Maailman Talousfoorumin Näkemykset: Digitaalinen Tunnistaminen ja Sensuuri

Maailman talousfoorumi (WEF) on laatinut valkoisen kirjan ”Resilience Pulse Check”: Harnessing Collaboration to Navigate a Volatile World – Davosissa järjestetyn vuosikokouksen yhteydessä.

Asiakirjassa toistetaan jälleen kerran kokouksen pääteema – ”yhteistyö” – ja pyritään edistämään sitä yksityisen ja julkisen sektorin toimijoiden välillä, jotta YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista voitaisiin nopeuttaa.

Tätä 17 toisiinsa kytkeytyvän tavoitteen kokoelmaa kritisoivat digitaalisen henkilöllisyystodistuksen ja sensuurin leviämisen vastustajat, koska ensimmäistä ajetaan avoimesti ja toista epäsuorasti aloitteen kautta – kun siinä käsitellään ”vihapuhetta”, ”väärää tietoa” ja ”disinformaatiota”, joita YK haluaa käsitellä tiedon eheyttä uhkaavina tekijöinä, jotka vaikuttavat kielteisesti kykyyn saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet.

WEF:n valkoisessa kirjassa todetaan, että sen omana tavoitteena oli selvittää, miten yritykset selviytyvät ”tämän päivän haasteista”, ja se valitsee jälleen kerran jonkinlaisen tuomion julistamisen paljastamalla, että 250 (todennäköisesti käsin valitun) osallistujan, julkisen sektorin johtajien, vastaukset osoittivat, että ”84 prosenttia yrityksistä kokee olevansa huonosti valmistautunut tuleviin häiriöihin”.

WEF kannattaa tässä yhteydessä keinoja, joilla voidaan lisätä ”joustavuutta”, kuten kestävän kehityksen tavoitteita sekä Pariisin sopimusta (ilmastonmuutoksesta) ja niiden tavoitteena olevia ”yhteiskunnallisia muutoksia”.

Valkoisessa kirjassa kehotetaan yrityksiä ”työskentelemään kollektiivisesti” ja edistetään julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä ”välttämättömänä” – kuten käy ilmi, lähinnä tehokkaiden keinojen löytämiseksi SDG:iden rahoittamiseksi yksityisen sektorin rahoilla.

WEF toivoo ”määrätietoista (ja koordinoitua) toimintaa sekä julkisella että yksityisellä sektorilla”, jotta tavoitteeseen päästään. Tämä epävirallinen ryhmä, jolla on valtava vaikutusvalta useiden maiden eliittiin, ajaa myös kestävän kehityksen tavoitteita kannattavaa kokonaisuutta, Global Investors for Sustainable Development (GISD) Alliancea, ja nostaa sen esiin myönteisenä esimerkkinä.

Valkoisen kirjan kirjoittajat selittävät, että GISD Alliancea johtaa YK, ja se kokoaa yhteen suuria rahoituslaitoksia ja yrityksiä, jotka kehittävät koordinoituja strategioita ”yksityisten investointien kanavoimiseksi kestävän kehityksen tavoitteisiin”.

Tämä ei kuitenkaan riitä – YK:n johtaman allianssin lisäksi WEF näkee muita ”vielä hyödyntämättömiä mahdollisuuksia syventää julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä”.