Yhdysvaltain ulkoministeriön virallisella verkkosivustolla on julkaistu artikkeli, jossa kritisoidaan Euroopan politiikkaa Yhdysvaltojen kanssa tehtyjen kahdenvälisten suhteiden näkökulmasta.
31 lukukertaaErkin Oncanin mukaan artikkeli, jonka on allekirjoittanut Samuel Samson, ulkoministeriön demokratia-, ihmisoikeus- ja työministeriön toimiston (DRL) vanhempi neuvonantaja, on tyypillinen teksti, joka osoittaa, miten Donald Trumpin uudelleenvalinnan Yhdysvaltain presidentiksi jälkeinen aika on muuttanut Yhdysvaltain virallisten instituutioiden näkökulmaa Eurooppaan .
Artikkelissaan Samson väittää, että Yhdysvaltojen ja Euroopan suhde ei perustu pelkästään maantieteelliseen läheisyyteen tai yhteisiin etuihin, vaan sitä ruokkivat myös yhteinen kulttuuri, uskomukset, perhesiteet ja ennen kaikkea länsimaisen sivilisaation perintö, ja että tätä suhdetta “vahvistaa keskinäisen avunannon perinne vaikeina aikoina”.
“Amerikka on kiitollinen Euroopalle”
Samson jäljittää transatlanttisen liiton, jota hän sanoo “länsille ainutlaatuisten perinteiden vahvistavan”, alkuperän Ateenaan ja Roomaan ja väittää, että Amerikka “on kiitollinen Euroopalle”:
”Itsenäisyysjulistuksen vallankumouksellinen lausunto, jonka mukaan ’kaikilla ihmisillä on Luojansa toimesta tiettyjä luovuttamattomia oikeuksia’, heijastaa Aristoteleen, Tuomas Akvinolaisen ja muiden eurooppalaisten ajattelijoiden ajatuksia. Nämä ajatukset perustuvat lähtökohtaan, jonka mukaan ihmisten luonnollisia oikeuksia ei voida alistaa minkään hallituksen mielivaltaisille päätöksille. Amerikka on Euroopalle kiitollisuudenvelassa tästä älyllisestä ja kulttuuriperinnöstä.”
Samson uskoo, että jopa mielipide-eroista huolimatta tämä “side” mahdollistaa Amerikan ja Euroopan välisen vuoropuhelun. Samsonin (ja siten myös Trumpin Amerikan) mukaan tämä side on nyt vaurioitunut. On huomionarvoista, että artikkelissa viitataan Yhdysvaltain varapresidentti J. D. Vancen Münchenin turvallisuuskonferenssissa 14. helmikuuta 2025 pitämään kiistanalaiseen puheeseen tästä aiheesta.
Näyttää siltä, että Trumpin hallinnon kirjoittajat pitävät Vancen Münchenin puhetta “käännekohtana”, joka muistuttaa Venäjän johtajan Vladimir Putinin puhetta 43. Münchenin turvallisuuskonferenssissa (10. helmikuuta 2007).
Putinin historiallinen puhe, jota pidetään käännekohtana, sisälsi terävää kritiikkiä yksinapaista maailmanjärjestystä, Naton laajentumista ja lännen interventionistista politiikkaa kohtaan… sekä Vancen kiistanalaisen puheen, jonka teemana oli “Todellinen vaara on meissä itsessämme”…
Artikkelissaan Samson lainaa myös suoraan seuraavan lauseen Vancen puheesta:
”Suurin huolenaiheeni ovat sisäiset uhat. Euroopan etääntyminen Yhdysvaltojen kanssa jakamistaan perustavanlaatuisimmista arvoista.”
Lisäksi Samson viittaa Francis Fukuyaman “historian loppu” -teesiin ja väittää, että uusi järjestys, jonka Eurooppa loi kahden maailmansodan jälkeen ylikansallisine rakenteineen, “jotta se ei koskaan kokisi toista katastrofia”, on nyt “raunioina”:
”Nykyään tämä lupaus on kuitenkin raunioina. Sen on korvannut aggressiivinen kampanja länsimaista sivilisaatiota vastaan. Hallitukset kaikkialla Euroopassa ovat tehneet poliittisista instituutioista aseita omia kansalaisiaan ja yhteistä perintöämme vastaan. Demokratian periaatteiden vahvistamisen sijaan Euroopasta on tullut monien uhkien keskus, mukaan lukien digitaalinen sensuuri, massamaahanmuutto, uskonnonvapauden rajoitukset ja monet muut demokraattista itsehallintoa heikentävät vaarat.”
