BlackRock: Yhtiö, joka käytännössä hallitsee maailman hallituksia
Heräät iPhonen herätyskellon ääneen. Ärsyyntyneenä siitä, ettet saanut nukuttua enempää, avaat vastahakoisesti puhelimesi lukituksen ja katsot, mitä maailmalla tapahtuu. Amazonilta tulee sähköposti, jossa kerrotaan, että pakettisi on toimitettu.
Nouset väkisin sängystä hakemaan paketin. Se on Johnson & Johnson -lääkettä, jonka tilasit edellisenä iltana. Yön yli tapahtuvan toimituksen ihme, ajattelet itseksesi. Vilkaiset huoneen toiselle puolelle ja katsot kelloa: kello on kahdeksan aamulla, ja sinun on oltava töissä yhdeksältä!
Hätääntyneenä avaat Microsoft-tietokoneesi vastataksesi muutamaan työsähköpostiin ennen pukeutumista. Aamiaista ei ehdi valmistaa, joten nappaat jotain Mcdonald’sista matkalla töihin. Entä jos kertoisin sinulle, että jokaiseen yritykseen, jonka kanssa juuri olit tekemisissä työpäiväsi ensimmäisen tunnin aikana, vaikuttaa suuresti ja suurelta osin yksi yritys – BlackRock.
Olet varmasti kuullut kaiken BlackRockista. Täällä YouTubessa on kymmeniä videoita, joissa puhutaan siitä, miten se on yhtiö, joka hallitsee koko maailmaa. Mutta todellisuus on paljon vähemmän hohdokas. Seuraavassa kerrotaan, miksi kaikki, mitä olet kuullut BlackRockista, on väärin.
BlackRock on sijoitusyhtiö, joka hallitsee valtavaa määrää osakkeita joissakin maailman suurimmista yrityksistä. Heillä on yhteensä 10 biljoonan dollarin varat eri puolilla maailmaa. Se on määrä, joka vastaa puolta Amerikan koko bruttokansantuotteesta – ja se on vain yhden yrityksen hallinnassa. On helppo hylätä näin voimakas yritys täysin pahana. Totuus on kuitenkin se, että BlackRock ei omista näitä yhtiöitä eikä edes niiden osakkeita. Heidän asiakkaansa omistavat osakkeet. BlackRock vain hallinnoi niitä.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö BlackRockilla olisi mitään vaikutusvaltaa näihin yrityksiin. Niillä on ehdottomasti vaikutusvaltaa. Koska ne hallitsevat niin valtavaa määrää niiden osakkeista, on mahdollista, että yritykset haluavat pysyä BlackRockin suosiossa, joten ne eivät vedä sijoituksiaan pois.
Vaikka BlackRock ei ehkä olekaan niin paha yritys kuin jotkut yrittävät esittää, totuus on, että siinä on silti jotain hyvin hämärää – sen tekopyhyyttä.
BlackRockin perusti 34 vuotta sitten Larry Fink. Hän kasvatti yrityksen arvon 5 miljoonasta dollarista 8 miljardiin dollariin vain viidessä vuodessa – ensisijaisesti hoitamalla suurten laitosten, kuten eläkkeiden, yliopistojen säätiöiden ja upporikkaiden sijoittajien huomattavia omaisuuksia.
Nykyään Fink on jäsenenä Council on Foreign Relations -neuvostossa ja Maailman talousfoorumissa, ja hän on liike-elämän suurmiesten ja poliittisten johtajien huomion kohteena ympäri maailmaa. Hänen yhtiönsä on saamassa niin paljon valtaa, että se voi käytännössä hallita maailmaa.
Vuoden 2008 finanssikriisi osoittautui BlackRockille uskomattomaksi tilaisuudeksi. Se sai kiistatta sopimuksen monien romahtaneiden pankkien hallinnasta. Tämä antoi Larry Finkille, joka oli jo ennestään uskomattoman rikas, entistä enemmän valtaa. Ja suoran yhteyden Yhdysvaltain hallitukseen.
