Harvardin tutkijat jäivät kiinni lahjusten ottamisesta väärän tutkimuksen julkaisemiseksi sydänkohtausten syistä.

Äskettäin julkaistut asiakirjat paljastavat, että sokeriteollisuus lahjoi Harvardin yliopiston korkean profiilin ja vaikutusvaltaisia tiedemiehiä maksamalla heille väärennettyjen uutisten julkaisemisesta sydänkohtausten ensisijaisista syistä.

Harvardin tutkijoiden väärät väitteet vaikuttivat merkittävästi ravitsemusta koskeviin kansanterveysstrategioihin vuosikymmenien ajan, ja tulokset näkyvät edelleen.

Uutinen julkistettiin hiljattain JAMA Internal Medicine -lehdessä julkaistussa erikoisraportissa, ja se on järkyttänyt tutkimusyhteisöä. Jos asiantuntijat ottavat lahjuksia ja valehtelevat sydänkohtausten syistä, mistä muusta he saattavat valehdella?

1960-luvulla ei ollut velvollisuutta paljastaa eturistiriitoja, minkä ansiosta sokeriteollisuuden johtajat saattoivat tehdä laajasti yhteistyötä tutkijoiden kanssa, kun nämä tarkistivat ja tarkensivat paperia, kunnes se täytti heidän toivomansa standardit, ilman että heidän olisi tarvinnut kertoa omasta osallisuudestaan.

Luulin nähneeni jo kaiken, mutta tämä yllätti minut”, sanoi Marion Nestle New Yorkin yliopistosta, joka kirjoitti pääkirjoituksen uusista havainnoista.

“Se oli niin räikeää. Ja “lahjus” oli niin suuri. Tutkimuksen rahoittaminen on eettistä”, Nestle sanoi. Tutkijoiden lahjonta, jotta he tuottaisivat haluamiaan todisteita, ei ole sitä.

Väärennetty tutkimus julkaistiin kirjallisuuskatsauksessa The New England Journal of Medicine -lehdessä vuonna 1967.

Siinä väitettiin, että rasva ja kolesteroli olivat tärkeimmät sydänsairauksia aiheuttavat ravitsemukselliset tekijät, mutta jätettiin huomiotta 1950-luvulta peräisin olevat todisteet, joiden mukaan myös sokeri oli yhteydessä sydänsairauksiin.

Viimeisimmän raportin mukaan NEJM:ssä julkaistun katsauksen rahoitti Sugar Research Foundation (SRF), joka nykyään tunnetaan nimellä Sugar Association.

SRF:n osallistuminen tutkimukseen julkistettiin vasta vuonna 1984.

Tohtori Mark Hegsted, Harvardin ravitsemusprofessori, oli mukana johtamassa SRF:n alkuperäistä sydänsairauksia koskevaa tutkimusprojektia vuosina 1965-1966.

Uudessa raportissa Laura A. Schmidt Kalifornian yliopistosta San Franciscosta löysi kollegoidensa kanssa kirjeenvaihtoa, josta kävi ilmi, miten SRF oli antanut tohtori Hegstedille toimeksiannon päätyä ennalta määrättyyn johtopäätökseen.

Illinoisin yliopiston ja Harvardin lääketieteellisen kirjaston arkistot osoittavat, että säätiö määritteli kirjallisuuskatsauksen tavoitteen, myönsi rahoituksen ja tarkisti käsikirjoituksen luonnokset.

Vuonna 1962 American Medical Associationin ravitsemusraportissa todettiin, että vähärasvainen ja runsaasti sokeria sisältävä ruokavalio saattaa itse asiassa edistää kolesterolin kehittymistä.

Uuden raportin mukaan kaksi vuotta myöhemmin SRF:n varapuheenjohtaja John Hickson ehdotti suurta ohjelmaa sokeriin liittyvien kielteisten käsitysten torjumiseksi.

Epidemiologiset raportit viittasivat yhä useammin siihen, että verensokeri, eikä veren kolesteroli tai korkea verenpaine, oli tarkempi ateroskleroosin ennustaja.

