Tanskan oikeusministeri joutui myrskyn silmään ajamalla pikaviestinten kryptauksen estoa samalla käyttäen niitä kuitenkin itse
Telegramiin kohdistunut ennennäkemätön hyökkäys Pavel Durovin pidättämisen kautta – ja häntä vastaan nostettujen syytteiden luonne – on selvästi rohkaissut paitsi sensuurin ystäviä (kuten EU:ta) myös salauksen vihollisia (EU).
Itse salaus on jo pitkään ollut tähtäimessä EU:ssa, mutta myös useissa yksittäisissä Euroopan maissa ja muualla maailmassa. Vaikka salaus on keskeinen osa turvallisuutta ja yksityisyyden suojaa verkossa, salauksen heikentämistä perustellaan tavallisesti sillä, että se on välttämätöntä lainvalvonnan tehtävien hoitamiseksi.
Nyt EU:n jäsen Tanska yrittää päästä loppupään salauksen kimppuun, eikä vain Telegramin, vaan myös Signalin, WhatsAppin ja muiden kanssa. Tässä tapauksessa oikeusministeri Peter Hummelgaard haluaisi mieluummin vain estää nämä sovellukset (ehkä väliaikaisena toimenpiteenä) kuin lähteä paljon pidemmälle rakentamalla salaus- ja salausovia.
Tanskan lehdistössä julkaistujen tietojen perusteella Hummelgaard haluaa käyttää tätä hetkeä lisätäkseen entisestään painostusta salattuja palveluja kohtaan, ja syynä on yllättäen “rikollisuuden torjunta”.
Vaikka Hummelgaard pitää tällaisia palveluja rikollisten “turvasatamina” (sama kuin sanoisi, että valtiot ovat rikollisten turvasatamia, koska rikolliset toimivat niissä), suuri osa tanskalaisista kansanedustajista käyttää salattuja sovelluksia – frihedsbrevet.dk-sivuston tutkivan raportin mukaan ainakin 70. (Maan parlamentissa on 179 paikkaa).
Vielä absurdimmaksi asian tekee se, että Hummelgaard oli (tai on edelleen) yksi heistä.
Ja nyt ne, joita hämmentää hänen ajatuksensa salattujen viestimien estämisestä, vaativat häntä “näyttämään esimerkkiä” ja asettamaan omat viestinsä julkisesti saataville – jos siis yksityinen viestintä on paha asia, joka oikeuttaa turvautumaan sovellusten estämiseen.
Raportit siteeraavat tanskalaisia Reddit-käyttäjiä, jotka esittävät tämän ehdotuksen, ja yksi heistä huomauttaa sarkastisesti, että tämän ei pitäisi olla ongelma – “hänellä ei kai ole mitään salattavaa, eikä siksi mitään pelättävää?”.
Maailmanlaajuista pyrkimystä saada salatut sovellukset “yhteistyöhön” sallimalla viranomaisten laajentaa joukkovalvonta myös niihin, puolustavat tällaisten toimintatapojen kannattajat “avoimuuden” ja “vastuullisuuden” tarpeella.