Suljettujen ovien takana: Britannia ja Yhdysvallat suunnittelevat globaalia vapaan keskustelun kontrollia
America First Legal (AFL) on paljastanut jälleen yhden hallituksen kokouksen, joka saa “sananvapauden” kuulostamaan joltain vanhanaikaiselta ajatukselta. AFL on julkaissut asiakirjoja vuonna 2021 järjestetystä virastojen välisestä tapaamisesta, jossa Yhdistyneen kuningaskunnan “disinformaation” huippuasiantuntijat tarjosivat mestarikurssin sensuurista, ja kaikki tämä “demokratian suojelun” varjolla. Ja koska mikään ei huuda avoimuutta niin hyvin kuin salainen strategiaistunto vastakkaisten äänten vaimentamisesta, paljastuksissa on vain ripaus ironiaa.
Elokuun 10. päivänä 2021 Biden-Harrisin kansallinen turvallisuusneuvosto (NSC) järjesti viihtyisän keskustelutilaisuuden Yhdistyneen kuningaskunnan “Counter Disinformation Unit” -yksikön (CDU) kanssa. Tilaisuus? Opetustilaisuus siitä, miten hallita – lue: sensuroida – COVIDiin liittyvää puhetta Yhdysvalloissa. Mutta miksi pysähtyä pandemiaan, kun on niin paljon muutakin valvottavaa? Kyse ei ollut vain viruspuheesta, vaan se oli vaiheittainen opas siitä, miten tukahdutetaan kaikki epämiellyttävät totuudet, jotka saattaisivat sotkea hallituksen suosimaa kertomusta.
AFL:n CDC:tä vastaan käymässä oikeudenkäynnissä saama diapaketti tarjoaa välähdyksen siitä, miten innokkaasti Yhdysvaltain hallitus halusi tuoda muutamia sensuurivinkkejä brittiläisiltä ystäviltään. CDU ei ujostellut jakaa parhaita taktiikoitaan, ja kokouksen tuloksista päätellen Bidenin hallinto teki mielellään muistiinpanoja. Kun on kyse siitä, miten valvotaan ihmisten sanomisia, miksi ei otettaisi oppia ammattilaisilta?
Sensuurin pelikirja
Tässä on se, mitä CDU ajoi tuon esityksen aikana ja mitä Yhdysvaltain hallitus oli ilmeisen innokas tutkimaan:
- Hallituksen johtama sensuuriyksikkö: Ensimmäinen asialista? Perustetaan erityinen työryhmä valvomaan sensuuria koko hallituksessa. Näitä asioita ei voi jättää sattuman varaan. Koordinoidut toimet ovat paljon tehokkaampia, kun on kyse ei-toivotun puheen vaientamisesta.
- Teknologiayritysten sääntelyä koskeva lainsäädäntö: Seuraavaksi oli kyse teknologiayhtiöiden koventamisesta. CDU neuvoi Yhdysvaltoja ajamaan lakeja, jotka pakottaisivat sosiaalisen median alustat sääntelemään puhetta, ja ankarat rangaistukset niille, jotka eivät noudata niitä. Periaatteessa ne pitäisi saada tekemään hallituksen likainen työ tai kohtaamaan seuraukset.
- Kumppanuudet teknologiajättien kanssa: Miksi tyytyä sääntelyyn, kun voi tehdä kumppanuuksia? Yhdistyneen kuningaskunnan ehdotus oli rakentaa tiiviit suhteet teknologiayhtiöiden kanssa ja saada ne “merkitsemään” hallituksen mielestä epämiellyttävää sisältöä. On aina helpompaa vaientaa eriävä mielipide, kun Big Tech tekee sen puolestasi.
- Maailmanlaajuinen yhteistyö sensuurin alalla: Tämä ei ollut vain kotimainen agenda. CDU suositteli, että Yhdysvallat koordinoisi toimia muiden hallitusten ja kansainvälisten elinten kanssa maailmanlaajuisen sensuuriverkoston luomiseksi. Koska jos kaikki ovat mukana samassa juonessa, totuuden on paljon vaikeampi livahtaa läpi.
