Julkaisuaikataulut

Artikkelit julkaistaan 2 tunnin välein alkaen klo 11, poikkeustapauksissa jo klo 9. Jos päivälle on videoartikkeli, se julkaistaan klo 19.

Yhteystiedot

Publication-X on sitoutumaton julkaisu, artikkelit tulevat yhteistyökumppaneiltamme, ensisijassa ainoastaan käännämme tekstit ja muut julkaisut  suomeksi.

Tarvittaessa yhteyden toimitukseen saa helpoiten sähköpostilla osoitteella editor@publication-x.com

Business contacts: via email above.

Publication-X toimii kevytyrittäjä-periaatteella, laskutuksesta vastaa Omapaja Oy, 2399894-2

16.11.2024

Publication-X

"Tempus loquendi abiit, opus Domini faciendum est"

Mitä mieltä olet siitä, mihin suuntaan maailma on menossa?

Mitä mieltä olet siitä, mihin suuntaan maailma on menossa?
53 lukukertaa

Ei liene yllätys, että ihmiset suhtautuvat yhä varovaisemmin moniin tapahtumiin ja että muukalaisteknologia ja läheiset kohtaamiset toisesta maailmasta tulleiden vierailijoiden (avaruusolentojen) kanssa ovat yhä suositumpia, ja syystäkin. Kyse on vain valvonnasta ja ihmisten pitämisestä pimennossa. Uskon kuitenkin, että tavalliset ihmiset etsivät johtajuutta. Se on jo ollut ongelma, koska he eivät etsi oikeista paikoista, erityisesti Yhdysvalloissa, Henry Kamens kirjoittaa .
Tiedämme, että Biden ei todellakaan johda show’ta. Kaikki on nukketeatterin johdossa. He tietävät, etteivät he voi hallita RFK Junioria tai Donald Trumpia, joten he jatkavat sodankäyntiä ja keräävät heinää niin kauan kuin aurinko paistaa.

On hyvin todennäköistä, että Afrikka syttyy seuraavaksi liekkeihin, seuraten “Ukraina tulessa” kohtaloa ja menetelmää, joka on peräisin vuodelta 2014, ja Eurooppa on jo voimakkaassa taloudellisessa laskusuhdanteessa, ilmeisistä syistä .

Nyt on aika pohtia Nigerin viimeisimmän vallankaappauksen mahdollisia seurauksia tai “vastareaktiota”. Ja kun tähän kaikkeen lisätään vielä Ukrainan loputtoman sodan retoriikka, Kiinan “todellinen tai koettu” uhka, niin pian huomataan, että kyllästymispiste on pian saavutettu.

Mutta mitä sitten?

Ihmiset eivät vain välitä enää, heistä tulee välinpitämättömiä, erityisesti Itä-Euroopasta, Venäjältä, Afrikasta, ainakin amerikkalaiset ja eurooppalaiset, koska uhrien väri Afrikassa on sellainen, että useimmat länsimaiset ihmiset välittävät vielä vähemmän . He ymmärtävät, että ennemmin tai myöhemmin, kun maa tai alue on tuhottu, tuhoojat yksinkertaisesti pakenevat ja ryöstävät kaiken jäljellä olevan arvokkaan.

Jopa vähemmän hyvin perillä olevat amerikkalaiset alkavat herätä. Valtavirran tiedotusvälineet – yhdessä sosiaalisen median kanssa, joka sensuroi uutisia ja toimittaa hallituksen hyväksymää tarinaa, tulvivat meihin uuden version propagandasta. Uskon, että ne puolueet, jotka kannattavat vähemmän kansainvälistä osallistumista, saavat enemmän kannatusta.

Yhdysvallat voi olla poikkeus aborttikysymyksen vuoksi, johon vaikuttavat monet tekijät, kuten kulttuuriset, historialliset, taloudelliset ja poliittiset näkökohdat.

