Ajatuspaja ajaa kansainvälistä liittoumaa “valeuutisten” sensuroimiseksi
Strategisten ja kansainvälisten tutkimusten keskuksen (CSIS) japanilainen puheenjohtaja on julkaissut raportin, jossa kehotetaan Yhdysvaltoja ja Japania tekemään yhteistyötä disinformaation torjumiseksi.
Christopher B. Johnstone haluaa myös, että nämä kaksi maata ryhtyisivät käyttämään useita sensuuritekniikoita, kuten sisällön poistamista (“vääriä narratiiveja” – tavallinen sensuuri), mutta myös huomattavasti dystooppisempaa tekniikkaa, joka tunnetaan nimellä “prebunking”.
Tämä tarkoittaisi kertomusten tukahduttamista paljastamalla ne “vääräksi tiedoksi” ennen kuin ne tulevat julkisiksi, mikä heikentää käsitystä niiden luotettavuudesta, kun taas tämä rinnastetaan “henkisten vasta-aineiden” tuomiseen väestöön, ja muuta outoa kielenkäyttöä on käytetty aiemmin taktiikan perustelemiseksi.
CSIS mainitsee raportin julkistamista koskevassa lehdistötiedotteessa, että Johnstone tapasi Japanin ulkoministeriön julkisuusdiplomatian strategiaosaston johtajan Hideaki Ishiin keskustellakseen siitä, miten Yhdysvallat ja Japani voivat tehdä yhteistyötä tämän kriittisen haasteen ratkaisemiseksi (nimittäin “disinformaation” torjumiseksi).
CSIS ei ole mikään tavanomainen voittoa tavoittelematon järjestö, eikä pääsy muiden maiden hallintorakenteisiin ole yllättävää, kun otetaan huomioon CSIS:n alkuperä ja imago yhtenä niistä ajatushautomoista, joilla on ylimitoitettu vaikutusvalta Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan.
Nyt CSIS haluaa Japanin ja Yhdysvaltojen puuttuvan “informaatio-operaatioihin”, kuten (todellisiin tai sellaisiksi leimattuihin) disinformaatiouhkiin. Raportissa pyritään laatimaan toimintasuunnitelma tämän yhteistyön lisäämiseksi, ja siinä mainitaan, että asiakirja sisältää “CSIS:ssä helmikuussa pidetyn suljetun konferenssin tulokset”, johon osallistui “asiantuntijoita” molemmista maista.
Raportin osa, jossa käsitellään CSIS:n määrittelemiä strategioita uhan torjumiseksi, sisältää muun muassa yleisön valistusta ja medialukutaitoa sekä tekoälyä (sensuurin välineenä – mutta ei kuitenkaan jätetä mainitsematta, että sama teknologia on oletettavasti vakava uhka demokratioille, kun sitä käytetään syvävalheiden luomiseen).
Toinen CSIS:n suosima asia on “faktojen tarkistaminen” (vaikka se kritisoi Japania siitä, että se on “jonkin verran myöhässä” tässä pelissä) sekä paljastaminen.
Ja sitten on vielä “prebunking”, jota CSIS kuvailee menetelmäksi, joka antaa ennakoivasti “ennakkovaroituksia” ja myös “kumoaa ennaltaehkäisevästi vääriä tarinoita”.
Palatakseni hieman takaisin maan pinnalle, niin sanoakseni – perinteisempien tiedonvalvontakeinojen puolustamisen osalta CSIS:n strategiassa mainitaan viimeiseksi “merkinnät, avoimuus ja riskien seuranta”.