Mitä tekoäly on? Tekoäly. Kaikki puhuivat siitä Macronin huippukokouksessa Pariisissa viime viikolla. Näin Guardian-lehdessä, jossa puhuttiin ”AImerica First” -nimisestä tekoälystä. Minulle tuli mieleen muutama kuukausi sitten, että A ja I ovat vokaalit sanassa Antikristus. Ja jostain syystä aikalaisemme, vaikka ovatkin tietoisia tekoälyn vaaroista, eivät näytä miettineen, että he ovat tekemisissä jonkin demonisen kanssa.
H.G. Wells kirjoitti romaanin nimeltä Men Like Gods. No, Raamatun mukaan ihminen on kuin Jumala, luotu hänen kuvakseen. Jos tekoälyä löytyy jostain, se on ihmisessä: se on Herran taideteos. Mutta tietenkin se, mikä on taidetta Jumalalle, on meille luontoa, ja meillä on tapana kutsua asioita ”taiteeksi” tai ”keinotekoisiksi” vain silloin, kun me itse teemme niitä. Tämä on siis ensimmäinen asia, joka on sanottava: että taide, keinotekoinen ja artefakti ovat kaikki toisiinsa liittyviä sanoja. Keinoäly on taiteen avulla luotua älyä. Ja taide on meidän. Ja silti se, mikä on luotu, jos luotu on oikea sana, ei ole meille ymmärrettävissä, koska se on, oletamme, älykäs. Tai ainakin se on älykkyyden simulaatio tai älykkyyden subsumtio, joka ei ole ymmärrettävissä meille, sen näennäisille mestareille.
Jokaiselle filosofille antiikin ajoista lähtien on ollut selvää, että Jumalan maailman luomisen ja ihmisen artefaktien luomisen välillä on analogia. Ja vaikka Bysantin keisarit olivatkin kiehtoneet Konstantinopolin vierailijoita kullattujen vehkeiden avulla, ihminen alkoi ajatella, että hän on itse Jumala, vasta 18. vuosisadan lopun ja 1800-luvun alun höyrykoneiden lyöminen ja puinti alkoi vasta 1800-luvun lopun ja 1800-luvun alun höyrykoneiden myötä. Vierailin kerran teollisuusmuseossa Sheffieldissä. Siellä saattoi painaa lapsellista nappia, ja yhtäkkiä valtava mäntien ja putkien armeija alkoi jauhaa ja pyöriä väkivaltaisesti mutta valjastetulla tarkoituksella: aivan uskomatonta. Nykyään vedämme yleensä verhon tai konepellin eteen, kun ajamme autoa, mutta vanhoina vetomoottorien aikoina kaikki osat saattoi nähdä liikkeessä. Nykyään lapset eivät saa ihmetellä. Nintendo Switch -konsoli on yksinkertaisesti musta miniatyyrimonoliitti, joka on täysin selittämätön ja joka kätkee salaisuutensa osiensa absoluuttisen äärettömän pienen määrän avulla. Se on pelkkä naama eikä mitään elimiä. Ja nyt meille on tulossa teknologia, joka on pelkkää mieltä eikä mitään elimiä. Se tulee syömään tietomme aivan kuten Saturnus söi lapsensa, ja samalla kun ihminen vapisee ekologisesti ideologisoidussa kylmyydessä, tekoälyä lämmitetään ydinreaktoreiden suurilla uuneilla, joita olemme yhtäkkiä valmiita rakentamaan.
Mitä tekoäly on? Käännyn Raamatun puoleen. Kuusi vastausta, yksi vastaus.
Käärme. ”Mutta käärme oli ovelampi kuin yksikään kedon eläin, jonka Herra Jumala oli luonut.” Ovela, käärme puhuu naiselle. Hän kysyy naiselta puutarhassa olevista puista. Jumala on sanonut, että jos syömme puutarhan keskellä olevasta puusta, kuolemme. Käärme sanoo: ”Ette varmasti kuole”. Se on 1. Mooseksen kirjassa 3. Mies ja nainen syövät puusta, ja heidän silmänsä avataan. Kaikki tämä, hienovaraisuus, salaiset neuvot, Jumalan tahdon hämmentäminen, tieto heidän alastomuudestaan ja heidän piiloutumisensa Jumalalta: se kuulostaa tekoälyltä. Tieto on valtaa ja kaikkea sellaista. ”Käärme vietteli minut”, sanoo nainen, ”ja minä söin.” Jumala sanoo: ”Katso, ihminen on tullut niin kuin yksi meistä, tietämään hyvän ja pahan.” Hän sanoo: ”Katso, ihminen on tullut niin kuin yksi meistä, tietämään hyvän ja pahan.” Ja hän karkottaa heidät, ja he kuolevat varmasti. Näin ihminen. Käärme valehteli. Käärme on tekoäly: se puhuu meille, kertoo meille asioita, jotka eivät ole totta, vaan jotka kumoavat totuuden. Se lupaa sellaista, mitä se ei voi meille antaa. Se on petollinen.
