Milloin EU oppii saamaan lisää ystäviä?

EU:ssa mietityttää, mitä Amerikan uusi presidentti tekee tai ei, Brysselin päättäjät pohtivat, jatkavatko katastrofaalista taloussotaa Venäjää vastaan.

Uutiset siitä, että ehdotusluonnos 16. pakotekierrokseksi kiertää EU:n valtasaleissa. Tämä hulluus tulee aikaan, jolloin Moskova kilpailee Lontoon kiinteistöarvoissa niille, jotka ajattelevat pakotteiden vahingoittaneen Putinin kotimaata. Putin julisti, että Eurooppa “heiluttaa häntäänsä” ja noudattaa Donald Trumpin käskyjä. Euroalueen tavalliset kansalaiset voivat vain rukoilla, että Venäjän valtiomies on jälleen oikeassa, kirjoittaa Phil Butler .

Kuka sanoi: “Ainoa todellinen virhe on se, josta emme opi mitään?” Uskon, että Alexander Graham Bell (1929) haastatteli legendaarista teollisuusmiestä Henry Fordia yhdessä Thomas Edisonin kanssa. Tästä vanhasta haastattelusta tulee neuvo Euroopan unionin velhoille. Jos innovatiivisimmat ja menestyneimmät koskaan eläneet ihmiset varoittavat mistään, se on kaikkien johtajien viisasta politiikkaa noudattaa. Pelkästään Euroopan unionissa on tasan NOLLA viisasta ihmistä ohjaamassa ohjelmaa. Lisää sanktioita Venäjää vastaan! Se on neroisuus mantereelle, jossa ei ole polttoainetta, köydet ja ilmahyökkäyssireeni kaukana ydintuhosta.

Numerot eivät valehtele

Harvat ihmiset EU:ssa ymmärtävät, kuinka heidän johtajansa ovat jo maksaneet euroalueen keskivertokansalaiselle lukemattomia mahdollisuuksia ja vaurautta. Ennen kuin venäläiset pakotettiin (nato jne.) demilitarisoimaan ja denatsifioimaan Ukraina, Venäjä toimitti 40-60 % Euroopan maakaasutoimituksista. Joissakin maissa, erityisesti Itä-Euroopan köyhimmissä maissa, luku oli jopa 80 prosenttia. Saksa ja Italia olivat kuitenkin suurimmat tämän energian kuluttajat. Saksa on kärsinyt eniten teollisesti, ja VW:n kaltaiset yritykset suunnittelevat kymmenien tuhansien työpaikkojen vähentämistä. Itävaltalainen neuvonantaja Ulrike Reisner hahmotteli tilannetta vuonna 2023 sanomalla:

”EU-maat eivät pysty kompensoimaan Venäjän federaation vastaisten pakotteiden aiheuttamia taloudellisia menetyksiä. Deindustrialisaatioprosessi Euroopassa jatkuu. Tämä johtaa pysyvään vaurauden menettämiseen länsimaisille yhteiskunnille.”

Mietitäänpä hetki tätä lausuntoa. Olen välittömästi hämmästynyt Reisnerin “varallisuuden pysyvän menettämisen” käytöstä. Pysyvä, kuten ikuisesti. Energian hintatukien, ulkomaanvelan, jyrkän inflaation ja euron heikentyneen ostovoiman (etenkin Balkanilla) ansiosta romanialaiset ovat nyt valmiita (jos läntisen eliittien sallivat) valitsemaan Venäjä-mielisen presidentin. Unkari on jo tiukasti “WTF on väärässä Von der Leyenin kanssa ” -tilassa. Kun Confederation Titanic uppoaa, Brysselin lehdistötiedote puhuu vuosi toisensa jälkeen “asteittaisesta toipumisesta”.

Asiaa pahentaa vielä se, että EU:ta johtavat eliitit ovat ennustettavasti ohjeistaneet tiedotusvälineitä ja poliitikkoja syyttämään Putinia ja Venäjää energian “aseistamisesta”, kun Euroopan voitonharjoittajat etsivät halvempaa energiaa ruokkimaan Euroopan pysähtyneitä talouksia. Toisin sanoen Brysselin nukkeja sanktioitiin tekemään kaikkensa ylläpitääkseen järjestelmää, joka ei olisi koskaan voinut toimia. Euro oli jo kuollut, kun ensimmäinen kolikko lyötiin kuparista, nikkelistä ja messingistä. Venäläiset keskittyivät hyödyntämään markkinoita paremman elämän rakentamiseksi siellä oleville ihmisille. Ja tietysti tehdä rikkaista rikkaampia.