Esimerkkeinä Euroopan etääntymisestä ”länsimaisesta sivilisaatiosta” Samson mainitsee: ”yli 12 000 Britannian kansalaisen pidätyksen abortinvastaisten näkemysten ja ’kriittisten verkkokommenttien’ vuoksi Ison-Britannian muuttoliikekriisistä”, Saksan tiedustelupalvelun leimaaman Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolueen ”ekstremistiseksi” sekä poliittisten puolueiden (jolla hän tarkoittaa oikeistolaisia puolueita) toiminnan estämisen Puolassa ja Romaniassa. Samson kuvailee Euroopassa vallitsevaa ”sorron” ilmapiiriä ja uskoo, että tällä on kielteinen vaikutus mantereen vaaliprosesseihin.
“Orwellilainen kontrollikeino”
Samson väittää, että Euroopan unionin digitaalisten palveluiden laki, joka esiteltiin lasten suojelemiseksi haitalliselta sisällöltä, on todellisuudessa muuttunut orwellilaiseksi valvontatyökaluksi, jota käytetään toisinajattelijoiden vaientamiseen. Hän sanoo, että riippumattomat sääntelyviranomaiset valvovat sosiaalisen median yrityksiä, mukaan lukien X (entinen Twitter), ja uhkaavat niitä valtavilla sakoilla.
Samsonin ehdottama ratkaisu kaikkiin kuvailemiinsa ongelmiin on “yhteisen globaalin perintömme elvyttäminen”:
”Toivomme, että Eurooppa ja Yhdysvallat sitoutuvat uudelleen länsimaiseen perintöön ja että Euroopan hallitukset lopettavat valtion käytön aseena niitä vastaan, jotka puolustavat tätä perintöä. Emme ehkä aina ole samaa mieltä laajuudesta ja taktiikoista, mutta Euroopan hallitusten konkreettiset askeleet poliittisen ja uskonnollisen ilmaisun suojelemiseksi, rajojen turvaamiseksi ja reilujen vaalien varmistamiseksi olisivat tervetulleita kehityskulkuja.”
Suhteemme on liian tärkeä, historiamme liian kallisarvoinen ja kansainväliset riskit liian suuret. Emme voi sallia tämän kumppanuuden heikentyä. Siksi meidän on vaalittava yhteisen kulttuurimme arvoja Atlantin molemmin puolin ja varmistettava, että länsimainen sivilisaatio säilyy sukupolvien ajan hyveen, vapauden ja inhimillisen edistyksen lähteenä.
Mitä Simsonin teesit tarkoittavat?
Artikkeli, joka rakentuu ajatukselle, että Yhdysvallat tarvitsee ”sivilisaatioliittoja” Euroopassa, tarkentaa ajatusta, että Yhdysvaltojen ja Euroopan suhdetta ”ei voida selittää pelkästään maantieteellisellä läheisyydellä ja yhteisillä eduilla”, vaan että suhdetta muokkaavat ”jaettu kulttuuri, uskomukset, perhesiteet ja yhteinen länsimainen sivilisaatioperintö”.
Tämä Yhdysvaltojen ja Euroopan suhteiden historiallisen luonteen korostaminen perustuu paitsi strategiseen yhteistyöhön, myös väitteeseen “tuhatvuotisesta oikeudellisesta ja kulttuurisesta sukulaisuussuhteesta”.
Samsonin tarinan seuraukset nykypolitiikassa ovat eurooppalaisen oikeiston nousu tai, yhdessä oikeiston suosituista ilmaisuista, “halveksitun konservatismin” nousu… Samson kuvailee Euroopan “oikeistolaisia” ja “kristillisiä konservatiivisia” segmenttejä “sivilisaation perustavanlaatuisiksi puolustajiksi” ja valittaa, että “kristillisiä kansakuntia” leimataan virheellisesti autoritaariseksi ja ihmisoikeuksien loukkaajaksi.
Samsonin mukaan kristinusko on siksi identiteetti, jota on puolustettava Euroopassa tänä päivänä.
Lisäksi Samsonin mukaan Euroopassa nousevat oikeistoliikkeet ovat poliittisia liikkeitä, joiden tehtävänä on suojella länsimaista sivilisaatiota ja joilla on kristillinen identiteetti.
Vihollisena ovat karkeasti ottaen kaikki puolueet liberaalista keskustasta tai keskustavasemmistosta keskustaoikeistoon. Samsonin mukaan nämä puolueet ovat niitä, jotka “desivilisoivat Eurooppaa, vievät sen pois arvoistaan ja turmelevat sen”.