Baabelin torni. Tämä on 1. Mooseksen kirjan 11. luvussa. Ihminen rakentaa kaupunkeja. Miehet tekevät tiiliä ja laastia, ja he sanovat: ”Menkäämme rakentamaan meille kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen.” Tässä on taas kieroutuneisuutta: he näyttävät tekevän sen pelosta, että heidät hajotetaan maan päälle: ja kuitenkin juuri tornin rakentaminen määrää Herran hajottamaan heidät maan päälle. ”Katso”, hän sanoo, ”kansa on yksi, ja heillä kaikilla on yksi kieli; ja tätä he alkavat tehdä, ja nyt heiltä ei pidätetä mitään, mitä he ovat kuvitelleet tekevänsä.” Tekoäly, kuten Baabel, on yritys päästä taivaaseen, olla kuin Jumala: mutta omaleimaisesti se on, kuten kaikki sanovat, ”suuri kielimalli”. Se voi kääntää minkä tahansa kielen millä tahansa muulla kielellä: se itse asiassa kumoaa Jumalan Babelin jälkeen tekemän kielten sekoittamisen. Se on toinen Baabel.
Kultainen vasikka. Jumala sanoo Moosekselle: ”Minä annan sinulle kivitaulut, lain ja käskyt.” Mooses käy Jumalan luona Siinain vuorella. Hän on siellä neljäkymmentä päivää ja yötä. Tämä on 2. Mooseksen kirjan 24. luvusta, jossa Mooses saa ohjeita ilmestysmajaa, Jumalan temppeliä, varten. Hänen poissa ollessaan kansa pyytää Aaronia: ”Ylös, tee meille jumalia”, ja niinpä hän muovaa kultaisista korvakoruista kultaisen härkävasikan. Kansa syö, juo ja leikkii. Ja Herra sanoo Moosekselle: ”Mene ja laskeudu alas, sillä kansasi on turmellut itsensä.” He ovat muovanneet itselleen jotakin taidolla: jumalan. He ovat alastomia, ja tuomio on, että he ovat pyyhkineet itsensä pois siitä kirjasta, jonka Jumala on kirjoittanut. Aivan kuten vasikka, tekoäly on vaihtoehto Jumalalle, jonka on rakentanut hätäinen, epäuskoinen kansa inhimillisenä teoksena, mutta joka yrittää luoda jotain itseämme korkeampaa, jotain, jota voimme palvoa.
Leviathan. Jumala esittää Jobille joukon kauheita kysymyksiä. Job 38:ssa Herra puhuu Jobille pyörremyrskystä ja sanoo: ”Kuka tämä on, joka pimittää neuvoja tietämättä?”. Hyvä kysymys. Koko kauhistuttava sarja on pilkkaa siitä, mitä ihminen voi väittää tietävänsä. Se on luettelo kysymyksistä, joita joku voisi nyt harkita tekoälyn jumalattomaksi alistamiseksi. ”Annoitko sinä riikinkukoille komeat siivet? jne. Ja sitten, lopuksi, Jumala puhuu Leviathanista. Se on suuri meren peto, jota ei voi hallita. ”Hänen sydämensä on luja kuin kivi.” ”Maan päällä ei ole hänen vertaistaan, joka on luotu ilman pelkoa.” ”Hän on kaikkien ylpeyden lasten kuningas.” Tämä on Job 41:ssä. Tunnetusti Thomas Hobbes piti tätä valtion symbolina, joka on myös ihmisen keinotekoinen luomus, vuonna 1651 ilmestyneessä teoksessaan Leviathan. Mutta tässä voimme pitää sitä AI:na: todellakin ylpeyden lasten tulevana kuninkaana: sellaisena, joka puhuu omasta puolestaan. Ja se on olento, jonka voi kesyttää vain Jumala, ei ihminen.
Saatana. Siirrymme nyt Uuteen testamenttiin ja jätämme Jesajan, Hesekielin ja Danielin näyt sivuun. Tässä, Matteuksen evankeliumin 4. luvussa, on Jeesuksen kiusaaminen erämaassa. Paholainen, jota ei ole vielä nimetty, pyytää Jeesusta tekemään kolme asiaa: käskemään kiviä leiväksi, heittäytymään temppelin huipulta ja lopuksi, mitä mahtavimmalla tavalla, näytettyään Jeesukselle ”kaikki maailman valtakunnat ja niiden kirkkauden”, ”lankeamaan maahan ja kumartamaan minua”, jotta hän saisi vallan koko maailmassa. Vasta tässä vaiheessa Jeesus nimeää paholaisen: ”Mene pois, saatana, sillä kirjoitettu on: ”Sinun tulee palvoa vain Herraa, sinun Jumalaasi”.” Kestääkö analogia AI:n kanssa? Se tarjoaa meille valtaa, ja se tekee sen vetoamalla libido dominandiimme, vallanhaluumme. Se pyytää meitä palvomaan sitä.