- Kontrolloi sosiaalisen median kerrontaa: Todellinen tavoite? Ei vain pysäyttää väärää tietoa, vaan varmistaa, että vain hyväksytty versio tapahtumista saa vahvistusta. CDU:n neuvo: hyödynnä sosiaalista mediaa “oikean” viestin työntämiseen. Kyse ei ollut siitä, että yleisön annettaisiin muodostaa oma mielipiteensä, vaan siitä, että varmistettaisiin, etteivät he koskaan saa siihen mahdollisuutta.
Ironian pandemia
CDU kertoi, miten se on sensuroinut Britannian yleisöä pala palalta. Heidän sensuurimallinsa ei ollut mikään amatööritoiminta, vaan koordinoitu yritys tukahduttaa kaikki hallituksen mielestä epämiellyttävät asiat “väärän tiedon” torjunnan varjolla. Bidenin ja Harrisin kansallinen turvallisuusneuvosto (NSC), joka ei halunnut jäädä paitsi hauskuudesta, otti tämän tiedon avosylin vastaan. He olivat innokkaita oppimaan brittiläisiltä ystäviltään ja miettimään, miten he voisivat soveltaa tätä taktiikkaa kotimaassaan. Loppujen lopuksi, miksi keksiä pyörä uudelleen, kun voi vain kopioida jonkun toisen autoritaarisen pelikirjan?
Hallituksen laajuinen sensuurikeskittymä CDU on toiminut Yhdistyneessä kuningaskunnassa ahkerasti ministeriöiden välisenä sensuurikoneistona, joka yhdistää yksityisten yritysten, sosiaalisen median alustojen ja voittoa tavoittelemattomien järjestöjen väliset yhteydet, jotta voidaan valvoa sitä, mitä yleisö näkee ja kuulee. Tämä yksikkö ei ole vain jokin satunnainen byrokraattinen toimisto – siihen kuuluu osia Yhdistyneen kuningaskunnan tiedustelupalveluista, ulkopoliittisesta laitteistosta ja henkilöitä, jotka ovat suoraan yhteydessä pääministerin kansallisen turvallisuuden yksikköön. Kun he siis ehdottavat Yhdysvalloille keskitetyn keskuksen perustamista johtamaan omaa sensuuriohjelmaansa, suosituksella on tietty painoarvo. Ajatus on yksinkertainen: keskitetty palvelupiste, josta hallitus voi tukahduttaa puheen, josta se ei pidä.
Tietenkin he ovat tehneet yhteistyötä yksityisten yritysten kanssa merkitäkseen sisällön, joka haastaa valtion hyväksymän narratiivin. Tämä viihtyisä järjestely on tehty näyttämään yhteistyöltä, mutta todellisuudessa se on vain hallituksen painostusta, joka on naamioitu “kumppanuudeksi”. Kun hallitus hallitsee kerrontaa, eriävillä äänillä ei ole mitään mahdollisuuksia.
Lainsäädäntöä, jolla isot teknologiayritykset pidetään kurissa Yksi kokouksen keskeisistä kohdista oli CDU:n suositus, jonka mukaan hallitukset säätäisivät lainsäädäntöä, jolla sosiaalisen median yritykset pakotetaan alistumaan. Miksi vain tönäistä alustoja sensuroimaan puhetta, kun ne voidaan pakottaa lailla? Britannian lähestymistapa on ollut säätää sananvapauden rajat lainsäädännöllä ja antaa niille valtuudet rangaista yrityksiä, jotka kieltäytyvät noudattamasta linjaa. Hallitus varmistaa näin, ettei kukaan teknologiayhtiöiden toimitusjohtaja saa yhtäkkiä huonoa omaatuntoa ja päättää suojella yleisön oikeutta puhua vapaasti.
Biden-Harrisin hallinto oli enemmän kuin halukas kuuntelemaan. Big Techin painostaminen suljettujen ovien takana ei riittänyt, vaan he halusivat oikeudellisen kehyksen, joka takaisi sääntöjen noudattamisen. CDU:n ehdotus oli tie, jolla varmistettiin, että alustat tekivät, mitä niille sanottiin, tai muuten. Kyse ei ollut yleisen turvallisuuden suojelusta vaan tiedonkulun valvonnasta hinnalla millä hyvänsä.