Sama tapahtui vuonna 2020 pandemian alkuvaiheessa, kun hallitus pyysi BlackRockia suojelemaan keskuspankkia taloudelliselta romahdukselta.
Tällaiset taloudelliset epävarmuusjaksot olivat avainasemassa BlackRockin nousussa valtaan. Kuten kuuluisa sanonta kuuluu: “Suuren vallan myötä tulee suuri vastuu”. Ja BlackRock haluaisi sinun uskovan, että he ovat vastuullisia. Kesällä 2020, kun maailma oli vihainen George Floydin murhasta, BlackRock antoi lausunnon, jossa se totesi, että yritysten on palveltava yhteiskunnallista tarkoitusta ja että se antaisi jokaiselle yritykselle ESG- eli ympäristö-, yhteiskunta- ja hallintopisteytyksen. Yritykset, jotka lupasivat enemmän monimuotoisuutta palkkauksessa ja johdossa tai tarjosivat ympäristöystävällisiä toimintatapoja ja teknologiaa, saivat korkeamman pistemäärän kuin yritykset, jotka eivät sitä luvanneet.
Vaikka tämä käsite on ollut käytössä jo vuodesta 2004, BlackRockista tuli ESG-sijoittamisen äänekkäin puolestapuhuja vuonna 2020. Ja rehellisesti sanottuna se toimi.
Ennen tätä lausuntoa ESG:t mainittiin alle 1 prosentissa tulospuheluista. Toukokuuhun 2021 mennessä tämä luku nousi kuitenkin noin 20 prosenttiin, ja siitä lähtien se on pysynyt omaisuudenhoitoalan nopeimmin kasvavana segmenttinä. Ihmiset ovat entistä huolestuneempia yritysten ympäristö- ja sosiaalisista vaikutuksista.
Eikö tämä olekin hyvä asia? Sosiaalisesti vastuulliset yritykset saavat yliotteen? Ihanteellisessa maailmassa kyllä. Mutta me kaikki tiedämme, että maailma, jossa elämme, on kaukana ihanteellisesta. Vaikka joitakin myönteisiä parannuksia on tapahtunut, BlackRockin ESG-lausunnon pääasiallinen tulos on ollut se, että yritykset ovat lisääntyneet valtavasti, kun ne ovat osallistuneet esimerkiksi viherpesun kaltaisiin toimintatapoihin eli teeskennelleet olevansa kestävämpiä, monipuolisempia tai vastuullisempia kuin mitä ne todellisuudessa ovat.
Se on myös paljastanut BlackRockin itsensä tekopyhyyden. Vaikka BlackRock väittää kannattavansa ESG-sijoittamista, se on edelleen maailman suurin sijoittaja fossiilisiin polttoaineisiin ja sotahyödyntämiseen ja ylläpitää melko ystävällisiä suhteita ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneiden kanssa. Eikä kyse ole vain BlackRockista, vaan myös maailman toiseksi suurin sijoitusyhtiö Vanguard syyllistyy samaan tekniikkaan. Yhtäältä se edistää ESG-sijoittamista, mutta toisaalta se on haluton lopettamaan öljy- ja kaasusijoittamisen tai vetäytymään yrityksistä, joiden ihmisoikeuskäytännöt ovat kyseenalaisia.
BlackRockin kohdalla tämä toistuu kerta toisensa jälkeen. He tekevät jotain, mikä näyttää yleisön silmissä siltä, että he liikkuvat oikeaan suuntaan, mutta kulissien takana he eivät ole halukkaita muuttamaan sijoituksiaan, vaikka se olisikin yhteiskunnan parhaaksi.
Otetaan esimerkiksi ilmastonmuutos. BlackRockin mukaan “ilmastoriski on sijoitusriski”, mikä tarkoittaa, että on riskialtista sijoittaa yrityksiin, jotka eivät luo toimintatapoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Vuonna 2021 BlackRock teki itse asiassa jotain asian hyväksi – auttamalla Exxon Mobilin johtokunnan vaihtamisessa ja asettamalla siihen uusia jäseniä, jotka lupasivat ryhtyä toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Aiemmin öljy- ja kaasujättiläinen oli vastuussa kahdesta prosentista maailman päästöistä. Nyt on olemassa uusia itse asetettuja toimeksiantoja, joiden avulla päästöjä on tarkoitus vähentää ajan myötä.