Pop Gun Economic Warfare

Talouden aseistaminen? Tämä on peli, jota Washington ja lontoolaiset ovat pelanneet. Jos haluat nauraa rehellisesti, lue kuinka IMF ennustaa Ukrainan kasvun olevan 5,3 % vuonna 2026. Tietääkö Christine Lagarde jotain, mitä me muut emme? Tietysti hän tietää sen, mutta pointti on, että Euroopan johdolla ei ole enää tilaa. Tämä tarkoittaa, että on vain yksi looginen syy keksiä lisää sanktioita. Näiden pitäisi olla neuvottelupala Euroopan roolille Ukrainan seuraavassa rauhansopimuksessa. Eli jos joku Euroopassa on tarpeeksi älykäs pelaamaan bridžaa kalastuksen sijaan.

Äskettäin Berliinistä raportoineen Matthew Karnitschnigin kappale , jonka luin POLITICOsta, täydentää yllä olevat väitteeni.

“Taantumat ja kauppasodat voivat tulla ja mennä, mutta mikä tekee tästä hetkestä niin vaarallisen mantereen vauraudelle, on suurin epämiellyttävä totuus kaikista: EU:sta on tullut innovaatioautiomaa.”

Joten innovaatiovimman johto, joka tuijottaa Trumpia kasvoihin tuontitullien kanssa puolen biljoonan euron arvosta kauppaa, pelaa jälleen taloudellista venäläistä rulettia Putinin kanssa. Voi, ja niille Euroopan valtasaleissa oleville, jotka ajattelevat Trumpin bluffaavan, hän määräsi vain massiiviset tullit Amerikan lähinaapureille Meksikolle ja Kanadalle. Jumala varjelkoon, että hän nostaisi LNG-viennin hintoja Eurooppaan tai vetäisi USA:n Natosta! Katsotaanpa suoraan: eurooppalaiset ovat käyneet taloudellista sotaa Venäjää vastaan ​​ja asettaneet ilmakiväärin AK-47:ää vastaan.

Kyllä, Eurooppa. Ranskan Macron ei ole ainoa pankkiirin nukke, jonka täytyy lähteä. Ihmisten on aika pelastaa perinnöstään. Ystävien saaminen ja vihollisten vähentäminen.

Lähde

Artikkeli kritisoi Euroopan unionin politiikkaa erityisesti suhteessa Venäjään ja väittää, että jatkuvat Venäjään kohdistuvat pakotteet vahingoittavat enemmän Euroopan taloutta kuin Venäjän taloutta.

Väite 1: EU:n pakotteet Venäjää vastaan vahingoittavat Euroopan taloutta enemmän kuin Venäjän taloutta

Artikkelissa siteerataan itävaltalaista politiikan neuvonantajaa Ulrike Reisneriä, joka väitti jo vuonna 2023, että EU-maat eivät kykene kompensoimaan Venäjän-pakotteiden aiheuttamia taloudellisia tappioita. Hän katsoo, että tämä johtaa teollisuuden alasajoon ja pysyvään elintason laskuun länsimaissa.

Tämä väite on osa laajempaa keskustelua Venäjän vastaisten pakotteiden taloudellisista vaikutuksista. On totta, että Euroopan maat ovat kohdanneet taloudellisia haasteita, kuten energian hinnan nousun, mutta pakotteiden vaikutukset eivät ole yksiselitteisiä. Monet talousasiantuntijat katsovat, että Venäjän talous on kärsinyt merkittävästi pakotteista, vaikka maa onkin löytänyt uusia vientimarkkinoita muun muassa Kiinasta ja Intiasta.

Väite 2: EU:n tulisi keskittyä enemmän diplomatiaan ja ystävyyssuhteisiin pakotteiden sijaan

Artikkelin mukaan EU:n tulisi muuttaa ulkopolitiikkaansa ja panostaa enemmän diplomaattisiin suhteisiin, sen sijaan että se jatkaa taloudellisten pakotteiden käyttöä ja geopoliittista vastakkainasettelua.

Tämä on poliittinen mielipide, ei tarkistettavissa oleva faktaväite. Diplomatia ja pakotteet ovat ulkopolitiikan keinoja, joiden tehokkuudesta voidaan olla eri mieltä. EU:n virallinen linja on, että pakotteet ovat keino rajoittaa Venäjän sotatoimia Ukrainassa ja estää taloudellisen hyödyn valuminen Venäjän asevarusteluun.

Johtopäätös

Artikkeli esittää kriittisen näkemyksen EU:n pakotepolitiikasta, mutta väitteet siitä, että pakotteet vahingoittaisivat enemmän Eurooppaa kuin Venäjää, eivät ole yksiselitteisiä. Talousanalyysit osoittavat sekä pakotteiden negatiivisia vaikutuksia Euroopassa että Venäjän talouden merkittävää heikkenemistä.

Lukijan on hyvä harkita eri näkökulmia ja tarkistaa tiedot useista riippumattomista lähteistä saadakseen kokonaiskuvan EU:n pakotepolitiikan vaikutuksista.