Yhdistyneet Kansakunnat käynnisti Net Zero Banking Alliance (NZBA) -aloitteen suurella fanfaarilla vuonna 2021. Se kokosi yhteen joitakin maailman suurimpia pankkeja, jotka sitoutuivat tavoitteeseen, jota ne eivät koskaan pystyisi saavuttamaan: saavuttamaan nollanollan hiilidioksidipäästöt lainaus- ja sijoitussalkuissaan, kirjoittaa Nick Giambruno .
Tämä tarkoitti yhteyksien katkaisemista merkittävään osaan asiakkaista ja investointeja hiilivety-, liikenne- ja muihin tärkeisiin teollisuudenaloihin, samalla kun osakkeenomistajien rahoja sijoitettiin suuria summia kannattamattomiin ”vihreisiin” huijauksiin.
Lyhyesti sanottuna NZBA merkitsi maailmanlaajuisen pankkijärjestelmän politisoitumista ja aseistamista entisestään. Yritykset tai maat, jotka kieltäytyivät taipumasta ilmastokulttiin, olivat vaarassa menettää pankkitilinsä.
Seuraavien kuukausien aikana yli 120 maailmanlaajuista pankkia, mukaan lukien HSBC, Bank of America, Barclays ja Deutsche Bank, kompastuivat itseensä, kun ne kiirehtivät liittymään NZBA:han ja ansaitsemaan ESG-pisteitä.
Kun NZBA:n vauhti jatkoi kasvuaan, osallistuvat pankit joutuivat törmäyskurssille, jossa ne joutuivat historiallisten mittasuhteiden todellisuuden tarkistukseen.
Kun suuret pankit alkoivat ymmärtää, että niiden NZBA-lupaukset olivat epärealistista kuvitelmaa, jännitteet alkoivat kasvaa. Jännitteet kärjistyivät viime vuonna suurten pankkien ja valtion sääntelyviranomaisten välisessä puhelinkokouksessa.
Tämän keskustelun aikana UBS:n Judson Berkey ilmaisi turhautumisensa ja puuttui huoneen norsuun toteamalla, että ”maailman suurimmat pankit eivät voi täyttää vihreän sääntelyn ihannetta, elleivät ne jatka valtavien asiakasmäärien karsimista maailmanlaajuisesti holtittomalla vauhdilla, mikä myös häiritsisi suurten, likaisiin polttoaineisiin voimakkaasti tukeutuvien osien taloutta maailmassa”.
Jos suurpankkien olisi täytettävä NZBA-velvoitteensa, niiden olisi lopetettava suurten luonnonvarayhtiöiden, energiaintensiivisten teknologiayritysten ja lukemattomien muiden yritysten, joiden hiilidioksidipäästöjen kirjanpito on virheellinen, palveleminen. Se tarkoittaisi myös sitä, että pankkien olisi supistettava merkittävästi toimintojaan Puolan, Indonesian, Etelä-Afrikan ja muiden sellaisten maiden kaltaisissa maissa, jotka ovat voimakkaasti riippuvaisia hiilestä ensisijaisena energialähteenään.
Tämän epämiellyttävän tosiasian edessä pankit alkoivat harkita uudelleen osallistumistaan NZBA:n toimintaan.
Sitten tuli Trumpin voitto vuoden 2024 vaaleissa ja pato murtui.
Viikkojen kuluessa Trumpin voitosta Bank of America, Wells Fargo, Goldman Sachs, Citigroup, Morgan Stanley, JPMorgan (Amerikan suurin pankki) ja muut suuret rahoituslaitokset ilmoittivat eroavansa NZBA:sta.
Hyveelliset rotat pakenevat uppoavasta NZBA-laivasta mahdollisimman nopeasti.
Otan NZBA:n tarinan esille, koska se korostaa jo kauan odotettua paradigman muutosta globaaleilla energiamarkkinoilla: 5 biljoonan dollarin vihreä kupla on puhjennut.
Kuten Mark Mills huomauttaa Manhattan Institute -instituutille laatimassaan raportissa, hallitukset eri puolilla maailmaa ovat kahden viime vuosikymmenen aikana käyttäneet yli 5 biljoonaa dollaria tuuli- ja aurinkovoiman ja muiden niin sanottujen vihreiden aloitteiden tukemiseen. Vertailun vuoksi todettakoon, että 5 biljoonaa dollaria on suunnilleen Japanin, maailman kolmanneksi suurimman talouden, BKT.
Tästä huikeasta taloudellisesta tuesta huolimatta hiilivedyt tuottavat edelleen 84 prosenttia maailman energiasta, mikä tarkoittaa vain kahden prosentin laskua sen jälkeen, kun hallitukset alkoivat käyttää valtavia summia vihreisiin aloitteisiin kaksi vuosikymmentä sitten.