Maailmanlaajuinen sensuuri: Tiimityötä
Miksi pysähtyä kansalliseen sensuuriin, kun sen voi toteuttaa maailmanlaajuisesti? CDU korosti sensuuritoimien kansainvälisen koordinoinnin tärkeyttä. Loppujen lopuksi, mitä hyötyä on tiukasti valvotusta kerronnasta Yhdysvalloissa, jos kansalaiset voivat vain hypätä verkkoon ja kuulla, mitä tapahtuu jossakin toisessa maassa? Ratkaisu? Yhteistyö ulkomaisten liittolaisten ja monenvälisten instituutioiden kanssa, jotta tarina pysyisi oikeana kaikkialla maailmassa. Maailmanlaajuinen sensuuriohjelma varmistaa, että ärsyttävät tosiasiat eivät pääse livahtamaan läpi, olivatpa ne mistä tahansa peräisin.
Yhdysvaltain ulkoministeriö oli valmis lähtemään mukaan tähän, ja Biden-Harrisin hallinto oli innokas liittoutumaan samanhenkisten hallitusten kanssa. Kaikki tämä on osa kansainvälistä pyrkimystä pitää tiedonkulku vain yhteen suuntaan – ylhäältä alaspäin.
Vaalien aika: sensuuri ylikierroksilla
Ei ole mikään yllätys, että vaalien aikaan sensuurikoneisto käy todella kovaa vauhtia. Näihin aikoihin CDU perusti ”keskusvaalisolunsa”, pahaenteiseltä kuulostavan toimiston, jonka tehtävänä on tehostaa tukahduttamistoimia. Tarkoituksena oli varmistaa, etteivät väärät ihmiset pääse ääneen väärään aikaan. Yhdysvallat otti tämän strategian tarkkaan huomioon ja valmistautui painamaan sensuurinappulaa entistäkin kovemmin silloin, kun sillä on eniten merkitystä.
Kuten AFL:n erillisessä oikeudenkäynnissä on käynyt ilmi, hallituksen ja teknologiayritysten väliset julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ovat jatkaneet kehittymistään. Bidenin hallinto jatkoi omaa versiotaan sensuuriliitosta pitkälle vuoteen 2024 asti, ja sen tarkoituksena oli pitää yleisö kurissa.
Otetaan esimerkiksi Homeland Intelligence Experts Group. Jos nimi kuulostaa karmivalta, se on sitä. Tämä oli toinen organisaatio, jonka AFL onnistui kaatamaan oikeudessa – orwellilainen kokeilu, jossa poliittinen toisinajattelu, erityisesti Trumpin kannattajien taholta, leimattiin uudelleen ”kotimaisiksi terrorismin uhkiksi”. Kun tämä ryhmä on lakkautettu, on selvää, että AFL pitää tarkkaa silmällä, mutta se ei tarkoita, että hallituksen sensuurin hammaspyörät olisivat lakanneet pyörimästä.
Todellinen uhka sananvapaudelle
Tämän vuoden 2021 kokouksen asiakirjat paljastavat, miten vasemmistohallitukset eri puolilla maailmaa työskentelevät käsi kädessä sananvapauden tukahduttamiseksi. He esittävät tekosyynä, että kyse on väärän tiedon levittämisen lopettamisesta, mutta todellisuus on paljon synkempi. Kyse on vallasta – siitä, että yleisön tiedonsaantia valvotaan tiukasti ja varmistetaan, että ”väärät” ajatukset eivät koskaan saa jalansijaa.
Tällä Yhdistyneen kuningaskunnan aloitteella on jo ollut todellisia seurauksia. Lokakuussa 2023 tuli voimaan Yhdistyneen kuningaskunnan verkkoturvallisuuslaki, jonka nojalla Yhdistyneen kuningaskunnan virkamiehet voivat uhata oikeudellisilla toimilla, kuten Yhdysvaltain kansalaisten luovuttamisella ja vangitsemisella, jos heidän sosiaalisen median toimintansa on ristiriidassa Yhdistyneen kuningaskunnan sensuurinormien kanssa. Kyseessä on rohkea, joskaan ei järjetön yritys laajentaa brittiläistä sensuuria Atlantin yli.