Lopputulos on se, että monet ihmiset eivät välitä poliittisista puolueista tai liikkeistä, jotka kannattavat enemmän puuttumattomuutta tai eristäytymistä edistävää ulkopolitiikkaa. Nämä puolueet asettavat usein etusijalle sisäiset asiat, kansallisen itsemääräämisoikeuden ja vähentävät osallistumista ulkomaisiin konflikteihin tai maailmanlaajuisiin asioihin. Tällaiset näkemykset voivat olla sopusoinnussa niiden äänestäjien kanssa, jotka ovat huolissaan kansainvälisen osallistumisen kustannuksista, mahdollisista konflikteista tai keskittymisestä sisäisiin asioihin, mutta valitettavasti nämä äänestäjät eivät muodosta enemmistöä Yhdysvalloissa, ainakaan vielä.

On tärkeää ottaa huomioon monenlaisia näkökulmia ja tekijöitä, kun analysoidaan ulkopolitiikan, kansainvälisen sitoutumisen ja sisäpolitiikan välistä suhdetta missä tahansa maassa, mukaan lukien se, miten poliittiset puolueet ja eri poliitikot käyttävät ulkomaan sotkeutumista harhautuksena todellisista kotimaan ongelmista ja miten he hyötyvät taloudellisesti tällaisista valintasodista.

Demokraatit ovat saaneet kiinni näistä “kätevistä totuuksista”. On surullista, että amerikkalaiset tietävät enemmän julkkisten elämästä kuin niistä ominaisuuksista, jotka ovat niin olennaisia niiden kansalaisvapauksien suojelemiseksi, joita he ovat menettämässä niin nopeasti.

Tällainen yhdistelmä muodostaa täydellisen myrskyn. Tällainen skenaario johtaa poliisivaltioon. RF Kennedy ehdotti sitä: ja kuten hänen isoisänsä oli sanonut: “Meidän on puolustettava rajojamme ja annettava muiden maiden hallitusten hoitaa itseään niin kuin ne haluavat.”

Hän ei ollut yksin, sillä monet ei-interventionistisen ulkopolitiikan kannattajat puoltavat kansallisten rajojen puolustamista ja kannattavat samalla ajatusta, jonka mukaan muiden maiden sisäisiin asioihin ei saa puuttua. Tämän lähestymistavan mukaan maiden olisi vältettävä osallistumista muiden maiden hallintoon ja sen sijaan keskityttävä omiin sisäisiin ongelmiinsa eikä puututtava muiden ongelmiin.

Lue myös:  EU:n vapaaehtoinen disinformaatiokoodi on pakollinen: Tottele tai kuole

Se ei kuitenkaan ole se todellinen maailma, jossa elämme, varsinkaan amerikkalaisten osalta. Jos fasismi syntyy, kun suuryrityksillä on liikaa valtaa, ja kommunismi syntyy, kun hallituksella on liikaa valtaa, demokratia ei voi kukoistaa kummassakaan tapauksessa. Jos armeijalla ja sotateollisella kompleksilla on liikaa valtaa, demokratia ei voi kukoistaa tai edes selviytyä.

Onko mahdollista estää Ranskaa ryhtymästä tappamaan, koska liian monet resurssit ovat vaakalaudalla, jotta ranskalaiset voisivat vain kävellä pois? Sen lisäksi, että uraani ja kulta tulevat suoraan maasta, 20 prosenttia EU:n kaasutoimituksista kulkee Nigerin kautta Nigeriasta.

Minun on tarkasteltava asiaa pragmaattisesta näkökulmasta, koska köyhällä Ranskalla, joka on osa eurooppalaista perhettä, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin turvautua vanhoihin siirtomaavaltaisiin tapoihin. Tiedättehän, että Saksa ei voisi, koska se on saanut liikaa historiallista huonoa julkisuutta.

Eisenhower varoitti sotateollisesta kompleksista, kun JFK tuli valtaan, JFK oli allekirjoittanut paperit joukkojen tuomiseksi takaisin Vietnamista, ja kahdessa viikossa hän oli kuollut. Presidentti Johnson peruutti tuon määräyksen, koska hän ei halunnut myöntää tappiota Vietnamin sodassa.

