ACLU varoittaa, että tekoälyn vesileimat uhkaavat sananvapautta ja journalismia.
5 lukukertaa
American Civil Liberties Union (ACLU), kansalaisoikeuksia puolustava voittoa tavoittelematon järjestö, on ottanut kantaa tekoälyn vesileimaus-/sisällön todennus-/meemileimaprotokollia vastaan, sillä ne saattavat rajoittaa vapautta monin tavoin.
ACLU:n peruslähtökohtana on, että generatiivisen tekoälyn mahdollistaman kaltaista ”disinformaation” ongelmaa ei voida ratkaista teknologialla, koska siihen tarkoitettu teknologia on riittämätön tarkkuudeltaan ja tehokkuudeltaan sen määrittämisessä, onko sisältöä muutettu.
Samaan aikaan nämä Big Techin tukemat ja Yhdysvaltain edustajainhuoneen lainsäätäjien harkitsemat menetelmät voivat aiheuttaa monia haittoja, ryhmä varoittaa. Kielteisten seurausten joukossa voisi olla muun muassa se, mitä ACLU kutsuu ”teknisesti pakotetuksi oligopoliksi journalistisessa mediassa”.
Voittoa tavoittelematon järjestö huomauttaa, että useilla nyt keskustelun kohteena olevilla sisällön todentamismenetelmillä on yhteistä, ja jos niistä tulisi standardi, tiedotusvälineitä, joilla ei ole näitä valtakirjoja, kohdeltaisiin ”epäluotettavina”.
Toinen tehtävä, jonka todentamisjärjestelmät pyrkivät suorittamaan, on kryptografisten viranomaisten perustaminen, jotka sitten päättävät, mikä on luotettavaa tai aitoa, ja ne, jotka haluavat olla aitoja mediaviranomaisia, joutuvat käyttämään Adoben, Microsoftin, Applen ja muiden vastaavien ohjelmistoja.
Toinen ACLU:n esiin nostama kysymys on, miten järjestelmien yleistyminen ja niiden nostaminen vakio-ominaisuuksiksi vaikuttaisi valokuvaajien ja toimittajien yksityisyyteen.
Tästä tulee ongelma, jos ”luotettavana” pidettävän sisällön muokkaus voidaan tehdä vain teknologiajättien hallitsemilla laitteilla tai sovelluksilla. ACLU:n mainitsema skenaario on poliisiväkivaltaa esittävä sisältö, jota on muokattu alustalla, jonka tiedetään noudattavan lainvalvontaviranomaisten pyyntöjä.
Toinen ongelma ovat kustannukset, joita aiheutuu sellaisten välineiden ja laitteiden käytöstä, jotka leimaavat sisällön luotettavaksi. Pienituloisemmilla on todennäköisesti vähemmän mahdollisuuksia käyttää sekä laitteistoja että ohjelmistoja, myös skenaarioissa, joissa viranomaisten väärinkäytöksiä esittävä video, jota ei ole ”todennettu”, jätetään huomiotta ”epäluotettavana”.
Ja sitten on kolikon toinen puoli – sisältö, jota on itse asiassa muokattu tavalla, joka tekee siitä epäluotettavan, ja jota pidetään luotettavana todentamismenetelmien puutteiden ansiosta.