Samaan aikaan Yhdysvalloissa kaikki tämä kuulostaa tutulta. Jo vuonna 2019 silloinen senaattori Kamala Harris vaati oikeusministeriötä (DOJ) puuttumaan ankarasti sosiaalisen median yrityksiin, jotka sallivat ”disinformaation” ja ”väärän tiedon”. Ei ole sattumaa, että nyt, varapresidenttinä, nämä ajatukset ovat tulossa täyteen ympyrään.
Transatlanttinen sensuuriliittouma
AFL:n erillinen tutkimus paljasti, että Biden-Harrisin hallinto on jo jonkin aikaa ottanut mallia Britannian sensuurin pelikirjasta. Hallinto pyysi poliittisia suosituksia Center for Countering Digital Hate (CCDH) -järjestöltä, joka auttoi luomaan perustan Ison-Britannian verkkoturvallisuuslaille. Valkoinen talo ei ole tyytynyt vain lyömään sakkoja teknologiayrityksille, vaan se on tutkinut mahdollisuutta käyttää DOJ:n syytetoimia ja Federal Trade Commissionin (FTC) täytäntöönpanotoimia sellaisten alustojen rankaisemiseksi, jotka eivät sensuroi riittävästi ”verkkohäirintää”. Käännös? Jos yritykset eivät pelaa palloa, hallitus ottaa käyttöön lakimiesvasarat.
CDU:n suunnitelmaan kuuluu myös säännöllisten viestintäyhteyksien luominen hallitusten ja sosiaalisen median alustojen välille. Toisin sanoen hallitukset ohjaavat alustoja siitä, mitä sensuroida. Tämä on enemmän kuin pelkkä ehdotus – nämä ovat ”luotettavia lippusuhteita”. Kun hallitus merkitsee viestin, alustan odotetaan toimivan. Juuri tämä käytös sai AFL:n nostamaan kanteen, joka on nyt paljastanut nämä asiakirjat. Pahamaineinen ”luotettu suhde” -asetelma oli elossa Bidenin ja Harrisin hallinnossa jo kauan ennen kuin tätä tapaamista edes pidettiin. AFL:n CDC:tä ja NSC:tä vastaan nostaman oikeusjutun aiemmat julkaisut vahvistivat, että hallinto oli jo aiemmin ollut Big Tech -yhtiön suosiossa, ja sen selkeä tavoite oli hiljentää eriävät äänet ennen kuin ne saivat jalansijaa.
Maailmanlaajuinen paine, koordinoitu sensuuri
CDU:n strategia ei rajoittunut vain kotimaisen sensuurin ajamiseen, vaan se vei sitä aktiivisesti ulkomaille. Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministeriö käytti ulkopoliittista laitteistoaan auttamaan muita maita ottamaan käyttöön samanlaisia sensuuritaktiikoita, ja se kannusti Yhdysvaltoja tekemään samoin. Tässä lähestymistavassa ei ollut kyse vain väärän tiedon käsittelystä rajojen sisäpuolella, vaan hallitusten yhdistämisestä, jotta alustoja voitaisiin painostaa kollektiivisesti maailmanlaajuisesti.
CDU:n mukaan yksi tämän kansainvälisen lähestymistavan ”merkittävistä eduista” oli se, että se kannustaisi alustoja helpommin yhteistyöhön. Taustalla oleva viesti? Kun hallitukset eri puolilla maailmaa tukeutuvat kaikki Big Tech -yrityksiin, jotta ne panisivat täytäntöön samat sensuuripolitiikat, yritysten on paljon vaikeampi vastustaa niitä. Yhdysvaltain ulkoministeriö, joka on ilmeisesti halukas osallistuja, peilasi Ison-Britannian pyrkimyksiä ottamalla oman roolinsa tässä maailmanlaajuisessa sensuuriorkesterissa.
