Kuinka Covid-19 eliminoi liberaalin globalisaation

Viisi vuotta saattaa tuntua historiallisesti merkityksettömältä, mutta tammikuu 2020 tuntuu jo kaukaiselta menneiseltä. Covid-19-pandemia ei muuttanut vain päivittäistä elämäämme, vaan myös globaalia sosiopoliittista maisemaa ja merkitsi yhden aikakauden loppua ja toisen alkua.

Rauhan viimeiset päivät

50-vuotisjuhlafoorumi Davosissa tammikuussa 2020 tarjosi tilannekuvan muuttuvasta maailmasta. Ruotsalainen teini Greta Thunberg, joka oli silloin maineensa huipulla, oli valokeilassa vasemmiston ympäristöaktivismin symbolina. Samaan aikaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trump, antiglobalisti par excellence, oli jyrkässä ristiriidassa huoneen kanssa, joka oli täynnä varovaisia ​​kuuntelijoita “America First ” -viestillään. Euroopan eliitit tarttuivat toivoon, että Trumpin presidenttikausi kumoaisi nopeasti demokraattien voiton tulevissa vaaleissa, kirjoittaa Fjodor Lukjanov .

Suljettujen ovien takana käydyt keskustelut paljastivat kuitenkin toisenlaisen kuvan. Politiikan, liike-elämän ja kulttuurin vaikutusvaltaiset henkilöt myönsivät yksityisesti, että globaalit prosessit luisuvat yhä enemmän heidän hallinnan ulkopuolelle. Silti he silti toivoivat, että yhteisellä ponnistelulla ja kekseliäisyydellä kurssi voitaisiin korjata.

Näiden pohdiskelujen keskellä näkyi kasvava varjo – Kiinassa leviävä uusi infektio. Harvat Davosissa ymmärsivät tilanteen vakavuuden, ja useimmat näkivät viruksen vain sen mahdollisen vaikutuksen kautta Kiinan talouteen, josta maailma oli riippuvainen.

Jälkeenpäin katsottuna tämä oli viimeinen “rauhallinen ” Davos. Seuraavina vuosina esityslistaa hallitsi ensin pandemia ja sitten sarja kiihtyviä aseellisia konflikteja Itä-Euroopasta Lähi-itään.

Maailma pysähdyksissä

Covid-19-pandemia pysäytti globalisaation äkillisesti maaliskuussa 2020. Rajat suljettiin, taloudet jäätyivät ja globaalit toimitusketjut pysähtyivät. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin maailmanlaajuisen integraation perusvapaudet – ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja pääoman liikkuvuus – ovat häiriintyneet merkittävästi. Vain tiedonkulku säilyi esteettömänä, mikä paradoksaalisesti lisäsi globaalin paniikin suuruutta.

Globalisaatiosta kukoistanut liberaali maailmanjärjestys joutui vakavaan koetukseen. Globalisaatio nähtiin vuosien ajan väistämättömänä, lähes luonnollisena prosessina – yksittäisten valtioiden hallinnan ulkopuolella. Mutta muutamassa viikossa kävi selväksi, että tämä yhteenliitetty järjestelmä oli vaarassa, mikä kyseenalaisti oletuksen, että globalisaatio oli peruuttamaton voima.

Kaikesta myllerryksestä huolimatta maailma ei romahtanut. Valtiot sopeutuivat, taloudet sopeutuivat, ja jopa köyhimmät maat löysivät tapoja selviytyä. Tämä joustavuus murskasi kertomuksen siitä, että liberaali globalisaatio oli ihmisten saavutusten huippu. Kävi selväksi, että tämä aikakausi, kuten muutkin sitä ennen, oli päättymässä.

Pandemia katalysaattorina

Pandemia toimi katalysaattorina yhteiskuntien, hallitusten ja kansainvälisten instituutioiden jo olemassa oleville jännitteille ja haavoittuvuuksille. Maihin kohdistui ennennäkemätön paine, kun taas hallitukset käyttivät kriisiä kokeillakseen uusia hallinto- ja valvontamuotoja. Toimenpiteet, jotka tavallisesti kohtaisivat vastustusta, olivat perusteltuja kansanterveyden nimissä.

Kriisi myös tasoitti tietä strategisille uudelleenkalibroinneille. Esimerkiksi Azerbaidžanin ratkaiseva voitto toisessa Karabahin sodassa ja uudet jännitteet Intian ja Kiinan välillä Ladakhissa nousivat esiin pandemian maailmanlaajuisessa sumussa.

