Eurokraatit ovat juuri nyt hyvin surullisia Twitteristä
Emmanuel Macronin ympärillä olevat Brysselin eurokraatit ovat juuri nyt hyvin surullisia Twitteristä. He pelkäävät, että foorumi ruokkii “vihamielisen sisällön vahvistamista” ja “disinformaatiota”, mikä on monisanainen tapa sanoa, että sivustolla on liikaa hyväksymätöntä ja kuratoimatonta keskustelua. Ihmiset eivät voi vain tarttua näppäimistöihinsä ja kirjoittaa, tykätä ja uudelleentwiittailla mitä haluavat. Näin ei voi tapahtua varsinkaan Euroopassa, jossa kärsimme valtavan liberaalista ja demokraattisesta digitaalisia palveluja koskevasta laista, joka määrää kaikenlaisesta sosiaalisen median sensuurista perinteisten eurooppalaisten vapauksien, kuten sananvapauden, suojelemiseksi.
Twitter on hyödyllinen verkkosivusto; käytän sitä ideoiden kokeilemiseen ja myös uutisten keräämiseen. Niin paljon kuin olen hyötynytkin alustasta, pidän kuitenkin sitä ympäröivää vallankäytön sekoilua erittäin outona. On epätodennäköistä, että Elon Muskin löysä moderointijärjestelmä johtaa fasismiin, ja vielä epätodennäköisempää on, että ankara sensuuri siellä tekisi mitään ExtREmE RiGhTille. Todellinen syy siihen, että Twitter häiritsee vakiintuneita asiantuntijoita ja poliitikkoja, on sen luontainen vastakkainasetteleva luonne. Omahyväiset ja itsetyytyväiset oligarkkimme eivät pidä siitä, että kansa raahaa ja tunkkaa heitä. He haluavat twiitata mielettömyyksiään ilman anonyymejä anime-aiheisia tilejä, jotka paljastavat heidät hölmöiksi, ja he ovat hyvin, erittäin, erittäin raivoissaan siitä, että Musk ei tee mitään parantaakseen heidän käyttäjäkokemustaan.
Yksi näistä tyytymättömistä käyttäjistä on Thierry Breton, Macronin nimittämä Euroopan unionin sisämarkkinakomissaari. Kuten kaikki tietävät, Breton lähetti 12. elokuuta kirjeen Muskille ennen Muskin Twitter-keskustelua Donald Trumpin kanssa muistuttaakseen amerikkalaista yrittäjää tämän velvollisuuksista sensuroida sisältöä. Breton on jo pitkään ollut piikki EU-kollegoidensa silmissä, jotka pitävät häntä pinnallisena itsetehostajana, ja hänen pelinsä kariutui nopeasti. Seuraavana päivänä EU:n komissio selvensi, että “kirjeen ajoitusta ja sanamuotoa ei ollut koordinoitu eikä sovittu presidentin eikä [komissaarien] kanssa”. Yhdysvaltain edustajainhuoneen oikeuskomitea lisäsi Bretonin nöyryytystä tuomitsemalla hänen “uhkailunsa” ja “yrityksensä pelotella Yhdysvalloissa poliittista puhetta harjoittavia henkilöitä tai yhteisöjä”. Myös Muskilla oli valittuja sanoja EU-komissaarille:
Macronistit eivät välitä siitä, että he ovat äärimmäisen epäsuosittuja ja että kaikki vihaavat heitä. He eivät vain halua kuulla siitä. He voisivat yksinkertaisesti poistaa Twitter-tilinsä, mutta ihmiset sanoisivat silti jossakin internetissä ilkeitä asioita heistä. He joutuisivat makaamaan öisin hereillä sängyssä, tuijottamaan kattoa ja märehtimään sitä. Parempi olisi poistaa Twitter itse tai ainakin estää pääsy alustalle kaikissa 27 EU:n jäsenvaltiossa. Tänä maanantaina Sandro Gozi, joka edustaa Macronin Ensemble-koalitiota Euroopan parlamentissa, antoi italialaiselle La Repubblica -sanomalehdelle haastattelun, jossa hän uudisti Bretonin uhkailut ja vihjasi, että siihen voisi jopa päätyä:
… Gozi sanoi 19. elokuuta, että X:n “on noudatettava [digitaalipalvelulain] disinformaatiota ja vihan lietsontaa koskevaa direktiiviä” tai se on kiellettävä.
“Jos Elon Musk ei noudata digitaalisia palveluja koskevia eurooppalaisia sääntöjä, EU:n komissio pyytää mantereen operaattoreita estämään X:n toiminnan tai äärimmäisessä tapauksessa määrää alustan täydelliseen lakkauttamiseen unionin alueella”, Renew Europe -puolueen vanhempi europarlamentaarikko totesi.
Hän perusteli puhevalvontaa sillä, että se on välttämätöntä poliittisen väkivallan ja niin sanotun äärioikeiston nousun hillitsemiseksi.