Ja sitten saimme Pentagonin paperit, joissa totuus lopulta paljastui: sota oli hävitty ja kaikki tiesivät sen. RFK asettui ehdolle vaaleissa samalla ehdokkaalla kuin veljensä. Hän sai voimaa ja päätyi kuolemaan, ja RFK Juniorin mukaan CIA:n agentit tappoivat hänet. Kennedyn selityksen mukaan emme voi olla demokratia, jos annamme CIA:n manipuloida maailman kaikkien muiden maiden asioita.

Pitäisikö meidän olla yllättyneitä kuullessamme, että RFK Juniorin hallitus ei ole halukas tarjoamaan salaisen palvelun suojelua? Luulisi, että jokainen, joka ilmoittaa haluavansa presidentiksi, varsinkin Kennedy, saisi automaattisesti salaisen palvelun suojelua. Mutta se ei toimi niin. Valkoinen talo estää Kennedyä saamasta salaisen palvelun suojelua lainkaan.

Sampanjasosialismi

Fasismi elää ja voi hyvin, kun liike-elämä ja hallitus yhdessä omaksuvat sosialismin muodon. Se on rikkaiden ja varakkaiden sosialismia – chardonnayn sosialismia.

Minun oli pakko katsoa tuota, luulen, että olen tavallaan innostunut keskustelemaan väitettyjen arvojen ja todellisuuden liitosta, enkä ole liian ahdasmielinen. “Rikkaiden ja varakkaiden sosialismi”, josta käytetään usein nimitystä “chardonnay-sosialismi”, on termi, jota käytetään kritisoimaan tiettyjä talouspolitiikkoja tai käytäntöjä, jotka näyttävät suosivan varakkaita yksityishenkilöitä tai yrityksiä samalla kun ne väittävät edistävänsä sosialistisia tai edistyksellisiä arvoja. puolustamaan.

On selvää, että jotkin politiikat tai käytännöt, joiden väitetään edistävän tasa-arvoa ja hyödyttävän yhteiskuntaa ja yhteistä hyvää, ovat ristiriidassa retoriikan kanssa, mutta sen sijaan ne hyödyttävät suhteettomasti harvoja, huipulle nousevaa eliittiä.

Jopa väestöryhmät hyötyvät sodasta, kuten Ukrainassa, ja monet pakenevat tai käyttävät sotaa tekosyynä siirtyäkseen Eurooppaan tai muuttaakseen länteen ja aloittaakseen uuden elämän pakolaisaseman varjolla. Heidät pitäisi ottaa avosylin vastaan, kun otetaan huomioon väestön väheneminen ja ikääntyminen monissa maissa – erityisesti Euroopassa.

Varsinainen koomikko!

Zelensky on pohjimmiltaan kuin koditon, joka ei pysty ylläpitämään omaa taloaan, joten hän kiertää kysymässä ihmisiltä, kuten Yhdysvalloista, jotka haluavat lisää kodittomia, ja Zelensky on yksi heistä! Hän on juuri sitä, mitä Yhdysvallat tarvitsee poliittiseksi pelinappulaksi! Tämän lisäksi olen sitä mieltä, että ihmiset käyttävät Ukrainaa hyväkseen. Alue, erityisesti Krim, on aina ollut brittien, ranskalaisten ja ottomaanien sodan pesäke heidän valtakuntaleikeissään, mikä antaa meille punaisen linjan merkityksen.

Lue myös:  Blobocracy

Yhä useammat asiantuntijat, USA Todayn mukaan, päättelevät, että tämä sota voi päättyä pattitilanteeseen [länsimaiden näkökulmasta]… ja että he olivat odottaneet Ukrainan saavan paljon enemmän maata kuin se sai, ja että nyt vain odotamme ja katsomme, kuinka paljon alueita Ukraina voi saada takaisin, ja kuinka länsimaiset tiedotusvälineet väittävät nyt, että Ukraina on hitaasti voittamassa maata.

Mutta lopulta tuota sotaa ei voiteta taistelukentällä. Lopulta sitä sotaa eivät voita ihmiset panssarivaunuissa vaan ihmiset puvuissa. Heidän on istuttava pöydän ääreen ratkaistakseen tämän. Sitä ei voiteta kentällä.

