Voisiko tekoäly korvata poliitikot? Filosofi kartoittaa kolme mahdollista tulevaisuutta

Tekoäly muokkaa maailmaa liike-elämästä ja julkishallinnosta jokapäiväiseen elämään – ja politiikka voi olla seuraava.

Vaikka ajatus tekoälypoliitikoista saattaa tehdä jotkut ihmiset levottomiksi, tutkimustulokset kertovat toista tarinaa. Yliopistoni vuonna 2021, tekoälyn kehityksen alkuvaiheessa, tekemässä kyselyssä todettiin, että tekoälyn integroiminen politiikkaan saa laajaa kannatusta monissa maissa ja monilla alueilla.

Enemmistö eurooppalaisista sanoi, että he haluaisivat nähdä ainakin osan poliitikoista korvattavan tekoälyllä. Kiinalaiset vastaajat suhtautuivat vielä innokkaammin tekoälyagenttien tekemiseen julkista politiikkaa, kun taas yleensä innovaatiomyönteiset amerikkalaiset olivat varovaisempia.

Filosofina, joka tutkii tekoälyn herättämiä moraalisia ja poliittisia kysymyksiä, näen kolme pääasiallista tapaa integroida tekoäly politiikkaan, joista kullakin on omat lupauksensa ja sudenkuoppansa.

Vaikka jotkin näistä ehdotuksista ovatkin toinen toistaan kummallisempia, niiden punnitseminen tekee yhden asian varmaksi: Tekoälyn osallistuminen politiikkaan pakottaa meidät pohtimaan ihmisten osallistumisen arvoa politiikkaan ja itse demokratian luonnetta.

Chatbotit ehdolla virkoihin?

Ennen ChatGPT:n räjähdysmäistä saapumista vuonna 2022, pyrkimykset korvata poliitikot chat-roboteilla olivat jo hyvässä vauhdissa useissa maissa. Jo vuonna 2017 Alisa-niminen chattirobotti haastoi Vladimir Putinin Venäjän presidentiksi, ja Sam-niminen chattirobotti pyrki ehdolle Uudessa-Seelannissa. Myös Tanska ja Japani ovat kokeilleet chatbottien johtamia poliittisia aloitteita.

Vaikka nämä kokeilut ovatkin kokeellisia, ne kuvastavat pitkäaikaista uteliaisuutta tekoälyn roolista hallinnossa eri kulttuurikonteksteissa.

Vetovoima korvata lihaa ja verta edustavat poliitikot chat-roboteilla on joillakin tasoilla melko selvä. Chatbotit eivät sisällä monia ongelmia ja rajoituksia, jotka tyypillisesti liittyvät ihmisten harjoittamaan politiikkaan. Rahan, vallan tai kunnian tavoittelu ei houkuttele niitä helposti. Ne eivät tarvitse lepoa, ne voivat keskustella käytännössä kaikkien kanssa yhtä aikaa ja tarjoavat tietosanakirjamaista tietoa sekä yli-inhimillisiä analyyttisiä kykyjä.

Chatbot-poliitikot perivät kuitenkin myös nykyisten tekoälyjärjestelmien puutteet. Nämä suurten kielimallien avulla toimivat chatbotit ovat usein mustia laatikoita, mikä rajoittaa näkemystämme niiden päättelystä. Ne tuottavat usein epätarkkoja tai keksittyjä vastauksia, joita kutsutaan hallusinaatioiksi. Niihin kohdistuu kyberturvallisuusriskejä, ne vaativat valtavia laskentaresursseja ja jatkuvaa verkkoyhteyttä. Niitä muokkaavat myös harjoitteludatasta, yhteiskunnallisesta epätasa-arvosta ja ohjelmoijien oletuksista johtuvat ennakkoluulot.

Lisäksi chatbot-poliitikot sopisivat huonosti siihen, mitä odotamme vaaleilla valituilta virkamiehiltä. Toimielimemme on suunniteltu ihmispoliitikkoja varten, joilla on ihmisruumiit ja moraalinen toimijuus. Odotamme poliitikoiltamme muutakin kuin vastaamista kehotteisiin – odotamme heidän myös valvovan henkilökuntaa, neuvottelevan kollegoidensa kanssa, osoittavan aitoa huolta äänestäjistään ja ottavan vastuun valinnoistaan ja toimistaan.

