Heinz Steiner: Valtamedia pelkää sananvapautta
Niin kauan kuin Twitterin (nykyisin X), Facebookin ja muiden vastaavien alustojen sensuurikoneisto toimi moitteettomasti, näistä “sosiaalisen median” palveluista ei juuri lausuttu pahaa sanaa. Tuolloin Telegram oli yhä vihollinen numero yksi. Tämä asetelma on kuitenkin muuttunut. Miksi? Koska näillä alustoilla halutaan jälleen sallia enemmän sananvapautta, mikä ei miellytä kaikkia tahoja, jotka aikaisemmin hyötyivät sensuurista.
Uudet tuulet: Elon Musk ja X
Kun Elon Musk otti Twitterin haltuunsa ja nimesi sen uudelleen “X”:ksi, valtamediassa reagoitiin voimakkaasti vastalausein. Muskin julkaisema “Twitter Files” -sarja, joka paljasti sensuurikoneiston laajuuden aina Valkoisen talon ja FBI:n poliittisiin vaikutusyrityksiin asti, herätti suurta huomiota. Tämä paljastus ei kuitenkaan saanut myönteistä vastaanottoa tietyiltä tahoilta.
Samalla Mark Zuckerberg lanseerasi “Threads”-palvelun, joka herätti aluksi innostusta ja hypetystä. Kiinnostus kuitenkin laantui nopeasti. Samankaltaista kehitystä nähtiin myös X:n kilpailijan Blueskyn kohdalla. Vaikka vasemmistolaiset sensuurin kannattajat aluksi ryntäsivät Blueskyyn, sen käyttäjämäärä jäi maailmanlaajuisesti pieneksi, vain noin 25 miljoonaan. Monien käyttäjien turhautuminen kasvoi, kun he alkoivat raportoida toisiaan väitetyistä väärinkäytöksistä.
Zuckerbergin ja Euroopan linjaukset
Donald Trumpin ja republikaanien vaalivoiton jälkeen Zuckerberg näyttää pyrkivän rajoittamaan alustojensa toimintaa entisestään. Tämä kehitys on herättänyt laajaa kritiikkiä. Saksalainen yleisradioyhtiö ntv esimerkiksi kysyy: “Väärien uutisten ja vihan pelko – missä ovat vaihtoehdot X:lle, Instagramille ja Facebookille?” Artikkeli ei kuitenkaan mainitse, että Yhdysvalloissa sananvapaus ja mielipiteiden monimuotoisuus näyttävät kokevan renessanssin, kun taas Euroopassa sensuuri ja rajoitukset ovat edelleen arkipäivää.
EU ja sensuurin lainsäädännöllinen kehys
Euroopan unioni on lisännyt painetta digitaalisten palveluiden lain (DSA) ja kansallisten “vihapuhetta” sekä “valeuutisia” koskevien lakien muodossa. Nämä lait, joiden määritelmät ovat pääasiassa vasemmiston hallinnassa, tekevät Muskille ja Zuckerbergille vaikeaksi vähentää sensuuria Euroopassa. Vaikka lopullinen päätösvalta on äänestäjillä, Saksassa suuret puolueet kuten CDU/CSU, SPD, Vihreät, FDP ja vasemmisto tukevat sensuuria. Vaikka unioni äänesti DSA:n hyväksymistä vastaan, se oli verkkohakulain keskeinen alullepanija vuonna 2017.
EU-tasolla Itävallan FPÖ/ÖVP-hallitus voisi muiden kansallisten hallitusten, kuten Unkarin ja Alankomaiden, kanssa olla avainasemassa sensuurikoneiston purkamisessa. Tämä voisi avata uusia mahdollisuuksia sananvapauden puolustajille.
Valtamedia ja sensuurin valta
Valtamedia, kuten Itävallan päivälehti Der Standard ja Saksan yleisradioyhtiö ntv, toimii usein sensuurin työkaluna, jolla pyritään tukahduttamaan epämieluisat mielipiteet ja tosiasiat. Sensuurikoneiston oikeutuksen puolustaminen käy kuitenkin yhä vaikeammaksi, kun sen vinoutumat ja vaikutusvalta tulevat laajemman yleisön tietoisuuteen.
Sensuurin todellinen vaikutus: Koronapandemia ja ilmastokeskustelu
Koronapandemian aikana kriittiset tiedotusvälineet, kuten Report24, toivat esiin lukuisia tutkimuksia ja raportteja, joita sensuurikoneisto leimasi “valeuutisiksi”. Myöhemmin monet näistä osoittautuivat tosiksi. Vastaavaa kehitystä nähdään nyt ilmastokeskustelussa, jossa hiilidioksidia ja sen vaikutuksia koskevat kriittiset tutkimukset pyritään vaientamaan. Nämä tutkimukset eivät sovi globalistivihreään narratiiviin, jota valtamedia tukee.
Taistelu sananvapaudesta jatkuu
Sensuurikoneiston ylläpito nähdään välttämättömänä niiden tahojen keskuudessa, jotka hyötyvät nykyisestä valtarakenteesta. Ilman sensuuria epämiellyttävät raportit ja mielipiteet voisivat saavuttaa satoja tuhansia – ellei miljoonia – ihmisiä, mikä voisi horjuttaa nykyistä tasapainoa. Sensuurin vastustajille tämä kehitys on kutsu toimintaan, ja he toivovat, että heidän äänensä kantautuvat yhä useamman ihmisen korviin.