”Transhumanismi: Farrellin ja Scott de Hartin kirjoittama ”A Grimoire of Alchemical Agendas” tutkii syviä yhteyksiä muinaisten alkemisten perinteiden ja nykyaikaisten tieteellisten pyrkimysten välillä, erityisesti genetiikan ja transhumanismin alalla, ja esittää, että nykyajan teknologiat ovat muinaisten käytäntöjen jatkeita, joiden tarkoituksena on ylittää ihmisen rajoitukset.
Tekstin keskiössä on käsite ”alkemiallinen jälleennousu”, prosessi, jossa palataan alkukantaiseen ykseyden tilaan, jota symboloi androgyynisyys. Tämä teema kulkee läpi uskonnollisten ja mytologisten perinteiden ja heijastaa ihmiskunnan pyrkimystä voittaa pirstaloituneisuus ja saavuttaa transsendenssi.
Kirjoittajat rinnastavat transhumanistisen liikkeen pyrkimyksen teknologiseen parantamiseen (esim. tietoisuuden lataaminen) ja muinaisen alkemian viisasten kiven etsimiseen, sillä molemmissa pyritään saavuttamaan lopullinen tieto ja transsendenssi.
Kirjassa tarkastellaan, miten suuret uskonnot ovat käyttäneet alkemian metaforia yhteiskuntasuunnitteluun, jakolinjojen luomiseen ja ihmisen tietoisuuden manipulointiin. Tämä ”Baabelin tornin hetki” heijastaa laajempaa suunnitelmaa, jolla pyritään hallitsemaan ihmiskunnan tulevaisuutta.
Farrell ja de Hart herättävät syvällisiä eettisiä kysymyksiä alkemian agendan seurauksista ja kehottavat lukijoita pohtimaan, millaisen tulevaisuuden he haluavat luoda. He korostavat ihmiskunnan roolia transsendentin olemassaolon muotoilussa ja varoittavat samalla tällaisten muutosten aiheuttamista moraalisista dilemmoista.
Teoksessa ”Transhumanismi: A Grimoire of Alchemical Agendas” tohtori Joseph Farrell ja tohtori Scott de Hart perehtyvät muinaisten alkemiallisten perinteiden, modernin tieteen ja transhumanistisen liikkeen välisiin monimutkaisiin yhteyksiin. Kirja haastaa lukijat miettimään uudelleen tieteen, uskonnon ja ihmisyyden perusteita ja paljastaa, miten muinainen viisaus muovaa edelleen nykyajan ajattelua ja teknologisia pyrkimyksiä.
Kirjoittajat tutkivat aluksi modernin tieteen alkemistisia juuria ja jäljittävät Marsilio Ficinon kaltaisten renessanssiajattelijoiden vaikutusta. Ficinon tulkinta Platonin ”Symposiumista” esittelee ajatuksen rakkaudesta maagisena voimana, joka sitoo maailmankaikkeuden yhteen.
Tämä käsite toistuu Mark Boothin kirjoituksissa, joissa korostetaan todellisuuden laajaa, salaperäistä luonnetta. Tämä näkökulma viittaa siihen, että mytologian tavoin tiede heijastaa ihmiskunnan syvimpiä toiveita ja uskomuksia sen sijaan, että se tarjoaisi objektiivisen totuuden.
Keskeistä kirjassa on provokatiivinen väite, jonka mukaan nykyaikaiset tieteelliset pyrkimykset, erityisesti genetiikan ja transhumanismin alalla, ovat muinaisten alkemististen käytäntöjen jatkeita. Kirjoittajat nostavat esiin käsitteen ”alkemia-kasvi-ihminen”, joka on ihmisen ja kasvin ominaisuuksien yhdistelmä, esimerkkinä tästä jatkuvuudesta.
He vetävät yhtäläisyyksiä muinaisten rituaalien, kuten mayojen käytännön lannoittaa viljelykasvit ihmisverellä, ja nykyaikaisen geenitekniikan, jossa ihmisen ja kasvien geenit kietoutuvat toisiinsa, välille. Heidän mukaansa tämä on osa laajempaa alkemistista ohjelmaa, jonka tavoitteena on muuttaa ihmiskunta uuteen, transsendenttiseen muotoon.
