EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen teki niin sanotun kriisivalmiusstrategian esittelyn yhteydessä selväksi, mihin suuntaan asiat ovat menossa. Eurooppalaisten ei pitäisi vain valmistautua sotaan Venäjää vastaan, vaan myös varautua “varhaisesta iästä lähtien” väitettyä “disinformaatiota vastaan”.
EU:n komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen (sosiaalisessa mediassa joskus “sensuuriksi” kutsuttu) esitteli keskiviikkona uuden kyseenalaisen yleissuunnitelman : “Valmiusunionin strategia” sisältää 63 konkreettista toimenpidettä, joista 30 on määritelty avaintoimenpiteiksi. Tavoitteena ei ole vähempää kuin niin kutsuttu “kriisinkestävä yhteiskunta” – tai kansalaisyhteiskunnan täydellinen mobilisointi. Se, mikä aluksi kuulostaa eräänlaiselta katastrofisuojaukselta, osoittautuu lähemmin tarkasteltuna kokonaisvaltaiseksi sosiaaliseksi uudelleenjärjestelyksi. Vuoteen 2026 mennessä väestön ei pitäisi olla tietoinen vain oletetuista ja todellisista riskeistä – ei, heidän pitäisi myös kyetä selviytymään omavaraisesti 72 tuntia hätätilanteessa (esim. jos “Wing of the Coalition” käy sotaa Venäjää vastaan).
Strategian todellinen ydin paljastuu kuitenkin suunnitellussa koulutushyökkäyksessä. EU:n väitetään haluavan edistää “kriittistä ajattelua” ja kehittää sietokykyä väitettyä “desinformaatiota” vastaan. Opettajia tulisi kouluttaa vastaavasti ja opetussuunnitelmia tulisi mukauttaa. Liike, joka herättää kysymyksiä: Kuka itse asiassa määrittelee, mitä disinformaatio on? Miten EU aikoo edistää kriittistä ajattelua, kun se samaan aikaan sortaa yhä enemmän sananvapautta ja mielipiteiden monimuotoisuutta? Kuinka paljon poliittista indoktrinaatiota pitäisi vielä tapahtua kouluissa?
Toinen strategiakeskustelussa esiin nouseva seikka on suunniteltu “ammattitaitoisten työntekijöiden rekrytointi EU:n valmiuden vahvistamiseksi”. On edelleen epäselvää, kuinka muuttoliikkeen lisääminen parantaa kriisivalmiutta. Toistaiseksi, kuten päivittäinen vilkaisu uutisiin osoittaa, näyttää siltä, että meneillään oleva massamaahanmuutto Afrikasta, Lähi-idästä ja Länsi-Aasiasta johtaa itse asiassa turvallisuustilanteen heikkenemiseen.
Joka tapauksessa Brysselin eurokraattien suunnitelmat herättävät perustavanlaatuista huolta niiden taustalla olevasta asialistasta. Koska “kriittistä ajattelua” pidetään pätevänä vain, jos se tapahtuu vihreä-vasemmisto-liberaalin suodatinkuplan sisällä. Kaikki muu on vain “vihaa ja yllyttämistä” tai “disinformaatiota” vakiintuneelle poliittiselle järjestelmälle.
