Vain muutama viikko sitten EU:n johtajat ylpeilivät “Euroopan” oletetusta maailmanlaajuisesta vaikutuksesta ja omasta oman edunsa vuoksi. Nyt he joutuvat kohtaamaan oman tekemänsä sotkun. Mutta koska useimmat heistä ovat edelleen sokeita todellisuudelle, he näkevät ainoana ratkaisuna jatkaa entiseen tapaan.
Yksinkertaisin ratkaisu umpikujasta on pysähtyä ja kääntyä ympäri. Mutta tämä ei tule kysymykseen poliittisille johtajille, jotka ovat tällä Euroopan väärällä tiellä. Koska se merkitsisi sitä, että he tunnustaisivat kotona ja koko maailman edessä epäonnistuneensa surkeasti, mistä heidän maittensa kansa on jo maksanut kaikilta osin kalliisti. He eivät vain menettäisi hyvin palkattua työpaikkaansa, vaan heidän täytyisi myös odottaa, että heidät karkotetaan häpeänä julkisesta ja sosiaalisesta elämästä, kirjoittaa Rainer Rupp .
EU-Euroopan, mutta varsinkin Saksan nykyisten hallitsevien eliitin joukossa synkronoitujen vanhojen saksalaisten puolueiden joukosta löytyy valitettavasti vain uratekijöitä. Rehellisiä persoonallisuuksia, jotka tunnustaisivat virheensä ja mieluummin luopuisivat paikalta uusien, eteenpäin katsovien voimien tieltä ja näin pelastaisivat kansansa marssilta kuiluun, ei löydy nykyisten hallitsevien poliittisten johtajien joukosta.
Sen sijaan he näyttävät päättäväisesti jatkavan sotaa Ukrainassa ja torpedoivat Yhdysvaltain presidentin lupaavan rauhanaloitteen presidentti Putinin kanssa. Mutta sodan jatkaminen ilman amerikkalaisia ei ole strategia, koska se on aineellisesti mahdotonta kaikin tavoin. Ja vielä mahdottomumpaa olisi jatkaa sotaa Trumpin suunnitelmia vastaan, joka näkisi tämän suorana haasteena eurooppalaisille. Tämä johtuu siitä, että Trump haluaa luoda yhteisen pohjan Putinin kanssa laajalle tulevalle yhteistyölle Venäjän kanssa. Tämä kävi selväksi muutama päivä sitten ensimmäisessä venäläis-amerikkalaisten tapaamisessa Riadissa Saudi-Arabiassa. Ukrainalla on vain ärsyttävä tukirooli Trumpille.
Riadissa tiistaina käydyt neuvottelut – jotka eivät olleet vielä ”neuvotteluja” – Yhdysvaltain ja Venäjän federaation ulkoministerien välillä sujuivat hyvin, kuten molempien osapuolten virallisista lausunnoista käy ilmi. Ensimmäisenä yhteisenä askeleena molempien osapuolten suurlähetystöt ja konsulaatit, jotka suljettiin järjettömistä syistä Obaman ja Bidenin hallinnon aikana, avataan uudelleen ja täytetään täysillä. Normaalit diplomaattisuhteet palautetaan. Se yksin on iso askel eteenpäin.
Yhteishaku laajalle tietoturvapohjalle
Uskottavien selvitysten mukaan Riadissa päätettiin myös perustaa kuusi yhteistä alakomiteaa, joissa asiantuntijat neuvottelevat Venäjän ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden keskeisistä kysymyksistä yhteisen sävelen etsimisessä.
- Ryhmä yksi keskittyy niin sanottuun strategiseen turvallisuuteen ja asevalvontaan ja tarkastelee erityisesti New START -sopimusta strategisesta ydinaseiden valvonnasta.
- Ryhmä kaksi tarkastelee globaalia turvallisuusarkkitehtuuria. Onkohan sittenkään järkevää perustaa YK:n turvallisuusneuvostoa, jossa esimerkiksi Intia ja Brasilia eivät ole edustettuina ja jossa ei ole vankkaa Afrikan edustajaa?
- Ryhmä kolme käsittelee kahdenvälisiä diplomaattisuhteita palatakseen normaaliin diplomatiaan.
- Ryhmä neljä käsittelee energiaa ja pakotteita ja keskittyy molempia osapuolia tuottaviin hankkeisiin. Joistakin näistä on kuulemma jo keskusteltu lyhyesti Riadissa.
- Ryhmä viisi keskittyy Ukrainaan; mitä on tehtävä Ukrainan tilanteen ratkaisemiseksi, jossa Yhdysvallat oli täyttänyt osan Kremlin keskeisistä vaatimuksista jo ennen Riadin kokouksen alkamista pyytämättä Venäjältä mitään vastineeksi. Tämä tehtiin eräänlaisena korvauksena Ukrainassa presidentti Bidenin ja NATO/EU-hallitusten aikana vuodesta 2014 alkaneesta sodasta.
Ei Ukraina Natoon, ei Nato Ukrainassa, ei Yhdysvaltain joukot Ukrainassa ole osa tätä USA:n etenemistä, jonka EU:n sodanlietsojät ovat tuominneet ankarasti. Kysymys Venäjän lisätavoitteista Ukrainassa, nimittäin maan täydellinen demilitarisointi ja denatsifiointi, ja mitä tehdä muun Ukrainan kanssa Dneprin länsipuolella, on edelleen neuvottelujen kohteena. Ja myös USA:n vahvojen takuiden luonne uuden sopimuksen noudattamiselle, jotta se “ei tule olemaan toinen Minsk II”.
