Ilmastonmuutoksen riskien tarkoituksellinen liioittelu heikentää yleistä luottamusta tieteeseen ja tuhoaa nuorten mielenterveyden.

Viime maaliskuussa Washington Post kertoi, että ilmastonmuutos lisää lentojen turbulenssiriskiä. Aiemmin tässä kuussa Maailman talousfoorumi toisti jutun blogissaan ja totesi, että “epäsäännöllisen” selkeän ilman turbulenssin odotetaan lisääntyvän kaksi- tai kolminkertaiseksi tulevina vuosikymmeninä. Ilmastonmuutoksen sanotaan tekevän lennoista paljon töyssyisempiä. Kummassakaan tarinassa ei pidetty mainitsemisen arvoisena varoitusta, jossa huomautettiin, että turbulenssin aiheuttamat onnettomuudet tai loukkaantumiset eivät ole lisääntyneet viimeisten 30 vuoden aikana. Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön mukaan matkustajamäärät ovat tänä aikana nelinkertaistuneet, mikä tarkoittaa, että haitallinen turbulenssi on suhteellisesti vähentynyt.

Mistä kaikki tämä tarkoituksellisesti pelotteleva hölynpöly sitten tulee? Molemmissa jutuissa viitataan Readingin yliopiston professorin Paul Williamsin työhön. Hänen mukaansa ilmakehän dynamiikka on muuttunut merkittävästi sen jälkeen, kun tutkijat havaitsivat sitä ensimmäisen kerran satelliittitietojen avulla 1970-luvun lopulla. Ilmastomallien ja RCP8.5 -skenaarioiden avulla hän ennustaa selkeän ilman turbulenssin lisääntyvän valtavasti. Huomaa, että käytetään RCP8.5:tä, joka on IPCC:n äärimmäisin ilmastoskenaario yhdessä myöhemmän SSP5-8.5-vaihtoehdon kanssa. Siinä oletetaan, että suuret kasvihuonekaasupäästöt aiheuttavat 4-5 celsiusasteen lämpötilan nousun alle 80 vuoden kuluessa. Vain harvat tutkijat uskovat, että nämä ilmastopolut ovat edes etäisesti uskottavia, ja jopa IPCC pitää niitä “epätodennäköisinä”. Näitä varauksia ei kuitenkaan jaeta poliitikkojen eikä IPCC:n luotettavien sanansaattajien kanssa lehdistössä.

Näyttää kuitenkin siltä, että nämä epätodennäköiset skenaariot ovat niin koukuttavia ilmastohälyttäjille, että noin puolet sekä IPCC:n raporteissa että laajemmassa tiedeyhteisössä esitetyistä vaikutustenarvioinneista sisältää ne edelleen. Tämä heijastuu tietysti valtavirran tiedotusvälineiden tuottamiin hälyttäviin teksteihin, joissa toistetaan “vakiintuneita” tieteellisiä viestejä, jotka ovat välttämättömiä hälytyksen lietsomiseksi ja kollektivistisen Net Zero -poliittisen agendan edistämiseksi.

Toukokuussa 2021 Fiona Harvey kertoi Guardian-lehdessä, että “kolmannes maailman elintarviketuotannosta on vaarassa vuosisadan loppuun mennessä” ilmastonmuutoksen vuoksi. Viitataan suomalaisten tutkijoiden tuottamaan paperiin, jossa puhutaan 31 prosentin menetyksestä maailman ruokasadosta ja 34 prosentin menetyksestä karjasta vuoteen 2081-2100 mennessä. Ei ole yllättävää, että tämä kaikki perustuu SSP5-8.5:een. Aiemmin tässä kuussa BBC kertoi, että ilmastonmuutos voi vähentää elämää valtamerten hämäräalueella 200-1 000 metrin syvyydessä jopa 40 prosenttia vuosisadan loppuun mennessä. Tämän sanottiin johtuvan valtamerten mallintajien uusista tutkimuksista. Exeterin yliopiston innostuneessa lehdistötiedotteessa mennään vielä pidemmälle ja lisätään: “Jos päästöjä syntyy tulevaisuudessa paljon, elämä hämärän vyöhykkeellä voi vähentyä pahasti 150 vuoden kuluessa, eikä se toivu tuhansia vuosia.”