Tämä on epäilemättä hieno veto yhtiöltä. Mutta se, että se on edelleen maailman suurin yksittäinen fossiilisiin polttoaineisiin investoiva yhtiö, saa tämän tuntumaan enemmänkin hyveiden osoittamiselta kuin todelliselta pyrkimykseltä saada aikaan merkittävää muutosta.
Tekopyhyys ei lopu tähän. Kun joukkoampumiset jatkuvat Yhdysvalloissa, BlackRock on puhunut aseväkivaltaa vastaan ja sanonut, että asevalmistajien pitäisi tehdä enemmän suojellakseen amerikkalaisten elämää. Mutta kuka on suurin sijoittaja asevalmistajiin? Arvasitte varmaan: BlackRock.
Sijoitusyhtiöllä on 16 prosentin omistusosuus Sturm Rugerista (Sterm Roo-ger), 15 prosenttia Vista Outdoorista ja merkittäviä osuuksia muista samankaltaisista valmistajista. BlackRock sanoo keskustelevansa näiden yhtiöiden kanssa turvallisuuden parantamisesta, mutta toistaiseksi on epäselvää, onko mitään todellista muutosta politiikassa tapahtunut.
Amerikan ulkopuolella BlackRockin “U.S. Aerospace and Defense Fund” -rahastossa on miljardeja dollareita sijoitettuna suuriin aseurakoitsijoihin maailmanlaajuisesti, kuten Lockheed Martiniin, Raytheoniin ja General Dynamicsiin. He tukevat näitä yrityksiä, jotka saavat valtavia Pentagon-sopimuksia ja käyttävät veronmaksajien rahoja väkivaltaan ja sotaan ympäri maailmaa.
Usein näitä aseita toimitetaan ulkomaisille hallituksille “rauhan” nimissä. Kuten Saudi-Arabia, joka sai aseita Yhdysvaltain hallitukselta ja käytti niitä hyökätäkseen umpimähkään siviilejä vastaan Jemenissä vuosia jatkuneen sisällissodan aikana.
Tämän sodan leviämisen ja ydinaseiden lisääntymisen rahoittaminen osoittaa, että BlackRock kiertää jatkuvasti omaa sitoutumistaan ihmisoikeuksiin.
Sama pätee myös sen sitoutumiseen autoritaarisiin hallituksiin. BlackRock on virallisesti ensimmäinen maailmanlaajuinen omaisuudenhoitaja, jolla on pääsy Kiinan sijoitusrahastoon, mikä saa kriitikot ihmettelemään… Mitä Fink lupasi Kiinan presidentille Xi Jinpingille (Shee JinPing), jotta hän pääsisi käsiksi Kiinan kommunistisen puolueen rahastoihin?
Rehellisyyden nimissä voidaan todeta, että BlackRock ei ole ainoa sijoitusyhtiö, joka pyrkii tekemään liiketoimintaa Kiinan kanssa. Mutta laajan vaikutusvaltansa vuoksi se on onnistunut parhaiten saamaan jalansijaa kiistanalaisella alueella, mikä on yllättävää etenkin yhdysvaltalaiselta yhtiöltä.
Tämä valta on tehnyt siitä myös merkittävän toimijan Ukrainan sodassa.
Kuten näimme Kiinassa, vaikka BlackRock painottaa ESG-sijoittamista, sillä on taipumus sivuuttaa ihmisoikeudet rahallisen hyödyn hyväksi. Se on sijoittanut Venäjän merkittävimpiin yrityksiin jo vuosia. Pelkästään BlackRockin hallinnoimat brittiläiset eläkkeet ovat sijoittaneet Venäjälle 630 miljardia dollaria.