- Ryhmä kuusi käsittelee kansainvälisiä kysymyksiä, kuten Lähi-itää, suhteita Iraniin ja arktisen alueen yhteiskäyttöä.
Hysteerisesti Ukrainaan ja Venäjään kiinnittyneiden EU-eurooppalaisten on ymmärrettävä, että Trumpin aloitteet ja suunnitelmat Venäjän kanssa menee paljon pidemmälle kuin Ukrainan sodan lopettaminen.
Kuten mainittiin, Ukrainan sota on Trumpille ärsyttävä sivukysymys, mutta hänen rauhansuunnitelmansa kaataa korruptoitunut ja ylimielinen mustamaalaaja, joka on viime vuoden toukokuusta lähtien esiintynyt presidenttinä ilman demokraattista legitiimiyttä, vaatien jatkuvasti miljardeja dollareita puolustaakseen “demokratiaa”, mutta todellisuudessa on julma Trumpin diktaattori (Trumpin omat sanat).
Sen jälkeen kun Zelensky käynnisti avoimen mediahyökkäyksen Trumpia vastaan muutama päivä sitten syyttäen Yhdysvaltain presidenttiä “elämisestä Putinin luomassa disinformaatiokuplassa”, Trumpin huipputiimin sävy Zelenskyä ja hänen “väkivaltajärjestelmää” kohtaan on myös koventunut.
Yhtäkkiä totuuden puhuminen Ukrainasta ei ole enää tabu, esimerkiksi Zelenskin aikana maan oppositio kiellettiin ja poliittiset vastustajat pantiin vankilaan tai eliminoitiin pahemmalla tavalla, kun taas Zelenski itse tavoitteli sodalla yksityisiä miljardin dollarin voittojaan välittämättä hyväksikäytetyistä ihmisistä ja uhrasi satoja tuhansia ihmisiä sen vuoksi. Trumpin tiimi ei ole säästänyt tällaisilla kuvauksilla viime päivinä. Sen myötä Zelensky julistettiin julkisesti Yhdysvaltojen vastustajaksi ja Washingtonin suoja häntä vastaan peruutettiin. Dikaattorin sisäpoliittisten vastustajien osalta Zelenskin metsästys on nyt käynnissä.
EU-Eurooppa syöksyy kaaokseen
Sillä välin Eurooppa, joka on sulkeutunut hedelmällisen Venäjän ja Amerikan yhteistyön uusilta kehitykseltä, polkee jalkojaan maahan kuin uhmakas lapsi itkuvaiheessa ja etsii epätoivoisesti tapoja jatkaa Ukrainan sotaa voitokkaasti omilla, vaikkakin olemattomilla taloudellisilla, taloudellisilla ja sotilaallisilla resursseillaan. Toisin sanoen EU:n ja Euroopan hallitseva eliitti jatkaa sotaisten päiväunelmiensa toteuttamista, mutta heillä ei ole keinoja eikä kykyjä toteuttaa niitä, puhumattakaan strategiasta päästä ulos umpikujasta, johon he yhä enemmän tunkeutuvat.
Viimeistään Pariisin, Brysselin, Münchenin ja Riadin nöyryytysten jälkeen olisi ollut aika arvioida reaalipolitiikkaa ja tehdä “ajattelematon”, mutta ainoa oikea asia: erota NATOsta, liittyä Trumpin Amerikkaan rauhan solmimiseen Venäjän kanssa ja etsiä strateginen sopimus Kiinan ja sen uuden silkkitien kanssa integroituakseen maailman kasvavaan kasvualueeseen.
Valitettavasti näin jyrkkä mutta välttämätön kurssinmuutos vaatii uuden sukupolven eurooppalaisia (etenkin saksalaisia) johtajia, mitä ei tällä hetkellä ole näköpiirissä. Ainoat kaksi poliittista voimaa Saksassa, jotka ajattelevat ja toimivat tähän suuntaan, nimittäin ylivoimaisesti toiseksi vahvin puolue, kansalliskonservatiivinen AfD ja vähemmän vahva BSW, ovat jättimäisen propagandakoneiston panemaa ja demonisoineet valittamattomiksi.
Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että suurin osa saksalaisista haluaa rauhaa Venäjän kanssa; ei vain “rauhan” vuoksi, vaan koska rauha Venäjän kanssa on elintärkeää maamme, taloutemme ja teollisuutemme selviytymiselle. Rauha Venäjän kanssa on myös perusta vaurautemme ylläpitämiselle ja siksi eksistentiaalisesti tärkeä lastemme ja lastenlastemme tulevaisuuden kannalta. Rauha Venäjän kanssa, ei sota Venäjää vastaan, takaa turvallisuuden tulevaisuuden Euroopassa. Rauha Venäjän kanssa säästää satoja miljardeja puolustusteollisuuteen käytettyjä euroja, jotka sen sijaan voitaisiin sijoittaa rauhanomaisen, sosiaalisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan kehittämiseen.