Tällä 8.5-katastrofin runsaalla ruokavaliolla ravittuina valtavirran toimittajat pumppaavat yhä sekopäisempiä tekstejä. Guardianin Fiona Harvey esitteli IPCC:n viimeisten kuuden vuoden työn pohjalta laaditun “synteesin” ja kertoi, että se on “viimeinen varoitus” ja että vain “nopeat ja jyrkät toimet voivat estää peruuttamattomat vahingot maailmalle”. Vain hieman vähemmän hysteerinen BBC:n Matt McGrath sanoi, että raportti on “selviytymisopas ilmastokatastrofin välttämiseksi”.

Ilmastotieteellisessä kirjallisuudessa ollaan yhä kiinnostuneempia siitä, millainen rooli näillä 8.5 skenaarioilla on. Lämpötilan nousua jopa 5 celsiusasteeseen vuoteen 2100 mennessä on vaikea ottaa vakavasti, kun otetaan huomioon, että ilmaston lämpeneminen loppui yli kaksi vuosikymmentä sitten. Voimakkaista ja luonnollisista El Nino -ilmiöistä johtuvia pieniä lämpenemispyrähdyksiä lukuun ottamatta viimeaikainen lämpeneminen on tuskin mitattavissa kohtuullisen virhemarginaalin rajoissa. Äskettäin julkaistussa Clintelin raportissa, jossa tutkitaan IPCC:n työtä, todetaan, että lähes puolet kirjallisuudesta on korruptoitunut näiden äärimmäisten skenaarioiden vuoksi. Entinen taloustieteen professori ja tiedekirjailija Roger Pielke myöntää, että skenaariot voivat olla hyödyllisiä akateemisessa työssä, mutta toteaa, että “RCP8.5:n kuvittelema maailma muuttuu vuosi vuodelta yhä epätodennäköisemmäksi”.

Skenaarioiden käyttö on perusteltua, jos ilmastomallit ovat vain tieteellisiä välineitä, joiden tarkoituksena on tutkia erilaisia olosuhteita ja testata erilaisia ilmastohypoteeseja, Pielke toteaa. Ilmastomallien katsotaan kuitenkin nykyään tarjoavan “ennakoivaa tietoa uskottavista tulevaisuuksista”. Hänen mukaansa RCP5-8.5 -skenaarion, joka on hyödyllinen tieteellisessä tutkimuksessa, mainostaminen tulevaisuuden tarkaksi ennustajaksi on “erittäin harhaanjohtavaa, kun sitä sovelletaan tulevaisuuden ennustamiseen päätöksenteon pohjaksi”.

Akateemisissa piireissä kannatetaan tietenkin äärimmäisten ilmastokatastrofiennusteiden käyttämistä poliittisten toimien käynnistämiseen. Viime vuonna julkaistussa artikkelissa pääkirjoittaja Luke Kemp Cambridgen yliopiston Centre for the Study of Existential Riskistä väitti, että maailma voi joutua ilmastopeliin jo vaatimattomienkin lämpenemismäärien vallitessa. Hänen mukaansa pahimpien tapausten tunteminen voi pakottaa toimimaan: “Vakavien riskien ja korkeampien lämpötilaskenaarioiden tutkiminen voi vahvistaa sitoutumista 1,5-2 celsiusasteen kaiteeseen, joka on “vähiten houkutteleva” vaihtoehto.”

Juuri näin on tapahtumassa. Maailmanlaajuiset väestöt altistetaan jatkuville epätodennäköisille ilmastopelottelutarinoille Net Zeron edistämiseksi. Pielke puolestaan vastasi Kempin työhön toteamalla, että apokalyptisten skenaarioiden toteutumisen todennäköisyyden liioittelua voidaan käyttää tukemaan despotismia ja hätiköintiä. Lisäksi ilmastokatastrofisointi voi olla osaltaan vaikuttamassa nuorten mielenterveyskriisiin. Tuoreen kansainvälisen tutkimuksen mukaan 45 prosenttia nuorista ilmoitti, että ilmastonmuutoksen ajattelu vaikuttaa kielteisesti heidän jokapäiväiseen elämäänsä, ja 40 prosenttia ilmoitti olevansa haluttomia hankkimaan lapsia.

Lähde: DailySceptic.org