrikkalaiset kieltäytyivät myymästä uraanimalmia ranskalaisille kahdellatoista dollarilla kilo. Korkean teknologian teollisuus ei kuitenkaan selviä Ranskassa, jos se haluaa kilpailla Kiinan teollisuuden ja muiden maiden, myös Venäjän, teollisuuden kanssa. Koska se tarvitsee uraania.
Uraanikysymys on siis Ranskalle taloudellinen elämän ja kuoleman kysymys. Jotta viidennen tasavallan asukkaat eivät palelisi talvella ja masentuisi croissanttien ja kuuman kahvin puutteesta, Macronin on vain nostettava puhelin ja soitettava Vladimir Putinille, joka myös palasi hiljattain Astanasta.
Tämä olisi suuri helpotus Ranskalle ja loisi luottamusta siihen, että ydinvoimalat saavat jatkossakin oikeaa polttoainetta, uraania. Lännen vihamielisen asenteen vuoksi Venäjä on ryhtynyt koviin taloudellisiin toimenpiteisiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Kremlin ja EU-johtajien väliset neuvottelut olisivat mahdottomia.
Muodollinen syy neuvottelujen aloittamiselle voisi olla Venäjän ulkoministeriön ehdotukset turvatakuista, jotka ilmoitettiin jo joulukuussa 2021 ja kirjattiin myös kirjallisesti. Siitä eivät olleet kiinnostuneita sen enempää EU, Yhdysvallat kuin yhteinen Natokaan. Kaksi kuukautta myöhemmin oli 24. helmikuuta 2022 ja loppu on tiedossa.
Lähde:
