Ketkä ovat “eliittiä”?
/
RSS Feed
Minua korjaavat ihmiset väittävät, että nämä henkilöt (tai matelijat) eivät ole “eliittiä”, mikä tarkoittaisi virheellisesti “parempaa”, “edistynyttä” tai “erityistä”. He eivät halua antaa näille ihmisille tunnustusta, jota he eivät ansaitse. Ymmärrän sen. Selkeä ja kiistaton virallinen määritelmä “eliitille” on: “Ihmisten ryhmä tai luokka, jota pidetään muita parempana älykkyyden, sosiaalisen aseman tai varallisuuden vuoksi.”
Mutta kuka “pitää” heidät tai meidät, “ei-eliitit”? kysyy Todd Hayen. Kuka antaa heille oikeutuksen toimia sellaisella tavalla, että he asettuvat muiden yläpuolelle? Tämä kysymys jää usein ilman tyhjentävää vastausta, mutta heidän asemansa pysyy. Onko kyseessä siis yksinkertaisesti vallan jatkuminen, vai onko kyse siitä, että me olemme hiljaisesti hyväksyneet heidän asemansa osana yhteiskuntaa?
Se on kuitenkin kätevä sana kuvaamaan ryhmää, aivan kuten “lammas” ja “wappie” ovat helppokäyttöisiä. Sana ei välttämättä ole täysin tarkka, mutta kaikki tietävät, mitä tarkoitan käyttäessäni sitä. Saan samanlaista kritiikkiä, kun käytän ilmaisua “voimat, jotka ovat” – monet haluavat minun käyttävän kömpelömpää ilmaisua “voimat, joita ei pitäisi olla”. Se on toki tarkempi, mutta huomattavasti kömpelömpi.
Entä tämä “eliitti”? Keitä he oikeastaan ovat? Millaisia arvoja ja tavoitteita he edustavat? Usein sanotaan, että eliitti on joukko ihmisiä, jotka hallitsevat maailmaa. Mutta tämä määritelmä jää ontoksi, jos emme tarkastele heidän käytännön toimiaan ja vaikutuskeinojaan. Keitä he ovat, mitä he tekevät ja miksi heitä pidetään – ainakin omasta mielestään – “parempina”, “kehittyneinä” ja “erityisinä”? Mitä yhteistä heillä kaikilla on, paitsi pahantahtoisuus? Ovatko he kaikki pahoja? Ovatko he todella matelijoita?
Uskallan väittää, että ainoa asia, joka heillä on epäilemättä yhteistä, on raha tai ainakin kyky hallita suuria rahasummia. Raha toimii heidän vaikutusvaltansa välineenä. Toinen yhteinen nimittäjä on todennäköisesti “valta” – mutta eikö se ole itsestään selvää? Jos sinulla on rahaa, sinulla on automaattisesti valtaa. Valta ja raha muodostavat symbioosin, joka mahdollistaa heidän asemansa vakiintumisen ja säilymisen.
Tässä on muutamia faktoja ja lukuja. Maailman rikkaimmat ihmiset ovat Elon Musk (arvo yli 230 miljardia dollaria), Bernard Arnault perheineen (arvo yli 200 miljardia dollaria), Jeff Bezos (arvo yli 160 miljardia dollaria) ja Bill Gates (arvo yli 130 miljardia dollaria). Kuten olet luultavasti kuullut, rikkain 1 % ihmisistä omistaa yli 40 % maailman kokonaisvarallisuudesta, kun taas alimmalla 50 %:lla on alle 2 %. Tämä epätasapaino kuvastaa yhteiskuntamme rakenteellisia ongelmia ja jakolinjoja. Pureskele sitä hetki.
Nämä luvut ja maailman rikkaimpien nimet voivat olla vanhentuneita, epätäydellisiä tai jopa virheellisiä. Kuka tietää. Kuten kaikessa, ole skeptinen. Skeptisyys on tarpeellista erityisesti silloin, kun käsittelemme tietoja, jotka ovat peräisin niiden ihmisten käsistä, joilla on syy hallita narratiivia. Mutta vaikka luvut olisivat vain suuntaa-antavia, ne antavat meille selkeän kuvan siitä, kuinka epätasapainoinen maailma on.
Voisin jatkaa näitä tilastoja, mutta ymmärrät idean, eikä mikään tästä ole mysteeri. Silti mysteeri pysyy: heidän elämästään on paljon sellaista, mitä emme tiedä. Tietysti voimme arvailla, lukea heistä kirjoja ja artikkeleita sekä katsella heistä elokuvia ja videoita. Mutta tiedämmekö todella, miten he ajattelevat, mitä he tuntevat tai mihin he ovat valmiita mennäkseen säilyttääkseen “eliittinsä”?
Se on mysteeri. Tämä mysteeri saattaa liittyä myös tapaan, jolla valta kietoutuu heidän persoonallisuuteensa. Mitä tarkoittaa olla “eliitti” psykologisesti? Muuttuuko ihminen väistämättä, kun hänen elämänsä keskiössä on jatkuva kamppailu vallasta ja asemasta? Näihin kysymyksiin ei ole yksiselitteisiä vastauksia.