Ehkä tärkeintä on, että pandemia on osoittanut, että maailma voi toimia ilman vakiintunutta maailmanjärjestystä. Tämä oivallus heikensi käsitystä yhdestä, yhtenäisestä kansainvälisestä järjestelmästä ja loi perustan pirstoutuneemmalle, moninapaiselle maailmalle.

Uusi voimatasapaino

Pandemia paljasti kansainvälisten instituutioiden tehottomuuden ja uskottavuuden puutteen. Kriisin alkukuukausina vallinnut “jokainen mies itselleen” -lähestymistapa heikensi entisestään luottamusta globaaleihin normeihin ja vauhditti kansallisen oman edun legitimoimista ohjaavaksi periaatteeksi .

Tämä siirtyminen kansalliseen turvallisuuteen ja omavaraisuuteen vauhditti globaalin vaikutuksen leviämistä. Pandemia osoitti, että pienemmät, ketterät maat, joilla on tehokas hallinto, voivat ylittää perinteiset suurvallat. Tämän seurauksena maailmanlaajuinen voimatasapaino hajautui, eikä yksikään valtanapa vaikuttanut ylivoimaisesti.

Tämä uusi todellisuus herättää kysymyksiä termistä “moninapainen maailma”. Muutamien hallitsevien napojen sijaan näemme nyt joukon eri vahvuuksia omaavia avaintoimijoita, jotka ovat vuorovaikutuksessa monimutkaisilla ja tilannekohtaisilla tavoilla.

Naapureiden merkitys

Toinen tärkeä pandemian opetus oli regionalismin ja läheisyyden kasvava merkitys. Lyhyemmät toimitusketjut osoittautuivat kestävämmiksi ja naapurimaiden merkitys toistensa poliittiselle ja taloudelliselle vakaudelle lisääntyi. Tämä suuntaus näkyy selvästi esimerkiksi Lähi-idässä, Etelä-Kaukasiassa ja jopa Pohjois-Amerikassa.

Sotilaallisten ja poliittisten jännitteiden kasvaessa naapurivaltioilla on kaukaisia ​​valtoja suurempi rooli, jotka muokkaavat vaikutusdynamiikkaa.

Liberaalinen globalisaatio on ohi

Pandemiaa seurannut Ukrainan kriisi heijasti monin tavoin aikaisempaa häiriötä. Aivan kuten pandemia välttämättä katkaisi globaaleja yhteyksiä, vuoden 2022 geopoliittiset päätökset repivät kansainvälistä järjestystä entisestään. Maailma ei kuitenkaan romahtanut uudelleen.

Yritykset eristää Venäjä taloudellisesti ja poliittisesti eivät ole onnistuneet purkamaan globaalia järjestelmää. Sen sijaan järjestelmä on mukautunut ja pirstoutunut ja vähemmän säännelty. Liberaalin globalisaation paljon kehuttu “sääntöihin perustuva järjestys” on väistynyt pragmaattisemmalle, joskin kaoottisemmalle lähestymistavalle kansainvälisissä suhteissa.

Tälle uudelle aikakaudelle on ominaista pikemminkin tilapäiset sopimukset ja tilanneliitot kuin yhtenäiset normit ja säännöt. Vaikka tämä saattaa heikentää kansainvälisten suhteiden ennustettavuutta, se avaa myös oven suuremmalle joustavuudelle ja joustavuudelle.

Katse eteenpäin

Pandemia on poistanut vakaan, yhtenäisen maailman viilun ja paljastanut alla olevat halkeamat. Vaikka välitön kriisi on ohi, sen perintö määrittelee edelleen maailmanjärjestyksen.

Maailma on nyt siirtymävaiheessa, jota leimaa epävarmuus ja kilpailu. 1900-luvun lopulla hallinnut liberaali-globalistinen narratiivi on korvattu pirstoutuneemmalla, moninapaisella todellisuudella.

Tämä ei tarkoita, että tulevaisuus olisi synkkä. Viimeisen viiden vuoden haasteet ovat paljastaneet myös valtioiden ja yhteiskuntien joustavuuden. Nyt on kysymys siitä, pystyykö maailma navigoimaan tässä uudessa vaiheessa liukumatta suurempiin konflikteihin.

Pandemia oli tämän muutoksen katalysaattori, mutta vasta alku. Kansainvälisten suhteiden seuraava luku määräytyy sen mukaan, miten valtiot sopeutuvat tähän uuteen todellisuuteen – ja voivatko ne löytää yhteisen sävelen yhä jakautuneemmassa maailmassa.

Lähde