Kaksi päivää sen jälkeen, kun New York Herald Tribune julkaisi heinäkuussa 1965 koko sivun mittaisen jutun, jossa sokeri yhdistettiin erilaisiin terveysongelmiin, SRF hyväksyi “hankkeen 226”, kolesteroliaineenvaihduntaa koskevan kirjallisuuskatsauksen, jota johtivat Hegsted ja muun muassa Fredrick Stare, toinen Harvardin ravitsemusasiantuntija, jolla oli taloudellisia yhteyksiä teollisuuteen.

Yhdeksän kuukautta myöhemmin, kuten Schmidt ja hänen kollegansa toteavat, Hegsted selitti, että hanke oli viivästynyt, koska hänen oli jatkuvasti kirjoitettava vasta-argumentteja tuona aikana julkaistuja uusia todisteita vastaan, jotka liittävät sokerin sydänsairauksiin.

Raportin mukaan Hickson pyysi Harvardin tutkijoilta kirjallisuuskatsauksen lisäluonnoksia syyskuuhun 1966 mennessä, vaikka suoraa näyttöä siitä, että säätiö olisi kommentoinut tai muokannut luonnoksia, ei ole.

Marraskuun 2. päivään mennessä Hickson oli hyväksynyt viimeisimmän luonnoksen “juuri sellaiseksi kuin olimme ajatelleet”.

Kaksiosainen katsaus, jossa päädyttiin siihen, että ainoa tarvittava muutos sydänsairauksien ehkäisemiseksi oli rasvan saannin vähentäminen ravinnosta, julkaistiin NEJM-lehdessä seuraavana vuonna, eikä SRF:n osallisuutta mainittu.

Lehti ei vaatinut eturistiriitojen ilmoittamista ennen vuotta 1984.

“Sokeriliitto maksoi erittäin arvostetuille Harvardin tutkijoille julkaistakseen katsauksen, jossa keskityttiin tyydyttyneisiin rasvoihin ja kolesteroliin sydänsairauksien ensisijaisina aiheuttajina samaan aikaan, kun tutkimuksia alkoi kertyä, jotka osoittivat sokerin olevan sydänsairauksien riskitekijä”, Schmidt sanoi.

“Tämä vaikutti koko tutkimusyhteisöön ja sen valitsemaan suuntaan.”

“Tänä aikana esimerkiksi suuri osa sydänsairauksien ehkäisemistä koskevasta viestinnästä koski margariinin valintaa voin sijasta, sillä sen tyydyttyneiden rasvojen pitoisuus on pienempi”, Schmidt sanoi. “Nyt tiedämme, että margariini sisältää runsaasti transrasvoja, jotka edistävät sydänsairauksia ja jotka on suurimmaksi osaksi poistettu Yhdysvaltojen elintarvikehuollosta.”

“Kun valmistajat vähensivät rasvaa, he lisäsivät sokeria”, hän sanoi. “Olemme menettäneet huomattavan paljon aikaa arvioidessamme, miten sokeri vaikuttaa sepelvaltimotautiin”, mutta on mahdotonta mitata todellista vaikutusta kansanterveyteen viimeisten viiden vuosikymmenen aikana.

Sekä suuret sokerimäärät että tyydyttyneet rasvat ovat haitallisia terveydelle, ja niiden vaikutuksia on Nestlen mukaan vaikea erottaa toisistaan. Vaikuttaa kuitenkin järkevältä rajoittaa sokerin saanti noin 10 prosenttiin päivittäisistä kaloreista.

Vielä nykyäänkin teollisuuden rahoitus tukee merkittävää osaa tieteellisestä tutkimuksesta, mutta lehdet ja tutkijat paljastavat yhä useammin nämä rahoituslähteet, Schmidt totesi.

“Vaikka myönnämme, että sokeritutkimussäätiön olisi pitänyt olla avoimempi kaikessa tutkimustoiminnassaan, on tärkeää huomata, että rahoituksen julkistaminen ja avoimuusstandardit eivät olleet normi silloin, kun nämä tutkimukset julkaistiin”, sokeriliitto totesi vastauksessaan.

“Lisäksi meidän on haastavaa kommentoida tapahtumia, joiden väitetään tapahtuneen 60 vuotta sitten, ja asiakirjoja, joita emme ole koskaan nähneet.”

“Sokeriyhdistys pyrkii aina ymmärtämään edelleen sokerin merkitystä terveydelle, mutta luotamme väitteidemme tueksi laadukkaaseen tieteeseen ja faktatietoon”, lausunnossa todettiin lopuksi.

Lähde: The People’s Voice