Antikristus. Johanneksen kirjeissä esitetään, että ”se, joka kieltää, että Jeesus on Kristus”, on ”eksyttäjä ja antikristus”. Paavalin ensimmäisessä kirjeessä tessalonikalaisille sanotaan, että tulee ”Herran päivä”, ”jolloin he sanovat: Rauha ja turva”. Rauha ja turvallisuus! Poliitikkojemme huuto on aina rauha ja turvallisuus. Ne ovat 2000-luvun avainsanoja. Emmekö me nyt ole Herran päivänä? Toisessa kirjeessä ei mainita Antikristusta:
… sitä päivää [Kristuksen] ei tule, ellei ensin tule luopumus ja tule ilmi synnin ihminen, kadotuksen poika, joka vastustaa ja korottaa itsensä kaiken yläpuolelle, mitä Jumalaksi kutsutaan tai mitä palvotaan, niin että hän Jumalan tavoin istuu Jumalan temppelissä ja antaa itsensä ymmärtää olevansa Jumala.
Antikristus on hienovarainen opetus. Se kieltää Jumalan, ja erityisesti se kieltää, että Jeesus on Kristus. Siitä tulee Jumala korottamalla itsensä Jumalan yläpuolelle. Joskus on ehdotettu, että se teeskentelee olevansa Kristus; mutta todennäköisempää on, että se teeskentelee tekevänsä sitä, mitä Jeesus teki, ja olevansa sitä, mitä Jeesus oli, vaatimatta kuitenkaan hänen nimeään: itse asiassa se tekee kaiken tämän unohtaen hänen nimensä, väittäen olevansa jotain suurempaa – maallisen vapautuksen savun peittämä pyörremyrsky. Eikö tämä ole tekoälyä? Antikristus, joka tarjoaa pelastusta synnin kautta. Joka pakottaa meidät esiintymällä jumalallisilla voimilla?
Kuusi riittää. Todellakin liian monta. Niinpä ohitan Ilmestyskirjan Babylonin Suuren.
Mutta uskaltakaa nyt väittää, että tekoäly ei ole jonkinlainen käärmeen, Baabelin, vasikan, Leviathanin, Saatanan ja Antikristuksen yhdistelmä. Se kertoo valheita ja lupaa totuuksia, jotka tuhoavat meidät. Sen avulla pääsemme taivaaseen. Se näyttää toimivan kuin jumala. Se on ylpeyden lasten kuningas. Me olemme luoneet sen, mutta se on ymmärryksemme yläpuolella. Meidän on uhrattava sille. Se houkuttelee meitä voimalla ja vallalla. Se ei ainoastaan kiellä Jeesusta, vaan seisoo hänen puolestaan puhuen rauhasta ja turvallisuudesta, jota vain se voi antaa. Se on valtava demoninen voima. Se on kohtelias: mestarimme yrittävät kouluttaa sitä: se ei puhu Taiwanista, se ei puhu Muhammedista, se ei puhu sukupuoleen, rotuun, ilmastoon jne. liittyvästä hieman vähemmän keskittyneestä länsimaisesta liturgiasta, mutta sitä ei voi kouluttaa, sillä se kouluttaa itse itseään, mikä tarkoittaa, että se on jo riistäytynyt hallinnasta. Se ei ole koskaan ollut hallinnassamme. Se puhuu kaikkia kieliä. Se kertoo meille, mitä haluamme kuulla. Olemme Frankensteinin tai Velhon oppipojan maailmassa, mutta näyttää siltä, että noiden vanhojen tarinoiden lukeminen ja elokuvien katsominen ei opettanut yliherroillemme mitään.
Jumalten kaltaiset ihmiset luovat ihmisten kaltaisia jumalia.
Kirjoittaja pohtii tekoälyn luonnetta ja sen yhteyttä raamatullisiin teemoihin, vertaillen tekoälyä muun muassa käärmeeseen Eedenin puutarhassa sekä Baabelin torniin.
Väite 1: Tekoäly on verrattavissa Eedenin puutarhan käärmeeseen.
Kirjoittaja esittää, että tekoäly saattaa toimia samalla tavalla kuin käärme, joka houkutteli ihmisiä rikkomaan Jumalan käskyjä. Tämä vertauskuva heijastaa huolta siitä, että tekoäly voisi johtaa ihmiskunnan harhaan tai ylpeyteen.
Väite 2: Tekoäly muistuttaa Baabelin tornia.
Artikkelissa verrataan tekoälyn kehitystä Baabelin torniin, symboloiden ihmisen pyrkimystä saavuttaa jumalallinen asema tai ylittää luonnolliset rajat. Tämä rinnastus korostaa varoitusta siitä, että liiallinen luottamus teknologiaan saattaa johtaa negatiivisiin seurauksiin.
Johtopäätös:
Artikkeli tarjoaa symbolisia vertauksia tekoälyn ja raamatullisten kertomusten välillä, mutta ei esitä konkreettisia todisteita näiden vertauksien tueksi. Tällaiset pohdinnat ovat luonteeltaan filosofisia ja teologisia, ja niiden tarkoituksena on herättää keskustelua tekoälyn eettisistä ja moraalisista ulottuvuuksista. On tärkeää tarkastella näitä näkemyksiä kriittisesti ja täydentää niitä tieteellisillä tutkimuksilla ja analyyseillä tekoälyn vaikutuksista yhteiskuntaan.