Itse asiassa Yhdistynyt kuningaskunta ylpeänä mainosti läheistä yhteistyösuhdettaan Yhdysvaltojen, Australian, Kanadan ja yhä useampien muiden maiden kanssa. Vuoteen 2021 mennessä CDU:lla oli kahdenväliset suhteet 20 muuhun valtioon, mikä herättää kysymyksen: kuinka monta muuta hallitusta on liittynyt tähän kansainväliseen sensuuriliittoon sen jälkeen? On selvää, että kyseessä ei ole vain kotimainen asia, vaan täysimittainen maailmanlaajuinen pyrkimys hallita tietovirtoja. Vastauksena AFL on käynnistänyt tutkimukset siitä, onko Biden-Harrisin hallinnon ulkoministeriö tukeutunut Telegramin ja X:n (entinen Twitter) kaltaisiin alustoihin, jotka kieltäytyvät noudattamasta sensuurilinjaa.
Sensuuri monenvälisten kanavien kautta
CDU:n esityksessä ei korostettu vain hallitusten suoraa puuttumista, vaan myös monenvälisten instituutioiden roolia globaalin sensuurin edistämisessä. He viittasivat foorumeihin, kuten G7-maiden nopean reagoinnin mekanismiin ja YK:n kestävän kehityksen kulttuuria käsittelevään Interagency Platform on Culture for Sustainable Development (IPCSD), jotka ovat keskeisiä välineitä hallitusten yhdistämisessä ”disinformaation” vastaisessa taistelussa. Mutta mitä ”disinformaatio” todella tarkoittaa tässä yhteydessä? Se on sitä, mitä nämä hallitukset haluavat sen tarkoittavan – sopivasti joustavasti poliittisia tarkoituksia varten.
CDU:n otsikon ”Kansainvälinen koulutus ja valmiudet” alla vilkkui suurten kansainvälisten instituutioiden, kuten Naton, kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) ja Euroopan uhkien torjunnan huippuosaamiskeskuksen logoja. Nämä eivät ole pelkkiä pikkupelaajia, vaan kyseessä on joitakin maailman suurimmista ja vaikutusvaltaisimmista organisaatioista. Niiden osallistuminen tähän koordinoituun sensuuripyrkimykseen tekee yhden asian selväksi: tässä ei ole kyse ihmisten suojelemisesta valeuutisilta, vaan hallitusten hallinnan vakiinnuttamisesta globaalissa kerronnassa.
Autoritarismin nouseva aallonpohja
Tämä viimeisin asiakirja-aineisto paljastaa huolestuttavan suuntauksen. Se, mikä alkoi hallituksen pyrkimyksenä torjua oletettua väärää tietoa pandemian aikana, on muuttunut maailmanlaajuiseksi liikkeeksi, jolla pyritään kontrolloimaan puhetta ennennäkemättömän laajasti. Työskennellessään samassa tahdissa kansainvälisten liittolaisten ja monenvälisten instituutioiden kanssa Biden-Harrisin hallinto ja muut vasemmistolaiset autoritaariset hallitukset ajavat tarinaa, jonka mukaan sensuurille ei ole vaihtoehtoa. Kyse on strategiasta, jonka tarkoituksena on hiljalleen kiristää sananvapauden ohjaksia ja väittää samalla, että se on yleisen edun mukaista
Jäätävä johtopäätös on tämä: kun hallitukset ja teknologiayritykset työskentelevät lähempänä toisiaan, sensuurista tulee paitsi mahdollisuus myös hyvin öljytty koneisto. Tämä kansainvälinen liittouma, jota Ison-Britannian kaltaiset maat ajavat ja jonka Yhdysvallat mahdollistaa, luo pohjaa tulevaisuudelle, jossa oikeus puhua vapaasti riippuu yhä enemmän siitä, onko puheesi linjassa sen kanssa, mitä hallitus pitää hyväksyttävänä. Kahdenvälisten kumppanuuksien ja monenvälisten instituutioiden myötä tämä maailmanlaajuinen sensuuriliike ei näytä hidastumisen merkkejä.