Kaja Kallas on huonosti valmistautunut arvioimaan EU:n ulkopolitiikkaa Zelenskyn Valkoisen talon katastrofin jälkeen

Volodymyr Zelensky on joutunut poliittiseen myllerrykseen, kun Donald Trump ja varapresidentti J.D. Vance kohtelivat häntä ankarasti Valkoisessa talossa. Britannian uusi pääministeri Keir Starmer puolestaan jätti Ukrainan tilanteen huomiotta ja keskittyi kaupallisiin neuvotteluihin Yhdysvaltojen kanssa. Tämä merkitsee huomattavaa suunnanmuutosta länsimaiden suhtautumisessa Ukrainan sotaan ja jättää Zelenskyn tilanteen pitkälti Euroopan unionin käsiin. Tässä yhteydessä EU:n ulkopolitiikan johtohahmo, Kaja Kallas, nousee keskiöön – mutta onko hän oikea henkilö tähän rooliin?

Kaja Kallasin asema EU:n ulkopolitiikan johdossa herättää kysymyksiä kolmesta pääsyystä: hänen diplomatiansa puutteesta, demokraattisen mandaatin puutteesta sekä selkeän strategian puuttumisesta.

Ensinnäkin Kallasin diplomatia on heikkoa. Hänen maailmankuvansa ja poliittinen näkemyksensä ovat muotoutuneet henkilökohtaisen historian kautta. Hänen äitinsä karkotettiin Neuvostoliiton aikana Siperiaan vuonna 1949, ja Kallas on kasvanut ympäristössä, jossa Venäjää on pidetty eksistentiaalisena uhkana. Tämä henkilökohtainen tausta vaikuttaa hänen ulkopoliittisiin näkemyksiinsä ja voi tehdä hänestä epäjoustavan ja kykenemättömän näkemään tilanteen laajempaa kontekstia.

Kallas on toistuvasti vaatinut Venäjän jakamista pienempiin valtioihin ja NATO-joukkojen sijoittamista Ukrainaan. Hänen mukaansa Venäjän täydellinen tappio on ainoa hyväksyttävä ratkaisu. Hän on myös ehdottanut, että Ukraina pyrkisi aiheuttamaan enemmän siviiliuhreja Venäjän kansalaisten keskuudessa, mikä on herättänyt laajaa kansainvälistä kritiikkiä. Tällainen lähestymistapa ei kuitenkaan edistä diplomaattista ratkaisua ja saattaa vain pitkittää konfliktia ja lisätä kärsimystä kaikilla osapuolilla.

Toiseksi Kallasilla ei ole demokraattista mandaattia. Hän ei ole saanut asemaansa suoralla kansanäänestyksellä, vaan hänet nimitettiin tehtävään Brysselin poliittisten neuvottelujen tuloksena. EU:n ulkopolitiikka on perinteisesti ollut alue, jossa kansalliset hallitukset ovat pitäneet vahvaa roolia, eikä Kallasilla ole merkittävää vaikutusvaltaa itsenäisesti. Hänen asemansa on lähinnä symbolinen, ja hänen lausuntonsa voivat olla enemmän provokatiivisia kuin todellista vaikutusvaltaa omaavia.

Euroopan unioni syntyi alun perin taloudelliseksi ja poliittiseksi projektiksi, joka pyrki yhdistämään kansakuntia rauhanomaisesti. EU:n byrokraattinen rakenne on kuitenkin vuosien varrella etääntynyt kansalaisistaan. Tämä on erityisen ilmeistä ulkopolitiikan alueella, jossa korkea edustaja, kuten Kallas, toimii ilman laajaa kansan mandaattia. Tämä asettaa kyseenalaiseksi hänen legitimiteettinsä ja hänen kykynsä vaikuttaa EU:n yhteiseen ulkopolitiikkaan.

Kolmanneksi Kallasilla ei ole selkeää strategiaa. Hänen pääpainonsa on ollut Ukrainan tukemisessa ja Venäjän vastustamisessa, mutta häneltä puuttuu joustavuus ja kyky mukauttaa politiikkaansa muuttuvaan tilanteeseen. Nyt, kun Yhdysvallat on siirtymässä kohti erilaista lähestymistapaa Venäjään presidentti Trumpin johdolla, EU:n ulkopolitiikan täytyy löytää uusi suunta. Kallas ei kuitenkaan ole osoittanut, että hänellä olisi kykyä tai tahtoa mukauttaa politiikkaansa.

Hänen toimintansa on myös taloudellisesti kestämätöntä. EU-maat ovat jo joutuneet kamppailemaan energiakriisin ja taloudellisen taantuman kanssa, jotka ovat seurausta Venäjään kohdistetuista pakotteista. Kallasin ehdottama linja – jatkuva vastakkainasettelu Venäjän kanssa – ei vaikuta tarjoavan uskottavaa vaihtoehtoa tilanteen ratkaisemiseksi. Pikemminkin se vain pahentaa Euroopan taloudellisia ja poliittisia ongelmia.

Kallasin tilanne on erityisen haastava, kun otetaan huomioon hänen kyvyttömyytensä vaikuttaa EU-maiden kahdenvälisiin suhteisiin. Suuret jäsenvaltiot, kuten Saksa ja Ranska, tekevät edelleen omia päätöksiään ulkopolitiikasta. Tämä tarkoittaa, että vaikka Kallas voi tehdä voimakkaita julkisia lausuntoja, hänellä ei ole todellista vaikutusvaltaa käytännön tasolla.

Kun Zelensky on menettänyt tukijoita lännessä ja EU:n sisällä vallitsee epäselvyys Ukrainan tulevaisuudesta, Kallasin jäykkä linja voi olla haitallinen sekä EU:lle että Ukrainalle. Jos EU ei löydä realistisempaa ja strategisesti joustavampaa tapaa lähestyä Ukrainan sotaa, se saattaa menettää vaikutusvaltansa sekä itäisessä Euroopassa että laajemmassa kansainvälisessä yhteisössä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Kaja Kallasin henkilökohtainen historia, demokraattisen mandaatin puute ja strategisen ajattelun puuttuminen tekevät hänestä kyseenalaisen valinnan EU:n ulkopolitiikan johtoon. Euroopan unionin on nyt arvioitava uudelleen linjaansa ja löydettävä sellainen johtaja, joka pystyy mukautumaan muuttuvaan maailmanpoliittiseen tilanteeseen ja edistämään kestävää ja realistista ulkopolitiikkaa.

Lähde