Sen jälkeen, kun Venäjä liitti Krimin (Cry-Mee-ah) vuonna 2014, mikä oli edelläkävijä Ukrainan nyt jo yli vuoden kestäneelle sodalle, BlackRock harkitsi uudelleen joitakin sijoituksiaan Venäjälle. Mutta vain vuotta myöhemmin se oli jälleen maan suurimpien yritysten suurimpien osakkeenomistajien joukossa.
Jopa silloin, kun kävi selväksi, että Venäjän presidentti Vladimir Putin suunnitteli viime vuonna maihinnousua, BlackRock ei antanut periksi. Useimpien muiden länsimaisten yritysten tavoin se veti lopulta varojaan pois Venäjältä sodan alettua, mutta ajattele kaikkea sitä rahaa, jota se on vuosien mittaan tuonut Venäjälle. Rahat, joita autoritaarinen hallitus hallitsi ja käytti laajentumisoperaatiossaan, joka johti tähän tappavaan sotaan.
Kaikki tämä herättää kysymyksen: miten yksi yritys sai näin paljon maailmanlaajuista valtaa ja vaikutusvaltaa? Se alkoi teknologiasta.
BlackRockin liiketoiminta perustuu ETF-rahastoihin eli pörssinoteerattuihin rahastoihin. ETF sisältää hajautettuja sijoituksia sijoittajan riskien vähentämiseksi. Sen sijaan, että ostaisit yhden yrityksen osakkeita, sijoitat rahastoon, joka ostaa osakkeita, hyödykkeitä ja muita arvopapereita. Tämä käytäntö osoittautui erittäin tuottoisaksi BlackRockille ja sen sijoittajille sen vuonna 1998 luoman Aladdin-nimisen salkunhallintaohjelmiston ansiosta.
Aladdin ennustaa jokaisen sijoituksen mahdollisen lopputuloksen ja kerää tietoja ja henkilötietoja kaikista, jotka ovat tietoisesti tai tietämättään antaneet BlackRockille rahaa. Näin ohjelmisto voi ennustaa, kuinka todennäköistä on, että tietty sijoitus epäonnistuu.
Lopulta tämä teknologia nosti Finkin ja BlackRockin huipulle, ja yhtiöstä tuli ETF-sijoittamisen huippuyritys, jonka suosio kasvaa koko ajan. Maailmanlaajuiset ETF-varat voivat kasvaa räjähdysmäisesti 25 biljoonaan dollariin vuoteen 2025 mennessä, mikä merkitsee BlackRockille biljoonia lisää.
Meidän ei kuitenkaan tarvitse odottaa vuoteen 2025 nähdäksemme BlackRockin vallan vaikutukset. Juuri nyt BlackRock valvoo varoja, joiden arvo on 10 prosenttia koko maailmantaloudesta. Foxin, Comcastin ja Disneyn kaltaisten yhtiöiden on neuvoteltava BlackRockin kanssa ennen kuin ne tekevät suuria siirtoja, koska sillä on niin suuri osuus niiden omistuksesta. BlackRock ja muut suuret yritykset, kuten Vanguard, ovat suurimpia sijoittajia Googlen, Facebookin ja Amazonin kaltaisissa globaaleissa jättiläisissä. Tällainen omistusosuus luo kilpailunvastaisen ympäristön.
Tämän voi tuntea lentolippujen hinnoissa. BlackRock ja Vanguard ovat kolmen suurimman lentoyhtiön viiden suurimman osakkeenomistajan joukossa – mikä tarkoittaa, että niillä on hyvin vähän kannustimia alentaa hintoja, jotta ne voisivat kilpailla keskenään.
Tällainen omistuksen keskittyminen vähentää kuluttajien valinnanvaraa ja nostaa hintoja. Se tarkoittaa myös sitä, että lopulta kourallinen vaikutusvaltaisia henkilöitä näissä sijoitusyhtiöissä voi käyttää enemmän valtaa kuin niiden yhtiöiden johtajat, joiden osakkeita ne omistavat.