“Verkkoväkivalta johtaa usein offline-väkivaltaan”, hän kirjoitti. “Äärioikeisto piilottaa väkivaltaisuutensa sananvapauden taakse. Alustojen on hillittävä vihamielistä sisältöä.”
Ehkäpä EU:lla on pian oma versionsa Kiinan suuresta palomuurista, ja kaikki tämä suojellakseen poliittisten mielensäpahoittajiemme eurooppalaisten herkkiä tunteita siltä vitsaukselta, että internetissä voi sanoa ja lukea asioita.
Huomattavinta näissä hyökkäyksissä on se, että ne tulevat juuri eurokratian keskustalaisiksi ja liberaaleiksi itseään kutsuvilta tahoilta. Amerikkalaisille lukijoilleni “liberaali” tarkoittaa perinteisessä merkityksessä niitä, jotka väittävät arvostavansa sellaisia asioita kuin tasa-arvo lain edessä ja yksilön oikeudet. Eurooppalaisille liberaaleille on tapahtunut jotakin hyvin outoa viime vuosikymmeninä. Liberaalipuolueet eri puolilla Eurooppaa hyväksyivät Covidin sulkemiset, monet niistä olivat täysin mukana joukkorokotushulluudessa, ja Saksassa liberaalipuolue FDP on tuskin nostanut sormeakaan vastustaakseen liittovaltion sisäministeriön outoa ja sekopäistä kampanjaa “oikeiston” vainoamiseksi.
Mitä on tapahtunut kaikille näille entisille yksilön oikeuksien ja vapauksien puolustajille? Miten he ovat menettäneet järkensä näin täydellisesti, ja mitä he edes kuvittelevat tekevänsä?
Vastauksena maanantain “salaisia Hitlereitä” koskevaan kirjoitukseen arvostettu lukija SCA esitti tämän oivaltavan kommentin:
He halusivat, että kaikki, jotka kieltäytyvät alistumasta vax-hulluuteen, suljettaisiin yhteiskunnan ulkopuolelle, ehkä jopa evättäisiin mahdollisuus ostaa ruokaa, evättäisiin mahdollisuus pitää kotitaloutensa pystyssä, koska he tekivät sen, mitä amerikkalaiset lehdet olivat aina neuvoneet …
Jos olisit huomannut olevasi tuollainen hirviö ja olet siksi pohjimmiltasi heikko ja epärehellinen ihminen, aiotko koskaan tunnustaa sen? Parempi löytää Undead Hitler kaikkialta kuin katsoa oman huonon sydämesi kammioihin.
Haluan laajentaa teesiä. Mielestäni eurooppalainen liberalismi on tyhjentynyt – se on ajautunut hylkäämään keskeiset periaatteensa paitsi Covid-vastaisuuden idioottimaisen omaksumisensa vuoksi, myös monien lähihistorian tapahtumien vuoksi. Liberaalipoliitikot ovat toivottaneet globaalin etelän ihmisjoukot tervetulleiksi maahamme ihmisoikeuksien yleismaailmallisen ideologiansa vallassa. Heidän idioottimaisuutensa ennakoitavissa olevat seuraukset ovat pakottaneet heidät ottamaan kovan linjan, toisinaan hillittömimpiä vieraita vastaan ja useammin massamaahanmuuton natiiveja vastustajia vastaan. Lyhyesti sanottuna liberalismista tuli yksinkertaisesti liian hankalaa tälle uljaalle uudelle liberaalille poliittiselle hankkeelle. Sitten on vielä se tosiasia, että liberalismi on ennen kaikkea vaurauden ideologia, ja vaurautemme on hitaasti karkaamassa meiltä. Kun vakiintuneet puolueet menettävät kannatustaan, ne löytävät yhä uusia syitä luopua ideologisista periaatteistaan. Nyt, kuten koskaan ennen, niiden on vaiettava vastustajansa ja pidettävä puolueensa poissa vallasta, jotta ne voivat suojella eurooppalaista liberalismia, jota ne väittävät edustavansa, sekä omia syvästi liberaaleja tunteitaan.
Sillä välin he ovat kompensoineet sitä siirtämällä jäljellä olevat liberaalit energiansa menneisyyteen. Nyt he viestittävät hyveellisestä liberalismistaan ennen kaikkea tuomitsemalla Adolf Hitlerin kaltaisia kaukaisia poliittisia roistoja ja kiinnittämällä natsimerkin erityisesti niihin populistisen opposition osiin, jotka vaativat perinteisiä, negatiivisten oikeuksien liberaalisia periaatteita – juuri niitä ihanteita, joita vakiintuneet liberaalimme väittävät edustavansa ja jotka he ovat jo kauan sitten pettäneet.
Vakiintunut liberalismi on muuttumassa hirvittäväksi ja epämuodostuneeksi antiideologiaksi, joka inhoaa ennen kaikkea kaikkia nykyisiä fasismin ilmenemismuotoja, jotka se väittää havaitsevansa, ja kaikkea, mitä se kuvittelee Hitlerin tehneen.