Rooman klubi: kuinka ilmastohysteriaa käytetään globaalin hallinnon luomiseen

1970-luvun alussa Yhdysvallat ja suuri osa läntistä maailmaa olivat siirtymässä stagflaatioon johtavaan talouskriisiin. Nixon poisti dollarin kokonaan kultastandardista vuonna 1971 Federal Reserve -pankin avulla (tai kenties Fedin johdolla), mikä lopulta kiihdytti inflaatiopaineita. Euroopan sodanjälkeinen nousukausi päättyi äkillisesti, kun taas tavaroiden (ja öljyn/bensiinin) hinnat nousivat Yhdysvalloissa räjähdysmäisesti vuosiin 1981-1982 asti, jolloin Federal Reserve nosti korkoja noin 20 prosenttiin ja aiheutti tarkoituksellisen taantuman romahduksen.

Mielenkiintoista on, että IMF oli luonut SDR-järjestelmän vuonna 1969 juuri ennen kultastandardin leikkaamista (sama SDR, jota IMF on valmis käyttämään maailmanlaajuisen digitaalisen valuuttamekanismin perustana ). Ja Maailman talousfoorumi perustettiin vuonna 1971.

Ajanjaksoa kuvataan elokuvissa usein discon, huumeiden, hippien ja rock n’ rollin onnellisena aikakautena, mutta tosiasia on, että 1970-luvun alku oli lännen lopun alkua – se oli hetki. että taloudellinen perustamme sabotoitiin ja inflaatio alkoi hitaasti mutta varmasti varastaa keskiluokan vaurautta.

Perusteet ihmisväestön määrän hallitukselle.

Valta rajoittaa teollisuutta.

Valta hallita energiantuotantoa ja sanella energialähteitä.

Valta valvoa tai rajoittaa elintarviketuotantoa ja maataloutta.

Kyky mikrohallita yksilöiden elämää jonkin myöhemmin määritellyn “suuremman hyvän” nimissä.

Sosialisoitunut yhteiskunta, jossa yksilön omistusoikeus hylätään.

Yhden maailman talousjärjestelmä, jota he hoitaisivat.

Yhden maailman valuuttajärjestelmä.

Yhden maailman hallitus, joka hallitsee kourallista erillistä aluetta.

Yksi esityslistan paljastavimmista lainauksista tulee Clintonin hallinnon apulaisulkoministeri Strobe Talbotilta, joka totesi Time-lehdessä, että:

Seuraavalla vuosisadalla kansakunnat sellaisina kuin ne tunnemme, ovat vanhentuneita; kaikki valtiot tunnustavat yhden, globaalin auktoriteetin… Kansallinen itsemääräämisoikeus ei lopulta ollut niin hieno idea.

Ymmärtääkseni, miten asialista toimii, tarjoan lainauksen globalistisen ulkosuhteiden neuvoston jäseneltä Richard Gardnerilta Foreign Affairs Magazine -lehdessä vuonna 1974 julkaistussa artikkelissa “The Hard Road to World Order” :

Lyhyesti sanottuna “maailmanjärjestyksen talo” on rakennettava alhaalta ylöspäin eikä ylhäältä alaspäin. William Jamesin kuuluisaa todellisuuskuvausta käytettäessä se näyttää suurelta “kukoisalta, surisevalta hämmennykseltä”, mutta kansallisen suvereniteetin ympärillä tapahtuva loppujuoksu, joka murentaa sitä pala palalta, saa aikaan paljon enemmän kuin vanhanaikainen rintamahyökkäys.

Toisin sanoen globalistit tiesivät, että inkrementalismi olisi ainoa tapa saavuttaa yhden maailman valtarakenne, joka AVOIMAAN hallitsee sen sijaan, että piilottaisi elitistien valtaa salaisten järjestöjen ja nukkepoliitikkojen taakse. He haluavat globaalin imperiumin, jossa heistä tulee Platonin tasavallassa kuvailtuja voideltuja “filosofikuninkaat”. Heidän narsistinen egonsa ei voi olla kaipaamatta salaa vihaamiensa massojen ihailua.

Mutta jopa inkrementalismista huolimatta he tietävät lopulta, että yleisö tajuaa suunnitelman ja pyrkii vastustamaan vapautemme murenemista. Imperiumin perustaminen on yksi asia; sen pitäminen on toinen juttu. Kuinka globalistit voisivat tulla ulos autoritaarisesta kaapistaan, eliminoida yksilönvapaudet ja hallita maailmaa ilman kapinaa, joka lopulta tuhoaa heidät?

Ainoa tapa, jolla tällainen suunnitelma toimisi, on, jos ihmiset, talonpojat tässä valtakunnassa, HYVÄKSYIVÄT oman orjuutensa. Yleisö olisi saatava näkemään orjuutta vakavana velvollisuutena ja selviytymisenä, ei vain itselleen vaan koko lajille. Tällä tavalla, jos joku kapinoi, hänet nähdään hirviönä pesän vieressä. He asettaisivat koko kollektiivin vaaraan uhmaamalla valtarakennetta.

Globalistit siis voittavat. Ei vain tänään, he voittivat ikuisesti, koska heitä ei enää olisi ketään vastustamassa.

Saimme suuren maun tästä psykologisesta sodankäynnistä pandemiapelon aikana, jossa meille kaikille kerrottiin, että virus, jonka infektiokuolleisuusaste oli 0,23 %, riitti poistamaan suurimman osan ihmisoikeuksistamme. Onneksi riittävän suuri joukko ihmisiä nousi seisomaan ja taisteli mandaatteja ja passeja vastaan. Pelissä on kuitenkin paljon suurempi “suurempi hyvä” agenda, jota globalistit aikovat hyödyntää, nimittäin niin kutsuttu “ilmastokriisi”.

Selitän, miksi tämä on petollista tiedettä artikkelissani “Kaasuliesipelo on ilmastonmuutoksen autoritaaristen luoma petos”. Asia on siinä, että YK on edistänyt hysteriaa väärennetyn tuomiopäivän ilmastoskenaarion vuoksi, aivan kuten WEF ja WHO ovat edistäneet hysteriaa ja pelkoa Covidin kaltaisen ei-uhan takia. Ja kaikki alkoi 1970-luvun alussa YK:hon sidottu ryhmästä nimeltä Rooman klubi.

Globalistit ovat juonitelleet käyttääkseen ympäristönsuojelua tekosyynä keskittämiselle ainakin vuodesta 1972 lähtien, jolloin Rooman klubi julkaisi tutkielman nimeltä The Limits to Growth . Rajoitetun teollisuuden ja resurssien tutkimuksen rahoittaminen yhteishankkeessa MIT:n kanssa, havainnot näyttivät olevan käsikirjoitettu hyvissä ajoin – planeetan loppu oli lähellä, elleivät kansakunnat ja yksilöt uhraa itsemääräämisoikeuttaan. Kuinka kätevää tutkimusta rahoittaville globalisteille…

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin he julkaisivat kirjan nimeltä “The First Global Revolution”. Siinä asiakirjassa he keskustelevat erityisesti ilmaston lämpenemisen käyttämisestä välineenä ylikansallisen hallinnon muodostamiseen:

Etsiessämme yhteistä vihollista, jota vastaan ​​voimme yhdistyä, saimme ajatuksen, että saastuminen, ilmaston lämpenemisen uhka, vesipula, nälänhätä ja vastaavat sopisivat asiaan. Kokonaisuudessaan ja vuorovaikutuksessaan nämä ilmiöt muodostavat yhteisen uhan, joka kaikkien on kohdattava yhdessä. Mutta nimeämällä näitä vaaroja vihollisiksi joudumme ansaan, josta olemme jo varoittaneet lukijoita, nimittäin oireiden sekoittamiseen syihin. Kaikki nämä vaarat johtuvat ihmisen puuttumisesta luonnollisiin prosesseihin, ja vain muuttuneiden asenteiden ja käyttäytymisen kautta ne voidaan voittaa. Todellinen vihollinen on silloin ihmiskunta itse.

Tekemällä ihmiskunnan olemassaolon suureksi uhkaksi globalistit aikoivat yhdistää yleisön ajatukseen pitää itsensä kurissa. Toisin sanoen yleisön täytyisi uhrata vapautensa ja alistua hallitukselle siinä uskossa, että ihmislaji on liian vaarallinen salliakseen vapauden.

Seuraava Australian Public Broadcasting Servicen uutislähetys esitettiin vuonna 1973, pian Rooman klubin perustamisen jälkeen. Se on yllättävän suorasanainen organisaation tavoitteista:

Mitä voimme päätellä tästä lähetyksestä ja sen viestistä? Globalistit haluavat ennen kaikkea kahta konkreettista lopputulosta – He haluavat kansallisen itsemääräämisoikeuden ja yksityisomaisuuden loppumisen minimalismin sosiaalisesti kannustetun kautta. Täsmälleen samat tavoitteet, jotka Rooman klubi hahmotteli 1970-luvulla, ovat YK:n ja Maailman talousfoorumin liikkeellepaneva politiikka nykyään. Klaus Schwabin ja WEF:n usein ylpeänä mainostama “jakamistalouden” konsepti ei ole heidän itsensä keksimä, vaan Rooman klubi 50 vuotta sitten.

Se on itsensä toteuttava ennustus: He viettävät puoli vuosisataa keksiessään kriisiä, lietsovat julkista terroria ja tarjoavat sitten juuri niitä ratkaisuja, joita he halusivat toteuttaa vuosikymmeniä sitten.

Loppujen lopuksi ilmastoagendalla ei ole mitään tekemistä ympäristönsuojelun ja kaiken taloustieteen kanssa. Suunnitelma sai alkunsa keskellä hyvin todellista stagflaatiokriisiä, jolloin keskiluokkainen väestö pelkäsi eniten tulevaisuutta ja hinnat nousivat nopeasti. Tämä kriisi ei johtunut resurssien niukkuudesta, vaan rahoitusjärjestelmän huonosta hallinnasta. Ei ole sattumaa, että ilmaston lämpenemissuunnitelman huipentuma tapahtuu tänään aivan uuden stagflaatiokatastrofin ollessa edessämme.

Rooman klubi on nyt entisen loistonsa kuori, joka on täynnä typeriä hippejä, luultavasti siksi, että YK ja muut globalistiset ajatushautomot ovat ottaneet ryhmän roolin. Alkuperäisen klubin varjo on kuitenkin aina läsnä ja sen ilmastopelon lietsomista koskevaa strategiaa käytetään juuri nyt oikeuttamaan hallituksen kasvavaa energia- ja maatalouden tukahduttamista.