Ilmastonmuutostutkimuksessa vaaditaan toisen maailmansodan kaltaista lihan ja polttoaineen säännöstelyä
Kulttuuria tuhoava vasemmisto käyttää edelleen tiedeinstituuttia edistääkseen ideologista agendaansa, joka koskee väestön vähentämistä ja hallintaa “ilmastonmuutoksen torjunnan” tekaistun varjolla.
Viimeisin yritys on uusi “tutkimus”, jossa väitetään, että toisen maailmansodan kaltainen lihan ja fossiilisten polttoaineiden säännöstely (mutta tietenkin vain länsimaissa) on tarpeen, jotta maapallon ilmasto ei tuhoa meitä kaikkia.
“Tässä tutkimuksessa väitämme, että säännöstelyä on laiminlyöty ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtäävänä poliittisena vaihtoehtona. Tieteessä vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että ilmastonmuutoksen vakavimpien vaikutusten välttäminen edellyttää maailmanlaajuisten päästöjen nopeaa vähentämistä”,|todetaan tutkimuksen tiivistelmässä.
“Väitämme, että säännöstely voisi auttaa valtioita vähentämään päästöjä nopeasti ja oikeudenmukaisesti. Tässä asiakirjassa esitetyt väitteemme perustuvat taloudelliseen analyysiin ja historialliseen tutkimukseen, joka koskee säännöstelyä Yhdistyneessä kuningaskunnassa kahden maailmansodan aikana (ja sen jälkeen), ja siinä korostetaan menestystarinoita ja korjataan väärinkäsityksiä. Vaikka empiirisillä yksityiskohdilla on tärkeä rooli, asiakirja perustuu kuitenkin ensisijaisesti filosofisiin ja eettisiin argumentteihin ja poliittiseen analyysiin, jossa korostetaan erityisesti poliittisten valintojen taustalla olevia normatiivisia oletuksia”, tiivistelmä jatkuu.
Jatkossa todetaan seuraavaa:
Tässä paperissa väitetään, että säännöstelyä on laiminlyöty ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtäävänä poliittisena vaihtoehtona. Saattaa jopa olla, että sitä ei ole pelkästään laiminlyöty, vaan monet pitävät sitä epämiellyttävänä vaihtoehtona. Raj Patel on esittänyt, että “säännöstely on suunnilleen yhtä hyväksyttävä keskustelunaihe kuin peräpukamat” (Patel, siteerattu (Cox, Citation2013, takakansi)). Tässä asiakirjassa väitämme kuitenkin, että säännöstelyllä voisi olla tärkeä rooli tehokkaassa ja oikeudenmukaisessa keinossa vähentää päästöjä, ja siksi sitä on syytä harkita vakavasti.
Historiantutkija Mark Roodhouse on yksi niistä harvoista kirjoittajista, jotka ovat nimenomaisesti ehdottaneet säännöstelyn käyttöönottoa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Mark Roodhouse selittää sota-ajan säännöstelyä koskevassa keskustelussaan, että “vuosina 1939 ja 1940 hallitus hylkäsi ehdotukset, joiden mukaan kulutuksen vähentäminen olisi perustunut veronkorotuksiin, koska veronkorotusten vaikutus olisi ollut hidas ja epäoikeudenmukainen” (Roodhouse, Citation2007).
Tämä lainaus korostaa sitä, että Roodhouse katsoo säännöstelyn olevan veroja oikeudenmukaisempi ja lisäksi se on tehokkaampi keino saavuttaa tuloksia nopeasti. Erityisesti ilmastonmuutoksesta kirjoittaessaan Roodhouse päättelee, että säännöstely olisi tehokkaampaa kuin hiilivero, jos hallitus haluaisi “vähentää hiilipäästöjä nopeasti ja dramaattisesti”.
Tutkijat toteavat, että säännöstelyjärjestelmällä voisi olla myös laajempia sovelluksia.
“Rationoinnin käsite voisi auttaa, ei ainoastaan ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, sanoo yhteinen pääkirjoittaja, tohtori Nathan Wood, “vaan myös moniin muihin sosiaalisiin ja poliittisiin kysymyksiin – kuten nykyiseen energiakriisiin – viitaten.”
“Elinkustannuskriisi on osoittanut, mitä tapahtuu, kun niukkuus nostaa hintoja, kun energian hinnat nousevat jyrkästi ja heikossa asemassa olevat ryhmät eivät pysty maksamaan laskujaan. Tällä hetkellä energiaköyhyydessä elävät eivät voi käyttää läheskään oikeudenmukaista osuuttaan energiansaannista, kun taas yhteiskunnan rikkaimmat voivat vapaasti käyttää niin paljon energiaa kuin heillä on varaa”, hän lisäsi Science Dailyn mukaan.
Vaikka kyseessä on tällä hetkellä vain tutkimustulos, sen merkitys voi kasvaa nopeasti, kun lähestymme vuotta 2030, joka on ratkaiseva vuosi YK:n Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja Pariisin ilmastosopimusten kannalta. On ilmeistä, että maailma ei tule täyttämään velvoitteitaan, ja tämä voi vahvistaa tutkimuksen merkitystä.
Yksilöllisen liikkuvuuden ja kulutuksen hillitsemiseksi on jo käynnissä toimia, ja tällaisia aloitteita on todennäköisesti tulossa lisää. “15 minuutin kaupunkien” konsepti on kohdannut merkittävää kritiikkiä eri puolilla maailmaa, ja Oxfordissa on tarkoitus tehdä pilottikokeita, jotka ovat myös herättäneet kiistelyä.
Oxfordin kaupunginvaltuusto aikoo vuodesta 2024 alkaen jakaa kaupungin kuuteen erilliseen “kaupunginosaan” ja rajoittaa voimakkaasti autolla liikkumista niiden välillä. Luvattomasta liikkumisesta seuraa sakkoja. Oxfordin asukkaat voivat hakea erikoislupia, joilla he voivat ajaa muihin kaupunginosiin enintään 100 päivää vuodessa. Tämän jälkeen heidän on käytettävä julkista liikennettä, pyöräilyä tai kävelyä kulkeakseen kaupunginosien välillä.
Vasemmisto ei rakenna yhteiskuntia ja kulttuureja, vaan tuhoaa ne, jotta ihmiset voidaan orjuuttaa. Ansaitsemme mitä saamme, jos annamme tämän tapahtua.