Talousfoorumi Painottaa Disinformaation Uhkaa Yli Talousriskien
/
RSS Feed
Maailman talousfoorumi (WEF) valmistautuu 20.-24. tammikuuta pidettävään Davosin kokoukseensa, ja ryhmä on nyt julkaissut Global Risks Report 2025 -raportin.
WEF:n mukaan raportti perustuu Global Risks Perception Survey -tutkimuksen ”näkemyksiin”, joissa otetaan huomioon 900 ”globaalin johtajan” mielipiteet liike-elämästä, hallituksista, korkeakouluista ja kansalaisyhteiskunnasta.
Raportti kuvastaa sitä, että monissa maailman kolkissa ja poliittisen eliitin keskuudessa on yhä hellittämätöntä pyrkimystä nostaa ”disinformaatio” asialistan kärkeen.
Niinpä WEF:n asiakirjassa puhutaankin ”aseellisista konflikteista, ympäristöstä ja disinformaatiosta” tämän vuoden ”suurimpina uhkina”. Kuten kirjoittajat toteavat, heidän näkökulmastaan taloudelliset riskit ovat ”vähemmän tärkeitä”.
Samaan aikaan ”harhaanjohtava/desinformaatio” on luokiteltu uhkana korkeammalle, ja näin on tapahtunut kahtena vuonna peräkkäin. Tämä näyttää jälleen kerran siltä, että ”disinformaatioon” suhtaudutaan hälyttävästi (mikä on sitten kätevää, kun ajetaan kaikenlaista kiistanalaista politiikkaa, joka vaikuttaa verkkopuheeseen, turvallisuuteen ja teknologian kehittämiseen).
WEF:n raportissa disinformaatio nostetaan ”jatkuvaksi uhaksi yhteiskunnalliselle yhteenkuuluvuudelle ja hallinnolle, koska se heikentää luottamusta” – ja jopa ”pahentaa erimielisyyksiä kansakuntien sisällä ja niiden välillä” ja ”vaikeuttaa” yhteistyötä kansainvälisten kriisien ratkaisemiseksi.
Ja kun tekoäly otetaan mukaan ”haitallisessa” muodossaan, ”disinformaatio” tukee kasvavia geopoliittisia jännitteitä.
Raportin mukaan disinformaatio näyttää olevan ainoa asia, joka on maailmanrauhan tiellä.
Vaikka disinformaation aiheuttama suuri draama on yksi osa palapeliä, WEF tarkastelee myös pitkän aikavälin uhkia, kuten ympäristöön kohdistuvia uhkia. Asiakirjan mukaan tämä on hallitseva tekijä seuraavan vuosikymmenen aikana, ja tätä kieltä ryhmä käyttää: ”(…) jota johtavat äärimmäiset sääilmiöt, biologisen monimuotoisuuden väheneminen ja ekosysteemien romahtaminen.”
Kun uhat esitetään näin, myös ”ratkaisut” ovat hyvin pitkälti WEF:n tehtävän mukaisia: edistetään yhä enemmän globalisaatiota, vaikka monet maat saattaisivat pyrkiä siihen, mitä ryhmä paheksuvasti kutsuu ”sisäänpäin kääntymiseksi”.
Sen sijaan WEF haluaa, että ne lähinnä kaksinkertaistavat globalisaation, koska se on muka ainoa tapa ”estää epävakauden syöksykierre”.
Yksi WEF:n mainostamista tavoitteista – ja se on myös yksi tämän vuoden Davosin kokouksen viidestä yleisestä aiheesta – on ”luottamuksen uudelleenrakentaminen”.
Kunpa tämä ryhmä keskittyisi nyt enemmän selittämään, miten luottamus menetettiin.
