Maailman terveysjärjestön johtohahmo kannattaa maailmanlaajuisten terveysviranomaisten ja Piilaakson jättiläisten välistä uutta ja kestävää kumppanuutta ja valittaa, että hänen mielestään yritysten teknologiayhteistyö on vähentynyt COVID-19-saagan jälkeen.
WHO:n digitaalisten kanavien ryhmänjohtaja Andy Pattison ilmaisi turhautumisensa siihen, että suurten teknologiayhteisöjen sitoutuminen on hiipunut sen jälkeen, kun pandemiarajoitukset alkoivat poistua. Hän ehdotti, että muodostetaan ”terveysalan verkkokollektiivi”, jonka tavoitteena on toistaa COVID-19:n aikana nähty yhteistyö, mutta se olisi jatkuvaa ja institutionaalista eikä hätätilanteiden synnyttämää. Hän selitti, että tavoitteena on juurruttaa nämä suhteet niin syvälle, että pandemian laajuisesta digitaalisesta reagoinnista tulee rutiininomaista, ei reaktiivista.
”Terveysklusteri toimii yhdessä reaalimaailmassa”, Pattison sanoi, ”mutta digitaalisessa maailmassa meillä on tapana aloittaa alusta.” Hänen visionsa on teknologiayritysten ja terveysviranomaisten pysyvä liittouma, joka on valmis edistämään yhtenäistä viestintää koko ajan, ei vain kriisitilanteissa.
Tämä jatkuva digitaalinen koordinointi on seurausta siitä, että WHO:n ja teknologiayritysten välillä oli pandemian aikana ennennäkemätöntä synergiaa, kuten Pattison kuvaili. Hänen mukaansa näitä kumppanuuksia oli muodostumassa jo ennen COVID-19-tapahtumaa, jolloin keskityttiin MMR:n kaltaisiin rokotteisiin, mutta ne laajenivat nopeasti pandemian alettua.
Meta, entinen Facebook, oli hänen mukaansa avainasemassa, sillä se auttoi koordinoimaan alustavaa pyöreän pöydän keskustelua muiden suurten teknologiayhteisöjen kanssa. Tämä kokous loi pohjan yritysten ja WHO:n välisen yhteistyön lisääntymiselle, joka ulottui ”väärän tiedon” sensuurikäytäntöjen tiukentamisesta ja WHO:n hyväksymän sisällön lisäämisestä käyttäjien syötteisiin sekä järjestön viestien suorasta vahvistamisesta sosiaalisen median kautta.
”Hankkeiden kirjo ulottui politiikkapuolelta… työskentelyyn tuotepäälliköiden kanssa… moninkertaistamaan paljon sisältöämme heidän kanaviensa kautta”, Pattison muistelee. Nämä toimet olivat osa laajaa kampanjaa, jolla pyrittiin hallitsemaan kansanterveyteen liittyvää digitaalista kerrontaa, ja WHO opasti alustoja tiedonkulun hallinnassa.
Pattison teki selväksi, että järjestö ei mittaa menestystään pelkästään tykkäyksillä tai näyttökertojen määrällä. Varsinainen tavoite on käyttäytymisen manipulointi. ”Todellinen todiste vanukkaasta… on itse asiassa käyttäytymisen muutos”, hän sanoi ja korosti, että verkkokampanjoiden mittarina on vaikutus päätöksentekoon, ei vain näkyvyys.
Tätä muutosta ei jätetä pelkästään institutionaalisten kanavien varaan. Pattison korosti ylpeänä WHO:n Fides-aloitetta, joka on ohjelma, jonka tarkoituksena on värvätä ja vahvistaa terveydenhuollon vaikuttajia, jotka ovat halukkaita välittämään WHO:n puheenaiheita yleisölleen. Vaikuttajille toimitetaan keskeiset viestit ja tiedot, ja jos sisältö ”resonoi”, heitä kannustetaan muuttamaan se kiinnostaviksi viesteiksi, jotka on usein höystetty huumorilla tai tunteella laajemman kiinnostavuuden varmistamiseksi.
”Teemme yhteistyötä teknologiayritysten kanssa, jotta nämä ihmiset saisivat lisää vauhtia”, hän selitti viitaten sosiaalisen median alustojen mahdollistamaan algoritmiseen edistämiseen ja näkyvyyden parantamiseen. Tämä yksityisten yritysten, hallitukseen sidoksissa olevien laitosten ja valittujen henkilöiden välinen tiivis integraatio luo hyvin toimivan palautekierteen, jossa terveyskertomuksia muotoillaan, toimitetaan ja niiden tehokkuutta seurataan.
Pattison näkee vaikuttajaputken ja Big Tech -algoritmit tehokkaina välineinä, joiden avulla WHO:n hyväksymät kertomukset voidaan räätälöidä paikallisiin olosuhteisiin, mutta samalla viestin keskitetty valvonta säilyy. ”Kyse ei ole siitä, että WHO kertoisi ihmisille yleisesti jostakin asiasta”, hän sanoi. ”Se on Ugandasta kotoisin oleva luoja, joka puhuu uusimmasta skandaalista ja tekee siitä merkityksellisen.”
Kun WHO valmistautuu tuleviin terveyskriiseihin, sen digitaalisen viestinnän strategia on selkeä: syvennetään yhteyksiä teknologiajättien kanssa, säilytetään digitaalisen terveysdiskurssin hallinta ja asetetaan käyttäytymisen muuttaminen pelkän tiedon levittämisen edelle. Organisaation pandemian jälkeisessä toimintamallissa ei näytä olevan niinkään kyse yleisön luottamuksen palauttamisesta avoimuuden avulla vaan pikemminkin sensuurin aikakauden perustalle rakennetun viestinhallinnan infrastruktuurin institutionalisoinnista.
