Eurooppa-neuvosto sisällyttää disinformaation ja vihapuheen torjunnan strategiseen ohjelmaansa.
EU:n neuvosto on onnistunut sijoittamaan “disinformaation ja vihapuheen” torjunnan Lähi-idän, Ukrainan ja maahanmuuton kaltaisten kysymysten väliin – puhumattakaan siitä, että se on samalla nimittänyt uuden joukon “virkamiehiä” Euroopan parlamentin vaalien jälkeen.
Tämä käy ilmi 27. kesäkuuta hyväksytystä neuvoston strategisesta esityslistasta vuosiksi 2024-2029. Tämä asiakirja on “viisivuotissuunnitelma”, jolla ohjataan ryhmän politiikkaa ja tavoitteita.
Otsikon “Vapaa ja demokraattinen Eurooppa” alla asiakirjassa käsitellään eri tapoja, joilla “eurooppalaisia arvoja” ylläpidetään tulevaisuudessa. Neuvoston päätelmissä todetaan, että EU:n “demokraattisen kestävyyden” vahvistamiseksi on torjuttava sitä, mitä neuvosto pitää disinformaationa ja vihapuheena.
Nämä puhetyypit on määritetty surullisen mielivaltaisesti jopa lainsäädännössä, ja niitä käytetään tavallisesti sensuurin välineenä – mutta päätelmissä niiden torjunta lasketaan strategiseksi tavoitteeksi torjua ulkomaista sekaantumista ja epävakautta.
Toisin sanoen henkilöitä tai järjestöjä, joiden todetaan “syyllistyneen” vihapuheeseen tai disinformaatioon, saatetaan kohdella vakavasti, sillä niitä saatetaan kohdella periaatteessa uhkana EU:n turvallisuudelle.
Toinen lupaus, joka asiakirjassa annetaan samaan hengenvetoon, on, että teknologiajätit pannaan “kantamaan vastuunsa demokraattisen vuoropuhelun turvaamisesta verkossa”.
Tarkoittaako tämä, että EU:ssa on enemmän vai vähemmän sensuuria seuraavien viiden vuoden aikana? Brysselin byrokraatit ovat tässä vaiheessa niin harjaantuneita latteuksien levittämisessä, että teoreettisesti tämä lausunto voidaan tulkita miten tahansa.
Yhdessä “väärästä tiedosta” ym. puhumisen kanssa on kuitenkin melko selvää, minkä kurssin EU aikoo pitää sananvapauden suhteen verkossa.
Tekoälyä ei nimenomaisesti mainita uhkana (ei EU:lle eikä EU:n toimesta, teknologiana, jota voidaan käyttää sensuurin lisäämiseksi eli “väärän tiedon torjumiseksi”).
EU:lla on kuitenkin oletettavasti kaikki mahdollinen: päätelmien kilpailukykyä käsittelevässä osassa tekoälyyn liittyvien valmiuksien lisääminen sijoittuu puolustus-, avaruus-, kvanttiteknologia-, puolijohde-, terveys- ja bioteknologiavalmiuksien kasvattamisen rinnalle – puhumattakaan “nollapäästöteknologioista, liikkuvuudesta, lääkkeistä, kemikaaleista ja kehittyneistä materiaaleista”.
Tämä on melko kattava silta, jota EU näyttää yrittävän myydä jäsenmailleen ja niiden kansalaisille.