Ilman merkittäviä parannuksia teknologiassa tai itse politiikan radikaalimpaa uudelleenkäsittelyä chatbot-poliitikot ovat edelleen epävarma tulevaisuudennäkymä.

Tekoälyllä toimiva suora demokratia

Toisessa lähestymistavassa pyritään luopumaan kokonaan poliitikoista, ainakin sellaisina kuin me ne tunnemme. Fyysikko César Hidalgo uskoo, että poliitikot ovat hankalia välikäsiä, jotka tekoälyn avulla voimme vihdoin poistaa. Poliitikkojen valitsemisen sijaan Hidalgo haluaa, että jokainen kansalainen voi ohjelmoida tekoälyagentin, joka vastaa hänen omia poliittisia mieltymyksiään. Nämä agentit voivat sitten neuvotella keskenään automaattisesti löytääkseen yhteisen sävelen, ratkaistakseen erimielisyydet ja laatiakseen lainsäädäntöä.

Hidalgo toivoo, että tämä ehdotus voi vapauttaa suoran demokratian, antaa kansalaisille suoremman panoksen politiikkaan ja samalla voittaa perinteiset esteet, jotka liittyvät ajalliseen sitoutumiseen ja lainsäädännölliseen asiantuntemukseen. Ehdotus vaikuttaa erityisen houkuttelevalta, kun otetaan huomioon yleinen tyytymättömyys perinteisiin edustuksellisiin instituutioihin.

Edustuksen poistaminen voi kuitenkin olla vaikeampaa kuin miltä näyttää. Hidalgon ”avatar-demokratiassa” tosiasialliset kuninkaantekijät olisivat asiantuntijoita, jotka suunnittelevat algoritmit. Koska ainoa tapa valtuuttaa heidät laillisesti olisi todennäköisesti äänestäminen, saattaisimme vain korvata yhden edustuksen muodon toisella.

Algokratian haamu

Eräs vielä radikaalimpi ajatus koskee ihmisten poistamista politiikasta kokonaan. Logiikka on yksinkertainen: jos tekoälyteknologia kehittyy niin pitkälle, että se tekee luotettavasti parempia päätöksiä kuin ihminen, mitä järkeä ihmisen panoksessa olisi?

Algokratia on algoritmien johtama poliittinen järjestelmä. Vaikka harva on suoranaisesti puoltanut poliittisen vallan täydellistä luovuttamista koneille (ja siihen tarvittava teknologia on vielä kaukana), algokratian uhka pakottaa meidät pohtimaan kriittisesti, miksi ihmisten osallistumisella politiikkaan on merkitystä. Mitkä arvot – kuten autonomia, vastuu tai harkinta – meidän on säilytettävä automaation aikakaudella ja miten?

Tie eteenpäin

Tekoälyn integroiminen politiikkaan tarjoaa dramaattisia mahdollisuuksia, joten nyt on kriittinen aika selventää poliittisia arvojamme. Sen sijaan, että kiirehdimme ihmispoliitikkojen korvaamista tekoälyllä, voimme keskittyä nyt välineisiin, jotka parantavat ihmisen poliittista harkintakykyä ja korjaavat demokratian puutteita. Habermas Machine, tekoälyä hyödyntävä väittelyvälittäjä, on auttanut onnistuneesti koeryhmiä pääsemään yhteisymmärrykseen, kun ne ovat äänestäneet erimielisyyksiä herättävistä ja polarisoivista aiheista. Tällaisia innovaatioita tarvitaan lisää.

Omasta näkökulmastani tekoälyn tulevaisuus politiikassa ei ole inhimillisten päätöksentekijöiden korvaaminen, vaan harkittu integrointi, joka vahvistaa inhimillisiä kykyjä ja demokraattisia instituutioita. Jos tämä on haluamamme tulevaisuus, meidän on rakennettava sitä tietoisesti.

Lähde