Kirjoittajat esittelevät ajatuksen ”alkemiallisesta jälleennoususta”, prosessista, jossa palataan alkukantaiseen ykseyden tilaan ja ylitetään ihmismuodon rajoitukset. Tämä näkemys on vahvasti sidoksissa androgyynisyyden käsitteeseen, joka symboloi mies- ja naisperiaatteiden yhdistymistä.
He tutkivat tätä teemaa eri uskonnollisten ja mytologisten perinteiden kautta – mukaan lukien hindulaisuuden ”alkukolminaisuus” ja mayojen ”Popol Vuh” -pyhä teksti, joka kuvaa ihmiskunnan alkuperäistä tilaa maskuliinisena ja androgyynisenä ykseytenä. Kirjoittajat väittävät, että jumalat pirstoivat tämän ykseyden, koska ne kokivat sen uhkana, mikä heijastaa pelkoa ihmisen potentiaalia ja tietoisuutta kohtaan.
Sen jälkeen kirja keskittyy transhumanistiseen liikkeeseen, joka pyrkii teknologian avulla parantamaan ihmisen kykyjä ja saavuttamaan ”singulariteetin” tilan – ihmisen ja koneen älykkyyden sulautumisen. Farrell ja de Hart rinnastavat tämän vision alkemistiseen pyrkimykseen löytää viisasten kivi, joka on lopullisen tiedon ja vallan symboli.
He tarkastelevat Ray Kurzweilin kaltaisten transhumanististen ajattelijoiden työtä. He visioivat tulevaisuutta, jossa ihmiset voivat ladata tietoisuutensa tietokoneisiin ja saavuttaa virtuaalisen kuolemattomuuden. Kirjoittajat kuitenkin varoittavat, että tämä pyrkimys ei ole pelkkä teknologinen pyrkimys vaan jatkoa muinaisille alkemistisille unelmille ihmisen rajallisuuden ylittämisestä.
Kirjoittajat tutkivat myös tämän alkemian ohjelman yhteiskunnallisia vaikutuksia ja erityisesti sitä, miten ”kolme suurta Jahvisminuskoa” – juutalaisuus, kristinusko ja islam – ovat käyttäneet alkemian metaforia yhteiskuntasuunnitteluun. He väittävät, että nämä uskonnot ovat kääntäneet muinaisia symboleja luodakseen hajanaisen yhteiskuntajärjestyksen ja jakaakseen ihmiskunnan kilpaileviin ryhmittymiin. Tämä ”Baabelin tornin hetki” heijastaa heidän mukaansa ihmisen tietoisuuden ja yhteiskunnan manipulointia, jonka tarkoituksena on hallita ihmiskunnan tulevaisuutta.
Viimeisissä jaksoissa Farrell ja de Hart pohtivat ”alkemistista maailmanloppua”, visiota, jossa kosmos muuttuu ihmisen tietoisuuden heijastukseksi. Vaikka tämä tarjoaa lupauksen transsendentista olemassaolosta, se herättää myös syvällisiä eettisiä ja moraalisia kysymyksiä tällaisen muutoksen seurauksista. Kirjoittajat korostavat, että alkemian agenda ei ole vain historiallinen kuriositeetti vaan kehotus toimintaan, ja kehottavat lukijoita pohtimaan, millaisen tulevaisuuden he haluavat luoda.
”Transhumanismi: A Grimoire of Alchemical Agendas” on ajatuksia herättävä tutkimus muinaisen viisauden ja modernin tieteen risteyskohdasta. Se haastaa lukijat pohtimaan ihmiskunnan muutosmahdollisuuksia ja eettisiä dilemmoja, joita teknologinen ja alkemistinen kehitys aiheuttaa. Viime kädessä kirja muistuttaa siitä, että me kaikki osallistumme jatkuvaan kosmiseen luomisen ja muutoksen draamaan, jonka tehtävänä on muokata tulevaisuutta, joka vastaa korkeimpia ihanteitamme.
