Uusi epänormaali – autoritaariset kontrollifriikit haluavat mikromanageroida elämäämme

“Ihminen syntyy vapaana, mutta on kahleissa kaikkialla.” – Jean-Jacques Rousseau

Auktoritaariset kontrollinarkomaanit, jotka haluavat hallita elämäämme, ovat tulleet uudeksi normiksi tai tarkemmin sanottuna uudeksi epänormaaliksi, kun puhutaan siitä, miten hallitus suhtautuu kansalaisiin. Tämä ylivoimainen despotismi, joka edelsi COVID-19-hysteriaa, on nimenomaan holhousvaltion määritelmä, jossa hallituksen edustajat (ne, jotka on valittu ja nimetty työskentelemään puolestamme) omaksuvat auktoritaarisen käsityksen siitä, että hallitus tietää parhaiten ja sen on siksi hallittava, säänneltävä ja määrättävä lähes kaikkea kansalaisten julkisesta, yksityisestä ja ammatillisesta elämästä.

Todellakin, se on vaarallista aikaa kenelle tahansa, joka edelleen pitää kiinni ajatuksesta, että vapaus tarkoittaa oikeutta ajatella itse ja toimia vastuullisesti parhaan harkintansa mukaan.

Tämä kamppailu kontrollista ja itsemääräämisoikeudesta vaikuttaa lähes jokaiseen elämämme osa-alueeseen, olipa kyse päätöksistä, jotka liittyvät terveyteemme, koteihimme, lastemme kasvatukseen, kulutukseemme, ajoneuvoihimme, vaatteisiimme, rahankäyttöömme, suojautumiseemme ja läheisiimme sekä siihen, keiden kanssa seurustelemme ja mitä ajattelemme.

Kuten Liz Wolfe kirjoittaa Reason-lehdessä, “Pienet asiat, jotka tekevät ihmisten elämästä parempaa, maukkaampaa ja vähemmän yksitoikkoista, ovat suurten hallituksen tyyppien kohdalla liittovaltion ja osavaltioiden hallituksissa.”

Et voi edes ostaa liesiä, astianpesukonetta, suihkupäätä, lehtipuhallinta tai lamppua ilman, että rikot holhousvaltion sääntöjä.

Tällä tavalla, tekaistun hyväntahtoisuuden varjolla, hallitus on määrännyt tämän byrokraattisen tyrannian niin, että se kumoaa yksilön luovuttamattomat oikeudet ja rajoittaa valintamme niihin harvoihin, jotka hallitus katsoo tarpeeksi turvallisiksi.

Rajoitettu valinta ei ole valintaa ollenkaan. Samoin säännelty vapaus ei ole vapautta ollenkaan.

Todellakin, Cato-instituutin tutkimuksen mukaan keskivertoamerikkalaisen vapaus on yleisesti heikentynyt viimeisten 20 vuoden aikana. Kuten tutkijat William Ruger ja Jason Sorens selittävät, “Perustamme vapauden käsityksemme yksilön oikeuksien viitekehykseen. Mielestämme yksilöiden tulisi saada päättää elämästään, vapauksistaan ja omaisuudestaan niin kuin he katsovat parhaaksi, kunhan he eivät loukkaa muiden oikeuksia.”

Yhä autoritaarisemmaksi muuttuvan hallituksen, joka esittää itsensä Yhdysvaltojen hallituksena (ja sen yrityskumppaneina rikoksessa), harjoittaman despotismin ilmeiset merkit ovat kaikkialla ympärillämme: sensuuri, rikollistaminen, varjoestäminen ja alustojen poistaminen yksilöiltä, jotka ilmaisevat poliittisesti epäkorrekteja tai epäsuosittuja ideoita; amerikkalaisten liikkeiden ja viestinnän luvaton valvonta; SWAT-tiimien ratsiat amerikkalaisten kodeissa; aseistamattomien kansalaisten ampuminen poliisin toimesta; kovat rangaistukset, jotka kohdistetaan koululaisiin nollatoleranssin nimissä; yhteisölliset lockdownit ja terveysmääräykset, jotka riistävät amerikkalaisilta heidän liikkumisvapautensa ja ruumiillisen koskemattomuutensa; kotimaiset aseistetut lennokit; loputtomat sodat; hallitsematon meno; sotilaallistettu poliisi; tienvarsitarkastukset; yksityistetyt vankilat, joilla on voittojen tavoitteluun kannustava motiivi vangita amerikkalaisia; fuusiokeskukset, jotka vakoilevat, keräävät ja levittävät tietoa amerikkalaisten yksityisistä transaktioista; ja sotilaallistetut virastot, joilla on ammusvarastoja, vain muutamia mainitakseni.

Kuitenkin, niin vakavia kuin nämä oikeuksiemme loukkaukset saattavat olla, se on loputtomat, pikkumaiset tyranniat – raskaalla kädellä, rangaistuksilla täytetyt määräykset, jotka byrokraattinen, itseriittoinen, Iso-Veli-Tietää-Parhaiten-byrokratia määrää yliverotetulle, ylisäännellylle ja aliedustetulle kansalle – jotka kuvaavat niin selvästi, missä määrin “me kansa” nähd

ään kykenemättömiksi terveeseen järkeen, moraaliseen arvostelukykyyn, oikeudenmukaisuuteen ja älykkyyteen, puhumattakaan perustavanlaatuisesta ymmärryksestä siitä, miten pysyä hengissä, kasvattaa perhettä tai olla osa toimivaa yhteisöä.