Jopa Vanguardin perustanut Jack Bogle sanoo, että tällainen omistuksen keskittyminen on huono asia. Liian paljon rahaa liian harvojen käsissä ei ole hyväksi maailmantaloudelle.
On olemassa ratkaisuja, joita hallitukset voisivat ottaa käyttöön estääkseen näitä yrityksiä keräämästä näin paljon vaikutusvaltaa. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi se, että rahastot ja ETF-rahastot eivät saa äänestää osakkeenomistajina yrityksissä. Tai luomalla omistusrajat, jotka määrittelevät, kuinka suuren osan yrityksestä voi omistaa yksi taho. Voidaan säätää lakeja, joilla rajoitetaan sitä, kuinka paljon vaikutusvaltaa sijoitusyhtiöillä voi olla yhtiöissä, joihin ne ovat sijoittaneet, vaikka vaikutusvallan tarkoitus olisikin olla hyväntahtoista, kuten ESG:n tapauksessa.
Mutta kuinka pian tämä voi tapahtua? Koska BlackRock ja Vanguard ovat alle vuosikymmenen päässä 20 biljoonan dollarin varallisuuden hallinnoinnista. Se mullistaisi omaisuudenhoitoalan ja tehostaisi maailman suurimpien yritysten jo nyt huikeaa omistuksen keskittymistä, mikä nostaisi hinnat kattoon.
Yksi tämän liiketoimintajärjestelmän suurimmista ongelmista on se, että mitä enemmän varoja BlackRock hallinnoi, sitä pienemmät ovat sen maksut sijoittajille. Päädymme siis tähän sykliin, jossa paras tapa sijoittaa rahamme tänään luo mahdollisesti katastrofaalisen ympäristön rahoillemme ja yhteiskunnallemme huomenna. Valitettavasti useimmilla ihmisillä ei ole varaa katsoa niin pitkälle tulevaisuuteen. Vain sillä on merkitystä, mikä näyttää hyvältä lyhyellä aikavälillä. Ja niin BlackRock menestyy.
BlackRock toivoo, että unohdat sen tekopyhyyden ympäristön, monimuotoisuuden ja ihmisoikeuksien suhteen, koska se antaa lausuntoja vastuullisesta yrityksestä.
Sen tulevaisuus riippuu siitä, että sijoittajat eivät välitä näistä asioista. Ongelmana on, että monet sen sijoittajista eivät edes tiedä olevansa sijoittajia. He ovat yksinkertaisesti osa eläkerahastoa tai säätiötä, jota BlackRock hallinnoi.
On olemassa pienempiä rahastoja, jotka tukevat ESG-sijoittamista ilman eturistiriitoja. Ja on olemassa vaihtoehtoja, kuten omien osakkeiden hallinnointi, joiden avulla voimme välttää BlackRockin kaltaisten suuryritysten moraaliset sudenkuopat. Mutta aivan kuten useimmat meistä eivät voisi elää ilman Amazonin seuraavan päivän toimitusta viime hetken tarvikkeille, näiden suurten, virheellisten yritysten käyttäminen on vain helpompaa.
Viime vuosikymmenen aikana yleisö on suhtautunut yhä kriittisemmin siihen, mitä massiiviset yritykset tekevät ja sanovat. Kun tämä suurennuslasi tuli esiin, BlackRock varmisti, että sen viestit maailman parantamisesta kuultiin ja julkistettiin. BlackRockin tekopyhyys ei lopu. Sen julkinen imago ja yksityiset toimet tulevat todennäköisesti aina olemaan ristiriidassa keskenään. Mutta kuluttajina ja sijoittajina meidän velvollisuutemme on tietää, mitä tapahtuu. On helpompaa uskoa heidän sanaansa, mutta BlackRock veikkaa, että teet juuri niin. Näin he ovat päässeet näin pitkälle.
Tämä on sama tietämättömyys, joka antoi pankkien ja hallitusten hukuttaa meidät velkoihin.
Lähde:
