Kissingerin Viimeinen Varoitus: Yli-inhimillisten Aikakausi

Ihmiskunnan on ryhdyttävä valmistautumaan siihen, että tekoäly ei ole enää vastuussa maapallosta, sanovat edesmennyt valtiomies Henry Kissinger ja pari maan johtavaa teknologia-asiantuntijaa uudessa kirjassaan.

”Yli-ihmisiä” luovan tekoälyn nousu on keskeinen huolenaihe tiistaina Little, Brown and Companyn julkaisemassa kirjassa ‘Genesis’. Se on kustantajan emoyhtiön Hachetten mukaan Kissingerin ”viimeinen kirja”. Kissinger oli pitkäaikainen Yhdysvaltain diplomaatti ja strategi, joka kuoli viime vuonna 100-vuotiaana.

Kissingerin kanssakirjoittajat, Googlen entinen toimitusjohtaja Eric Schmidt ja Microsoftin pitkäaikainen johtohenkilö Craig Mundie, saivat yhdistetyn teoksen valmiiksi Kissingerin kuoleman jälkeen, ja The Washington Times on saanut siitä ennakkokappaleen. Schmidt ja Mundie kirjoittivat olleensa viimeisiä Kissingerin kanssa puhuneita ihmisiä ja pyrkivät kunnioittamaan tämän viimeistä pyyntöä saada käsikirjoitus valmiiksi.

Kirjoittajat varoittavat, että tekoälytyökalut ovat jo alkaneet ylittää ihmisen kyvyt, joten ihmisten on ehkä harkittava biologista suunnittelua varmistaakseen, etteivät kehittyneet koneet tee heistä huonompia tai hävitä heitä.
Osassa ”Coevolution: Artificial Humans” kolme kirjoittajaa rohkaisevat ihmisiä miettimään nyt, miten ‘yritämme selviytyä roolistamme, kun emme enää ole planeetan ainoat tai edes tärkeimmät toimijat’.
”Biologiset insinöörityöt, jotka on suunniteltu ihmisen ja koneiden tiiviimpään yhdistymiseen, ovat jo käynnissä”, he lisäävät.

Nykyisiä pyrkimyksiä ihmisen ja koneen yhdistämiseksi ovat muun muassa aivo-tietokoneliitännät, tekniikka, jonka Yhdysvaltain armeija totesi viime vuonna äärimmäisen tärkeäksi. Tällaiset rajapinnat mahdollistavat suoran yhteyden aivojen sähköisten signaalien ja laitteen välillä, joka käsittelee niitä tietyn tehtävän suorittamiseksi, esimerkiksi taistelulaivan ohjaamiseksi.

Kirjoittajat nostavat esiin myös mahdollisuuden, että yhteiskunta päättää luoda perinnöllisen geneettisen linjan ihmisistä, jotka on erityisesti suunniteltu toimimaan paremmin tulevien tekoälytyökalujen kanssa. Kirjoittajat kuvaavat tällaista uudelleensuunnittelua epätoivottavaksi, sillä se voi aiheuttaa sen, että ”ihmisrotu jakautuu useisiin linjoihin, joista toiset ovat äärettömän paljon voimakkaampia kuin toiset”.
”Joidenkin ihmisten geneettisen koodin muuttaminen niin, että heistä tulee yli-ihmisiä, sisältää muita moraalisia ja evolutiivisia riskejä”, kirjoittajat kirjoittavat. ”Jos tekoäly on vastuussa ihmisen henkisen kapasiteetin lisäämisestä, se voi luoda ihmiskunnassa samanaikaisen biologisen ja psykologisen riippuvuuden ”vieraasta” älykkyydestä.”

Tällainen fyysinen ja älyllinen riippuvuus voi luoda uusia haasteita ihmisen erottamiseksi koneista, kirjoittajat varoittavat. Tämän seurauksena suunnittelijoiden ja insinöörien tulisi pyrkiä tekemään koneista enemmän inhimillisiä sen sijaan, että ihmisistä tehtäisiin enemmän koneiden kaltaisia.
Mutta tämä herättää uuden ongelman: sen valitseminen, keitä ihmisiä koneet saavat seurata monimuotoisessa ja jakautuneessa maailmassa.

”Yhdenkään yksittäisen kulttuurin ei pitäisi odottaa sanelevansa toiselle niiden älykköjen moraalia, joihin se tukeutuu”, kirjoittajat kirjoittavat. ”Koneiden olisi siis opittava kullekin maalle erilaiset säännöt, viralliset ja epäviralliset, moraaliset, oikeudelliset ja uskonnolliset, sekä mieluiten erilaiset säännöt kullekin käyttäjälle ja perusrajoitusten puitteissa jokaiselle ajateltavissa olevalle tutkimukselle, tehtävälle, tilanteelle ja kontekstille.”

Kirjoittajat sanovat, että yhteiskunta voi odottaa teknisiä vaikeuksia, mutta nämä vaikeudet kalpenevat verrattuna siihen, että koneet suunniteltaisiin noudattamaan moraalisääntöjä, sillä kirjoittajat sanovat, etteivät he usko hyvän ja pahan olevan itsestään selviä käsitteitä.
Kissinger, Schmidt ja Mundie kehottivat kiinnittämään enemmän huomiota koneiden mukauttamiseen ihmisten arvoihin. Kolmikko sanoi toivovansa, ettei ihmiskunnan älykkyyttä ylittävää yleistä tekoälyä sallittaisi syntyä, ellei sitä soviteta asianmukaisesti yhteen ihmislajin kanssa.
Kirjoittajat sanoivat kannattavansa ihmiskunnan selviytymistä ja toivovansa, että ihmiset keksivät sen, mutta tehtävä ei tule olemaan helppo.

”Toivomme menestystä lajimme jättimäiselle hankkeelle, mutta aivan kuten emme voi luottaa ihmisen taktiseen hallintaan pidemmän aikavälin yhteisevoluutiohankkeessa, emme myöskään voi luottaa pelkästään oletukseen, että koneet kesyttävät itsensä”, kirjoittajat kirjoittivat. ”Tekoälyn kouluttaminen ymmärtämään meitä ja sen jälkeen istuminen ja toivominen, että se kunnioittaa meitä, ei vaikuta turvalliselta eikä todennäköiseltä strategialta.”

Lähde