CO2 ja kasvihuoneilmiö: saavutetaanko “kyllästyspiste” pian?
Väite, jonka mukaan hiilidioksidipäästöjen lisääntyminen johtaisi ilmaston lämpenemiseen, ei ole perusteltu edes geologisen tiedon valossa. Ne osoittavat, että jopa erittäin korkeilla CO2-tasoilla ei lämpeneminen tapahtunut tietyn pisteen yli. Vaikka hiilidioksidia pidettäisiinkin lämpötilan nousun syynä, on selvää, että ilmakehän hiilidioksidin määrä ei voi enää vaikuttaa maapallon lämpötiloihin.
Taloustieteessä tunnetaan termi “pienenevä rajahyötysuhde”. Tämä kuvaa ajatusta, että tavaran tai palvelun lisäyksikön lisäkulutus pienenee jokaisen lisäyksikön myötä. Voit esimerkiksi olla edelleen nälkäinen, mutta jokaisella pizzapalalla kylläisyyden tunne kasvaa, kunnes saavutat pisteen, jossa et enää tunne positiivista vaikutusta. Ilmeisesti samanlainen tilanne on ilmakehän hiilidioksidin ja sen vaikutuksen osalta maapallon lämpötilaan.
Tätä Ed Hoskins väittää oivaltavassa artikkelissa , joka perustuu geologisiin ja fysikaalisiin tietoihin. Hoskins selittää, että nykyisellä 420 ppm:n pitoisuudella maapallon lämpenemispotentiaali on jo “yli 85 prosenttia kyllästynyt” ja siksi “melkein täysin käytetty”. Muut “kasvihuonekaasut”, kuten metaani tai typen oksidit, eivät voineet muuttua paljon. Pikemminkin se johtuu ilmakehän kyllästymisestä vedellä ja pilvien muodostumisesta, jotka ovat vastuussa 85-95 prosentista lämmittävästä vaikutuksesta.
Grafiikan avulla Hoskins havainnollistaa, että koko maapallon historian aikana on ollut suhteellisen vakaita, noin 25 celsiusasteen lämpötiloja, joita ajoittain rikkoi jää- tai kylmäkausi. Näin ollen elämme myös tällä hetkellä kylmää ajanjaksoa, jolloin maapallon lämpötilat ovat huomattavasti keskimääräistä alhaisemmat – ja hiilidioksiditasot ovat edelleen alhaiset. Mutta erityisen mielenkiintoista on se tosiasia, että jopa erittäin korkeat CO2-tasot menneisyydessä eivät ilmeisesti kyenneet nostamaan globaalia ilmastoa tietyn pisteen (eli maapallon noin 25 celsiusasteen keskiarvon) yläpuolelle. Maapallolla on nyt noin 55 miljoonan vuoden ajan ollut lämpötilan laskusuuntaus, joka ilman käänteisvaikutusta johtaisi uuteen jääkauteen.
Jos tarkastellaan myös jatkuvasti laskevaa CO2-pitoisuutta tänä aikana, käy selväksi, että keinotekoinen CO2-pitoisuuden lisääminen fossiilisten polttoaineiden polttamisen kautta voi merkittävästi viivästyttää maapallon liukumista uudelle jääkaudelle. Tämä todellakin ostaa meille vielä enemmän aikaa. Koska maapallon kylmemmät lämpötilat vähentävät kasvien valikoimaa ja siten myös eläinten ravintoa, mikä viime kädessä uhkaa myös luonnon monimuotoisuutta. Todellinen vaara ei siis ole viimeaikainen “ilmaston lämpeneminen”, vaan viimeisten muutaman miljoonan vuoden jäähtymistrendi.
Jos CO2-taso putoaa alle 150 ppm:n, fotosynteesi ei ole enää mahdollista, mikä johtaisi maailmanlaajuiseen massasukupuuttoon. Tässä suhteessa voitaisiin itse asiassa väittää, että polttamalla fossiilisia polttoaineita ihmiskunta itse asiassa varmistaa, että maailma ei kuole “jääkauden aiheuttamaan kylmään kuolemaan” niin nopeasti uudelleen.