Ja on vain ajateltava, miten Amerikan julkkispakkomielle voi aiheuttaa uuden imperialistisen sodan – eikä vain laajennetun sodan Ukrainassa. Parhaimmillaan Yhdysvallat joutuu siis pattitilanteeseen ja laajentumaan Puolaan ja Baltian tasavaltoihin,

Ei ole mikään ihme, ettei Bidenin hallinto halua mennä sinne, kun otetaan huomioon todellisuus paikan päällä, ja sen oman hyvin kuluneen propagandan vastaista on edes harkita sitä mahdollisuutta, että Yhdysvaltojen politiikka epäonnistuu. Asia ei olisi niin monimutkainen, jos Biden, Blinken, Sullivan ja Victoria Secrets Nuland eivät vihaisi Venäjää ja venäläisiä niin paljon.

Kutsukaa palokunta!

He ovat niin täynnä itseään! Sanomalla, että “Ukrainan hyökkäyksellä on ongelma” on vähättelyä: Venäjä tiesi mitä oli tulossa ja sille annettiin aivan liikaa aikaa miettiä “miten se voitetaan!!!”.

Kyse on vain rahan tekemisestä, kansan huijaamisesta ja siitä, että heille syötetään edelleen vanhaa väsyneitä iskulauseita vapaudesta ja siitä, että maailmasta tehdään turvallinen demokratialle.

Jopa länsimaiset tiedotusvälineet alkavat toistaa sitä, mitä venäläiset tiedotusvälineet, poliittiset päättäjät ja jotkut parhaista sotilasälykköistä ovat jo pitkään tienneet: venäläiset ovat oppineet käsittelemään yhtä äskettäin käyttöönotettua [oletettua] “peliä muuttavaa asejärjestelmää” toisensa jälkeen – yhtä toisensa jälkeen, ja he voittivat.

Se, mitä toimitettiin, pätkittäin, rikkinäisenä, usein kuluneena ja/tai vanhentuneena, kuin heitteillejätettyjä tavaroita, oli poimittava tai raaputettava – se ei vain ollut sen päivän sotilaallisen catwalkin mukaista, eikä sillä ollut “tehokasta kantamaa” tai tyrmäystehoa , kuten amerikkalaisina sotilasaikoinani käytettiin termejä. Edes toimitetut edistyneimmät järjestelmät, kuten Yhdysvaltojen HIMARS-ohjusjärjestelmä tai englantilais-ranskalaiset Storm Shadow -risteilyohjukset ja valtavasti yliarvostettu Patriot SAN -kompleksi, eivät ole estäneet venäläisiä saamasta lisää maata tai murskaamasta ukrainalaisia vastahyökkäyksiä.

Jopa sananlaskun sananlasku, New York Times, kirjoittaa kaikesta epäselvyydestään huolimatta jotain lähempänä totuutta, vaikkakin hieman kieli poskessa, erityisesti taktiikan muuttamisesta:

Ukrainan sotilaskomentajat ovat muuttaneet taktiikkaa ja keskittyvät nyt väsyttämään venäläisjoukkoja. Alustavat tulokset ovat kuitenkin vaihtelevia. Ukrainan joukot eivät ole vielä saavuttaneet merkittäviä voittoja, mikä herättää kysymyksiä niiden ulkomaisen koulutuksen laadusta ja siitä, onko kymmenien miljardien dollarien arvosta aseita pystytty muuttamaan armeija Naton taistelujoukoksi.

Jokainen “pamaus” meni sodanlietsojien, sotateollisuuskompleksin ja hyvin kytköksissä olevien poliitikkojen ja heidän kannattajiensa taskuihin, ja ahneet poliitikot nauravat perseelleen. Mitä tulee “hyvän tai huonon poliitikon” eroihin, niitä on vaikea erottaa toisistaan, ainakin niitä, jotka väittävät olevansa kahden suurimman poliittisen puolueen huipulla, erityisesti Yhdysvalloissa.

Paska kelluu!

Lähde: Frontnieuws.com