Kun pikkuvirkamiesten määräykset ovat tärkeämpiä kuin kansalaisten yksilölliset oikeudet, olemme pulassa, ihmiset.

Liittovaltion ja osavaltioiden hallitukset ovat käyttäneet lakia nuijana haastaakseen, säätääkseen ja hallitakseen elämäämme ylisääntelyn ja ylikriminalisoinnin kautta.

Tämä tapahtuu, kun byrokraatit hallitsevat, ja oikeusvaltiosta tulee pikemminkin karjapiikki, joka pakottaa kansalaiset marssimaan hallituksen tahdissa.

Ylisääntely on vain ylikriminalisoinnin toinen puoli, ilmiö, jossa kaikki tehdään laittomaksi, ja kaikista tulee lainrikkojia.

Ei tarvitse katsoa kauas löytääkseen runsaasti esimerkkejä holhousvaltion laeista, jotka infantilisoivat yksilöitä ja riistävät heiltä kyvyn päättää asioista itse. Vuonna 2012 silloinen New Yorkin pormestari Michael Bloomberg ehdotti kuuluisasti myynnin kieltämistä soodoille ja suurille sokeripitoisille juomille lihavuuden torjumiseksi. Muissa paikoissa kiellettiin tekstiviestien lähettäminen samalla kun ylitetään tietä, housujen roikkuminen, liian paljon mutaa autossa, ulkona tupakointi, roskien säilyttäminen autossa, roskien väärä lajittelu, kiroilu muiden kuullen tai renkaiden kirskuminen.

Kuitenkin, vaikka holhousvaltiolla on loputtomasti tapoja hallita elämäämme, asiat muuttuvat todella synkiksi, kun hallitus ottaa käyttöön mekanismeja, joiden avulla se voi valvoa meitä rikkomusten varalta voidakseen panna täytäntöön monia lakejaan.

Holhousvaltio, tapaa kaikkia näkevä, kaikkitietävä valvontavaltio ja sen apulainen, lihaksikas poliisivaltio.

Näetkö, ylikriminalisoinnin aikakaudella – kun lakia käytetään vasarana pakottaakseen noudattamaan hallituksen määräyksiä, mitä ne sitten ovatkin – sinun ei tarvitse tehdä mitään “väärää” tullaksesi sakotetuksi, pidätetyksi tai joutumaan ratsioiden, takavarikointien ja valvonnan kohteeksi.

Sinun tarvitsee vain kieltäytyä marssimasta hallituksen tahdissa.

Kuten politiikka-analyytikko Michael Van Beek varoittaa, ylikriminalisoinnin ongelma on siinä, että liittovaltion, osavaltioiden ja paikallisten tasojen lait ovat niin moninaisia, ettemme voi mahdollisesti tietää niitä kaikkia.

“Niitä on myös mahdotonta panna täytäntöön kaikkia. Sen sijaan lainvalvontaviranomaisten on valittava, mitkä niistä ovat tärkeitä ja mitkä eivät. Tuloksena on, että he valitsevat lait, joita amerikkalaisten todella on noudatettava, koska he päättävät, mitkä lait todella ovat tärkeitä”, päättelee Van Beek. “Liittovaltion, osavaltioiden ja paikallisten määräykset – säännöt, jotka on luonut valitsemattomat hallituksen byrokraatit – kantavat saman lain voiman ja voivat tehdä sinusta rikollisen, jos rikot niistä yhtäkään… jos rikomme näitä sääntöjä, meitä voidaan syyttää rikollisina. Ei väliä kuinka vanhentuneita tai naurettavia ne ovat, ne kantavat edelleen lain täyden voiman. Antamalla niin monien näiden olla olemassa, vain odottamassa, että niitä käytetään meitä vastaan, lisäämme lainvalvontaviranomaisten valtaa, joilla on paljon vaihtoehtoja syyttää ihmisiä laillisista ja sääntelyyn liittyvistä rikkomuksista.”

Tämä on poliisivaltion supervoima: holhousvaltion valtuuttamana sillä on oikeus tehdä elämästämme byrokraattinen helvetti.

Todellakin, jos olet ollut huolissasi yksityisyyden nopeasta heikkenemisestä valvontavaltion alla, valmistaudu pelkäämään valvontamatriisia, jonka holhousvaltio ja poliisivaltio tuovat mukanaan yhteistyössä.

Hallituksen reaktio COVID-19:ään asetti meidät holhousvaltion varaan, joka on taipuvainen käyttämään draconian pandemiavoimiaan suojellakseen meitä itseämme vastaan.

COVID-19:n pohjustama maaperä on prologi sille, mitä tulee olemaan poliisivaltion valloitus uudella, suhteellisen kartoittamattomalla alueella: sisätila, erityisesti ihmiskunnan sisäiset toiminnot (geneettiset, biologiset, biometriset, mentaaliset, emotionaaliset).