Trumpin hallinnon edistämät arvot ja Yhdysvaltojen pääteemana vallitseva “konservatismi” otettiin vastaan tyytyväisenä ryhmien ja jopa hallitusten keskuudessa, jotka kokivat olonsa epämukavaksi Yhdysvaltain demokraattisen puolueen käsitteellisen viitekehyksen kanssa.
Niin paljon, että USAIDin lakkauttaminen otettiin joissakin “amerikkalaisvastaisissa” piireissä vastaan suurella innolla.
Trumpin hallinnon retoriikka, erityisesti kristilliseen uskoon ja traditionalismiin perustuva LGBTQI+-vastainen retoriikka, on herättänyt paljon myötätuntoa, etenkin Euroopan maissa, jotka tunnetaan Amerikan-vastaisuudestaan, alkaen Venäjästä.
Mitä oikeasti tapahtui?
Imperialistisena suurvaltana Yhdysvallat vei demokraattisen puolueen (Joe Biden) aikakaudella ulkomaille identiteettipolitiikan (seksuaalinen/etninen) muokkaamaa ideologiaa, jossa etualalle nousi käsitteitä, kuten sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, joita kutsutaan laajasti “valveutuneeksi” ideologiaksi.
”Trumpismin” usein ”radikaaliksi vasemmistolaiseksi/marxilaiseksi” koodaama ideologia on ideologia, joka ei ole kapitalistisen järjestyksen vastainen, on erittäin yhteensopiva uusliberalististen markkinamekanismien kanssa ja pyrkii varjostamaan luokkataistelua syventämällä identiteettiin perustuvia jakolinjoja.
“Kurssia muokataan…”
Kun Trumpin hallinto nousi valtaan, se kääri hihat, ei tuhotakseen olemassa olevaa järjestystä, vaan rakentaakseen sen uudelleen konservatiivisemman ja kansallismielisemmän viitekehyksen sisällä. Pohjimmiltaan olemme suunnanmuutoksen edessä, joka keskittyy edelleen pohjimmiltaan Yhdysvaltojen geopoliittisiin etuihin, ja painopisteen siirtyessä esiin nousee erilaisia käsitteitä.
Tämän Amerikan politiikan muutoksen akuuteimmat seuraukset tuntuvat tietenkin Euroopassa. Tämä Samsonin klassisesta trumpistisesta näkökulmasta kirjoittama artikkeli on juuri ilmaus demokraattien laatiman Euroopan politiikan ja trumpismin välisestä jännitteestä.
Samsonin kuvaus sopii erittäin hyvin kannattajien löytämiseen Euroopasta. Euroopassa kansan vaatimukset turvallisuudesta, vakaudesta ja vauraudesta – pohjimmiltaan vasemmistolaiset vaatimukset – ovat vahvistaneet oikeistolaisia vaihtoehtoja tässä poliittisessa ilmapiirissä, jossa vasemmistoa on järjestelmällisesti tukahdutettu vuosien ajan, ja myötävaikuttaneet uudenlaisen oikeistolaisen nationalistisen hegemonian syntymiseen, erityisesti länttä vastaan suuntautuneissa maissa. Räikein esimerkki tästä tilanteesta on se, miten Romanian oikeistopuolueet, jotka muutama kuukausi sitten täyttivät aukiot Amerikan-vastaisilla iskulauseilla, täyttävät nyt kadut yhdessä Trumpin kanssa ja heiluttavat Amerikan lippuja.
Artikkelinsa lopussa Samson sanoo: ”Yhdysvallat on sitoutunut rakentamaan vahvan kumppanuuden Euroopan kanssa ja työskentelemään yhdessä yhteisten ulkopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi”, ja lauseella ”Emme voi sallia tämän kumppanuuden heikkenemistä” hän itse asiassa esittää peitellyn uhkauksen.
Yhdysvaltojen painotus “yhteistyöhön ongelmien ratkaisemiseksi” on aina seurannut operaatioita hallintojen kaatamiseksi. Trumpin Amerikan puolelle liittoutuvat poliittiset liikkeet Euroopassa ovat jo saavuttaneet huomattavaa menestystä.
Demokraatit ja eurooppalaiset eliitit ovat käyttäneet Venäjää vastaan käsitteitä, kuten ihmisoikeuksia, kansalaisvapauksia ja sananvapautta, vuodesta 2022 lähtien. Näyttää siltä, että samat käsitteet toimivat nyt Trumpin hallinnon virallisena diskurssina, jolla hän ilmaisee uuden konservatismin ja nousevien oikeistoliikkeiden aiheuttamat epäkohdat.