Jotkut meistä ymmärtävät tätä paremmin kuin toiset. On ihmisiä, jotka ovat kokeneet sananlaskun “rikkaudesta rätteihin” ja joutuneet kurjuuteen vastuunoton epäonnistuttua tai oman tyhmyytensä vuoksi. Jotkut “eliitit” päätyvät vankilaan, mutta sielläkin heitä voidaan kohdella “eliittivankeina” ja heillä voi olla parhaat mahdollisuudet myös suljetuissa olosuhteissa. Elitistisyys on suhteellista – “kuningas varkaiden joukossa”, kuten sanonta kuuluu. Näiden tilanteiden kautta voimme saada pienen vilauksen siitä, miten heidän maailmansa toimii.
Maailman valtaapitävät eivät ole vain Kardashian-tyyppisiä julkkiksia, jotka lentelevät yksityiskoneilla ja ostelevat Louis Vuittonin tai Guccin tuotteita. He ovat ihmisiä, jotka kirjaimellisesti hallitsevat maailmaa. He tekevät sen manipuloimalla hallituksia ja johtajia sekä hyödyntämällä kiinteistö- ja liiketoimintaetuja. He ohjaavat maailmaa sotien, pankkitoiminnan, valuuttamanipulaation, lääkkeiden ja globaalin terveyspolitiikan kautta. Näiden mekanismien kautta he voivat pysyä vallassa ilman suoraa näkyvyyttä.
Monet kuvittelevat, että demokratia hallitsee vapaata maailmaa. Tämä ei pidä paikkaansa. Demokratia, johon viittaamme, tarkoittaa, että jokaisella äänestäjällä on yhtä suuri ääni. Todellisessa “demokratiassa”, joka hallitsee maailmaa, jokainen 100 dollarin seteli saa yhtä suuren äänen. Tämä havainnollistaa, miten epäreilusti vaikutusvalta jakautuu todellisessa elämässä.
“Jos nämä ihmiset ovat niin älykkäitä ja menestyviä liikemiehiä ja -naisia, miksi meidän pitäisi olla huolissamme siitä, että he ovat vallassa?” joku saattaa kysyä. Tämä on oikeutettu kysymys, mutta siihen sisältyy vaara jättää huomiotta heidän toimintansa laajemmat vaikutukset.
Koska he haluavat ylläpitää omaa elämäntapaansa, eivät meidän. He haluavat maailman, joka keskittyy heihin ja heidän arvoihinsa. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän tarpeemme ja toiveemme asetetaan usein toissijaisiksi heidän omien etujensa rinnalla.
Kuten aiemmin mainitsin, näissä ihmisissä kohtaamamme mysteeri on niin syvä, että jätämme sen usein huomiotta. Kuvittelemme heidän olevan pohjimmiltaan samanlaisia kuin me; itse asiassa näemme heidät sellaisina, mitä haluaisimme itse olla (ei tietenkään kaikki, mutta monet). Suurin osa ihmisistä pitää heitä “eliittinä”: ylivoimaisina, haluttavina ja vapaina tekemään mitä haluavat. Valitettavasti he eivät ole samanlaisia kuin me. Jokainen, joka elää näiden ihmisten tapaan, muuttuu psykologisesti joksikin, joka ei enää muistuta tavallista ihmistä.
Haluan kuitenkin huomauttaa, että tämä ei koske kaikkia rikkaita ja vaikutusvaltaisia ihmisiä. On niitä, jotka keräävät suuria omaisuuksia menettämättä ihmisyyttään. Ehkä heitä on enemmän kuin osaan kuvitella. Rakkaus ja myötätunto ovat voimakkaita voimia, joita on vaikea täysin peittää. Juuri nämä ominaisuudet voivat toimia vastavoimana kylmälle vallalle.
Tämä on yksi syistä, miksi David Icke kehitti “matelijateoriansa”, jossa hän väittää, että “muotoaan muuttavien matelijoiden rotu hallitsee maailmaa ottamalla ihmishahmoja ja soluttautumalla valta-asemiin”. Jos tämä olisi totta, meidän ei tarvitsisi “dehumanisoida” heitä – voisimme vain hyväksyä, että he eivät ole ihmisiä lainkaan. Ehkä Icke on oikeassa, ja matelijat eivät ole pelkkä metafora. Se selittäisi monta asiaa ja tekisi heidän toimintansa helpommin ymmärrettäväksi.
Jos nämä ihmiset todella pelkäävät kulutuksen pahuutta, he eivät halua elää vähemmällä kuin mitä heillä jo on. Tämä ajattelutapa ajaa heitä, eikä sitä voi sivuuttaa. Johtajamme eivät useinkaan ota huomioon “tavallisia” ihmisiä, koska heidän prioriteettinsa on heidän omassa selviytymisessään – ja heidän määritelmänsä selviytymisestä on hyvin erilainen kuin meidän. Heidän elämänsä keskiössä on pyrkimys säilyttää kaikki, mikä tukee heidän asemaansa.
On kuitenkin toivoa. Meillä on numeroiden voima. Jos heräämme ja toimimme rauhanomaisesti, voimme saada tilanteen hallintaan. Mutta on selvää, että nämä ihmiset – tai matelijat – tarkkailevat meitä jatkuvasti. Heidän psykologiset operaationsa ovat äärimmäisen tehokkaita. Toivotaan, että voimme muuttaa tämän. Tarvitsemme kestävyyttä, yhteistyötä ja selkeää suuntaa, jotta voimme rakentaa maailman, joka palvelee kaikkia, ei vain eliittiä.