Harkitse, kuinka monella muulla tavalla hallitus voisi “suojella meitä” itseämme vastaan julkisen terveyden ja turvallisuuden varjolla.

Esimerkiksi julkisen terveyden ja turvallisuuden varjolla hallitus voisi käyttää mielenterveydenhoitoa tekosyynä kohdistaa ja lukita dissidentit, aktivistit ja kaikki ne, jotka joutuvat valitettavasti hallituksen seurantalistalle.

Kun nämä yhdistetään massavalvontateknologioiden edistymiseen, tekoälyohjelmiin, jotka voivat seurata ihmisiä heidän biometriikkansa ja käyttäytymisensä perusteella, mielenterveyden sensoridataan (jota seurataan käytettävillä laitteilla ja jota valvovat hallituksen virastot, kuten HARPA), uhka-arvioihin, käyttäytymisen tunnistamiseen liittyviin varoituksiin, ennaltaehkäiseviin rikosaloitteisiin, punaisiin lippuaseisiin ja ensiapuohjelmiin, jotka on suunnattu portinvartijoiden kouluttamiseen tunnistamaan, kuka saattaa muodostaa uhan yleiselle turvallisuudelle, nämä ennaltaehkäisevät mielenterveysohjelmat saattavat hyvin merkitä käännepistettä hallituksen pyrkimyksissä rangaista niitä, jotka harjoittavat niin sanottuja “ajatusrikoksia”.

Näin se alkaa.

Päivittäin amerikkalaiset luovuttavat jo (monissa tapauksissa vapaaehtoisesti) intiimeimmät yksityiskohdat siitä, keitä me olemme – biologinen rakenne, geneettiset suunnitelmat ja biometriikka (kasvojen ominaisuudet ja rakenne, sormenjäljet, iiriksen skannaukset jne.) – selvitäkseen yhä teknologiaorientoituneemmasta maailmasta.

Kun väestö on tottunut ajatukseen, että yhteiskuntaan kuuluminen on etuoikeus eikä oikeus, tällainen pääsy voisi helposti perustua sosiaalisiin luottopisteisiin, poliittisten näkemysten arvoon tai siihen, kuinka pitkälle olet valmis noudattamaan hallituksen määräyksiä, mitä ne sitten ovatkin.

COVID-19, jossa puhuttiin massatestauksesta, seulontapisteistä, kontaktien jäljityksestä, immuniteettipasseista ja ilmiantolinjoista “sääntöjen rikkojien” ilmoittamiseksi viranomaisille, oli esikatselu siitä, mitä on tulossa.

Meidän kaikkien pitäisi olla varuillamme ja pelätä.

Kun hallituksella on kasvava lista – joka jaetaan fuusiokeskusten ja lainvalvontaviranomaisten kanssa – ideologioista, käyttäytymisistä, yhteyksistä ja muista ominaisuuksista, jotka voivat merkitä jonkun epäilyttäväksi ja johtaa heidän leimaamiseensa mahdollisiksi valtion vihollisiksi, ei mene kauan, ennen kuin meistä kaikista tulee laittomia tai terroristeja.

Loppujen lopuksi hallitus käyttää mielellään sanoja “anti-hallitus”, “äärimmäinen” ja “terroristi” vaihdellen. Kotimaan turvallisuusministeriö määrittelee laajasti äärimmäisyydet yksilöiksi, “jotka ovat pääasiassa antigovernment, hylkäävät liittovaltion viranomaisen osavaltion tai paikallisen viranomaisen hyväksi tai hylkäävät hallituksen viranomaisen kokonaan.”

Jossain vaiheessa yksilöllisyydestä tulee yhtä vaarallista kuin terroristista olemisesta.

Kun kaikki käy, kun se tehdään kansallisen turvallisuuden, rikosten torjunnan ja terrorismin nimissä, “me kansa” emme ole suojassa SWAT-tiimien ratsioilta, kotimaiselta valvonnalta, poliisin ampumisilta aseistamattomia kansalaisia kohtaan, määräämättömiltä pidätyksiltä ja muilta, olitpa tehnyt jotain väärää tai et.

Ylikriminalisoinnin aikakaudella olet jo rikollinen.

Kaikki mitä hallitus tarvitsee, on todiste rikkomisestasi. He saavat sen myös.

Olipa kyse sitten valvontaohjelmistosta, kuten ShadowDragon, joka sallii poliisin seurata ihmisten sosiaalisen median toimintaa, tai teknologiasta, joka käyttää kodin WiFi-reititintä ja älylaitteita sallimaan ulkopuolisten “nähdä” koko kotisi läpi, on vain ajan kysymys.

Kuten selvitän kirjassani Battlefield America: The War on the American People ja sen fiktiivisessä vastineessa The Erik Blair Diaries, ei ole enää kysymys siitä, tuleeko hallitus vangitsemaan amerikkalaisia yhden monista määräyksistään noudattamatta jättämisen vuoksi, vaan milloin.

Lähde: DavidIcke.com