Niin sanotut uusiutuvat energialähteet – tai pikemminkin epäluotettavat energialähteet – ovat valtava floppi. Ne eivät ole elinkelpoisia peruskuormitussähkönä, vaikka niille annettaisiin valtavia tukia. Tuuli- ja aurinkoenergian käyttäminen massatuotantoon on nykyään keinotekoinen poliittinen ratkaisu, jota ei olisi valittu aidosti vapailla energiamarkkinoilla.
Muistakaa tämä seuraavan kerran, kun joku poliitikko, tiedotusväline, akateemikko tai julkisuuden henkilö väittää, että energiamurros on väistämätön ja välitön, ikään kuin ylhäältä käsketty.
Se ei ole totta.
He yrittävät saada lupanne lähes käsittämättömien mittasuhteiden huijaukseen.
Uskon, että Trumpin paluu Valkoiseen taloon merkitsee vihreän huijauksen lopun alkua.
Trump on luvannut lopettaa sähköajoneuvojen tuet. Hän on myös avoimesti hiilivety- ja ydinvoimamyönteinen.
Uskon, että poliittista tahtoa on vähän jatkaa veronmaksajien rahojen kaatamista triljoonien eurojen edestä kannattamattomiin suunnitelmiin, jotka ovat häirinneet massiivisesti energiamarkkinoita ja nostaneet kuluttajahintoja.
Tilanne on kypsä tuottoisalle keinottelulle.
Epäluotettavat energialähteet eli uusiutuvat energialähteet eivät korvaa hiilivetyjä lähiaikoina eivätkä ainakaan takaa energiavarmuutta, vaikka monet ”vakavasti otettavat” ihmiset niin uskovat.
Luotettavan perusvoiman osalta suurimmalla osalla ihmiskunnasta on vain kolme vaihtoehtoa:
Hiilivedyt – hiili, öljy ja kaasu.
Ydinvoima.
Luopuminen nykyaikaisesta sivilisaatiosta esiteollisen elintason hyväksi.
Lukuun ottamatta ystävällisiä avaruusolentoja, jotka tarjoavat jotain maagista uutta energiateknologiaa, useimmilla paikkakunnilla ei ole muita vaihtoehtoja.
Artikkelissa käsitellään Net Zero -politiikan haasteita ja mahdollisuuksia hyötyä niin sanotun “vihreän kuplan” mahdollisesta romahtamisesta.
Väite 1: Net Zero -politiikka on epärealistinen ja taloudellisesti kestämätön.
Artikkelissa esitetään, että Net Zero -tavoitteet, jotka pyrkivät vähentämään kasvihuonekaasupäästöt nollaan vuoteen 2050 mennessä, ovat epärealistisia ja voivat johtaa taloudellisiin ongelmiin. On totta, että Net Zero -siirtymä vaatii merkittäviä investointeja ja rakenteellisia muutoksia. McKinseyn raportin mukaan siirtymä edellyttää vuosittaisia investointeja fyysisiin omaisuuseriin, jotka nousevat nykyisestä 3,5 biljoonasta dollarista 9,2 biljoonaan dollariin vuoteen 2050 mennessä. Tämä osoittaa, että taloudelliset haasteet ovat merkittäviä, mutta ei välttämättä tee tavoitteista epärealistisia.
Väite 2: Vihreän energian investointikupla on puhkeamassa.
Artikkelissa väitetään, että vihreän energian investoinnit ovat muodostaneet kuplan, joka on romahtamassa. Vaikka vihreän energian alalla on ollut nopeaa kasvua ja suuria investointeja, ei ole laajaa yksimielisyyttä siitä, että kyseessä olisi kupla, joka on puhkeamassa. Esimerkiksi Edison Internationalin raportti korostaa, että siirtymä kohti puhdasta energiaa on välttämätön ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, ja investoinnit jatkuvat infrastruktuurin laajentamiseksi ja sähköistämiseksi.
Väite 3: Sijoittajat voivat hyötyä vihreän kuplan romahtamisesta.
Artikkelissa ehdotetaan, että sijoittajat, jotka ennakoivat vihreän energian investointien mahdollisen laskun, voivat hyötyä tilanteesta esimerkiksi sijoittamalla perinteisiin energiasektoreihin tai muihin hyödykkeisiin. Tämä on spekulatiivinen näkemys, ja sijoittajien tulisi harkita huolellisesti markkinatrendejä ja tehdä perusteellisia analyyseja ennen sijoituspäätöksiä.
Johtopäätös:
Artikkeli esittää kriittisiä näkemyksiä Net Zero -politiikasta ja vihreän energian investoinneista, mutta monet väitteistä perustuvat spekulaatioihin ilman laajaa tieteellistä tai taloudellista konsensusta. On tärkeää tarkastella sekä siirtymän haasteita että mahdollisuuksia objektiivisesti ja perustaa johtopäätökset luotettaviin lähteisiin ja analyyseihin.
